Lapseton 33v nainen ja ahdistus

Jos suhde on tiensä päässä, sano heipat ja siirry etsimään uutta miestä.

Jos parisuhde on huono, eroa äläkä ainakaan tee siihen lasta! Jos lapsen haluat, tee se eron jälkeen. Aikasi alkaa tosiaan käymään vähiin, mutta on vielä aikaa saada lapsi luovutussolulla, jos tosiaan haluat. Eikä siihen tarvitse parisuhdetta tai miestä.

Minä olisin sinä, mutta olen hankkinut kaksi lasta lahjasoluilla sen jälkeen kun pitkäaikainen suhteeni päättyi. Olen siis 33v ja ahdistumisen sijaan onnellinen perheenäiti. Rohkeutta päätöksiin! Ei ole vielä liian myöhäistä löytää kumppania sinunkaan, mutta kumppanin etsintää voi olla vaikea objektiivisesti tehdä, jos lapsihaave painaa. Minä päätin että ehdin pariutua myöhemminkin. Lapset ovat nyt tärkeimmät.

Voi lapsen tehdä ilman parisuhdettakin.

Parisuhteessani ei ole mitään varsinaisesti raflaavia ongelmia. Ei päihteitä, väkivaltaa tms. Rakastetaan molemmat toisiamme, mutta enemmän ystävinä kuin rakastavaisina. Mieheni on melko erakoituva ja viihtyy enimmäkseen tietokoneella tai pleikan ääressä. Itse olen tämmönen harmaan massan pullea kotihiirulainen. En siis todellakaan ole mikään deittimestojen magneetti. Arkemme on tasaista ja turvallista. Mieheni hyväksyi että vuosi sitten lopetin ehkäisyn käytön. Ystävyyssuhteestamme johtuen seksiä on vain varsin vähä. Lapsihaave on niin kova, että olisin sen vuoksi valmis luopumaan omasta romantiikan kaipuustani. Mutta tiedän, että en kestäisi näin koko elämääni.

Tämä ei mennyt niinkuin nuorena kuvittelin. Silloin kun aikaa oli vaikka kuinka paljon. AP

Kyllä 33v ehtii vielä hankkia uuden miehen ja lapsen, vaikka eroaisikin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä 33v ehtii vielä hankkia uuden miehen ja lapsen, vaikka eroaisikin.

Varmasti ehtii. Tänäänkin on melkein vielä koko päivä aikaa. Mutta onnistuuko? Jos nykyinen suhde on hyvä niin kannattaa asia selvittää ensin perinjuurin. Onko ap keskustellut asiasta miehen kanssa? Haluaako mies naimisiin ja lapsia? Ei kannata arvailla vaan ottaa asia pöydälle. Mies saattaa itsekin ihmetellä tilannetta. Käy vaikka anopille vihjaamassa että poika tarvitsee herätyksen. Usein nämä ihmisten väliset asiat selviävät ja ratkeavat ihan puhumalla. Se on ainakin se helpoin tie.

Käy lääkärissä selvittämässä oma hedelmällisyystasosi niin tiedät onko vielä hieman armonaikaa vai alkaako todella olla kiire. Lapsen voi hankkia yksinkin. Itse tuskailin samaa kun aika alkoi loppumaan ja sopivaa kumppania ei vain kertakaikkiaan löytynyt. Pitkän pohdinnan jälkeen etsin luovuttajan ja nyt odotan esikoistani. Olo on huojentunut ja onnellinen. Kumppanin ehtii löytää myöhemminkin. Enemmän katuisin jos lapsi olisi jäänyt kokonaan hankkimatta.