Lue keskustelun säännöt.
Hyväksikäytetyt, oletteko sinut kroppanne kanssa
07.11.2018 |
Tätä nyt ei tajua kuin asian kokeneet, mutta. Vaikka asian olisi jo terapiassa käsitellyt, keho muistaa. Eikä voi mitään. Jatkuuko hautaan asti.
Kommentit (12)
Keho muistaa liki kahden kymmenen vuoden jälkeen mutta ahdistus pikku hiljaa hälvenee. On tullut uusia, hyviä muistoja kehollekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen yleensä olevani kehosta irrallaan leijuva mieli.
Todennäköisesti jatkuu, ainakin tähän asti on jatkunut yhtään unohtumatta.
En ole. Anoreksiaa sairastanut varhaisteinistä, sitä ennen jo pikkulapsena tunsin olevani ruma, likainen, VALTAVAN KOKOINEN. Huono, kelpaamaton.
Syömättömyys oli/on asia jota voin hallita, kun elämäni hallinnan olen menettänyt. Jos syön, tunnen hajoavani ja putoavani jonnekin kauheaan mustaan kuiluun. En saa mistään otetta; siis menetän kontrollin.
En halua näyttää naiselta. Haluan häivyttää itseni, kutistaa olemattomiin. Vaikka miten laihtuisin sitä suuremmaksi itseni tunnen.
Eka vastaaja lisää vielä, että vaatteet päällä olen tyytyväinen, eli ulos kehtaan lähteä ihan mielelläni, mutta siinä se. En voisi riisuutua kenenkään nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Ja olen aina ollut. Olin asian tapahtuessa jo sen ikäinen ja lukenut niin paljon naistenlehtiä, että tiesin, miten asia voi vaikuttaa kehonkuvaani. Päätin, etten anna niin käydä.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti jatkuu, ainakin tähän asti on jatkunut yhtään unohtumatta.
Onko tuntemukset tarkkoja muistoja tapahtumakohdissa vai epämääräistä koko kehon kipua tms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen. Ja olen aina ollut. Olin asian tapahtuessa jo sen ikäinen ja lukenut niin paljon naistenlehtiä, että tiesin, miten asia voi vaikuttaa kehonkuvaani. Päätin, etten anna niin käydä.
Miten voi päättää ettei se vaikuta? Pahinta oli kun tekijä oli niin kuvottava, josta en olisi ikinä vapaaehtoisesti kiinnostunut. Senkai kostikin, kun tiesi ettei ole kiinnostava.
Nykyisen kumppanini kanssa kyllä. En enää ole liian epävarma tai arkaile, ollaan molemmat opittu hyväksymään toisemme ja sitä kautta itsemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä oleen. se joka väittää että ei ole vaikka kahen kymmenen vuoden jälkeen valehtelee. kaikesta ei voi syyttää vähän vaikeeta lapsuuta. ihme ulisijoita kaikki. ulinat pois.
Vierailija kirjoitti:
kyllä oleen. se joka väittää että ei ole vaikka kahen kymmenen vuoden jälkeen valehtelee. kaikesta ei voi syyttää vähän vaikeeta lapsuuta. ihme ulisijoita kaikki. ulinat pois.
Sinä et määritä kenenkään toisen kokemusta.
Yritän kovasti olla, mutta en vaan onnistu siinä. Harmittaa ihan älyttömästi, että nuorempana mulla siis oli hyvä kroppa, vaikka en sitä silloin itse tajunnut. Kunpa olisin osannut sitä rakastaa ja siitä nauttia.
Nyt olen viisikymppinen ja kroppa kaikkea muuta kuin ok...