Tietääkö kukaan miten rankkaa on, kun on päihdeongelmainen sisarus?

En tiedä siskosta mutta oma lapsi oli päihdeongelmainen. Maanpäällinen helvetti. Nyt on asiat hyvin, lapsi kuivilla ja elämä ihan hyvin. Toivottavasti on elämän loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä siskosta mutta oma lapsi oli päihdeongelmainen. Maanpäällinen helvetti. Nyt on asiat hyvin, lapsi kuivilla ja elämä ihan hyvin. Toivottavasti on elämän loppuun asti.

Miten lapsesi pääsi eroon päihteistä?

Tiedän. On varsin rankkaa. Vaikka päihdeongelma on sairaus, ei se silti poista sitä tosiasiaa että ongelma on itse aiheutettu. Kukaan kun ei väkisillä niitä päihteitä syötä, ihan itse se ongelmainen sitä elämää elää ja näitä valintoja tekee.

Omani päätyi vuosia jatkuneen käytön jälkeen itsemurhaan viime syksynä. Perhe tuki häntä täysillä ja itsekin halusi päihteistä eroon. En pysty vielä ajattelemaan häntä tai tapahtunutta, jollain lailla aika tuntuu pysähtyneen. Voimia sinulle ja sisaruksellesi, toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän. On varsin rankkaa. Vaikka päihdeongelma on sairaus, ei se silti poista sitä tosiasiaa että ongelma on itse aiheutettu. Kukaan kun ei väkisillä niitä päihteitä syötä, ihan itse se ongelmainen sitä elämää elää ja näitä valintoja tekee.

Kaikillehan ei päihteet aiheuta riippuvuutta, ja etukäteen kukaan ei tiedä, kenelle nasahtaa...

Että siten vähän huonosti sanottu. Ellet ole siis itse tarkoituksella jättänyt päihteet kokeilematta. Suuri osa kokeilee ja iso osa käyttää, pienelle osalle näistä tulee ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä siskosta mutta oma lapsi oli päihdeongelmainen. Maanpäällinen helvetti. Nyt on asiat hyvin, lapsi kuivilla ja elämä ihan hyvin. Toivottavasti on elämän loppuun asti.

Miten lapsesi pääsi eroon päihteistä?

Taisteli itsensä kuiville. Rankka tie kun apua ei saanut mistään. Mutta pääsi lopulta korvaushoitoon ja muutakin apua lopulta sai että pysyy kuivilla.

Veljelläni päihdeongelmaa vaihtelevasti ja tällä hetkellä on päihdekuntoutuksessa ja on mennyt hyvin. Olemme olleet aina aika etäisiä ison ikäeron takia ja myönnän, että en oikein jaksa veljeni juttuja, kun kaikki pyörii oman navan ympärillä, oman itsensä kuulostelussa + analysoinnissa ja niistä sitten puhuu vaikka maailman tappiin. Harvoin kysyy, että mitä vaikkapa minulle ja perheelleni kuuluu ja jos kysyykin niin nopeasti päädytään taas hänen asioihinsa. Todella ärsyttävää ja raskasta kuunneltavaa. Taitaa olla aika tyypillistä päihdeongelmaisille tuo, että ollaan aika itsekeskeisiä. Päihdeongelmaan liittyy myös mt-ongelmia, ei vakavia onneksi kuitenkaan, mutta ne eivät tietysti helpota tilannetta. 

Herääkö teillä muilla näitä ärtymyksen tunteita päihdeongelmaista sisarusta kohtaan? Itse poden siitä välillä huonoa omaatuntoa, kun en vain jaksa kuunnella veljeni juttuja ja ärsyynnyn niistä. 

Tiedän hyvinkin. Oman sisaruksen tilanne sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän. On varsin rankkaa. Vaikka päihdeongelma on sairaus, ei se silti poista sitä tosiasiaa että ongelma on itse aiheutettu. Kukaan kun ei väkisillä niitä päihteitä syötä, ihan itse se ongelmainen sitä elämää elää ja näitä valintoja tekee.

Kaikillehan ei päihteet aiheuta riippuvuutta, ja etukäteen kukaan ei tiedä, kenelle nasahtaa...

Että siten vähän huonosti sanottu. Ellet ole siis itse tarkoituksella jättänyt päihteet kokeilematta. Suuri osa kokeilee ja iso osa käyttää, pienelle osalle näistä tulee ongelma.

No, aika moni sairaus on itseaiheutettua; tupakoitsijoilla esim. keuhkoahtaumatauti, keuhkosyöpä jne. E-pillerit voivat aiheuttaa rintasyöpää, veritulppia jne. Ruokavalio voi aiheuttaa syöpää, diabetestä jne. Liikkumalla voit saada leikkausta vaativia rasitusvammoja tai vaikkapa murtaa luusi, mutta mitäs sitten, ihan itseaiheutettua! Tahdon vain sanoa, että ihan turha narista näistä itseaiheutetuista sairauksista. Harva elää niin terveellisesti koko elämänsä etteikö jollakin tapaa vaarantaisi terveyttään. 

Vierailija kirjoitti:

Veljelläni päihdeongelmaa vaihtelevasti ja tällä hetkellä on päihdekuntoutuksessa ja on mennyt hyvin. Olemme olleet aina aika etäisiä ison ikäeron takia ja myönnän, että en oikein jaksa veljeni juttuja, kun kaikki pyörii oman navan ympärillä, oman itsensä kuulostelussa + analysoinnissa ja niistä sitten puhuu vaikka maailman tappiin. Harvoin kysyy, että mitä vaikkapa minulle ja perheelleni kuuluu ja jos kysyykin niin nopeasti päädytään taas hänen asioihinsa. Todella ärsyttävää ja raskasta kuunneltavaa. Taitaa olla aika tyypillistä päihdeongelmaisille tuo, että ollaan aika itsekeskeisiä. Päihdeongelmaan liittyy myös mt-ongelmia, ei vakavia onneksi kuitenkaan, mutta ne eivät tietysti helpota tilannetta. 

Herääkö teillä muilla näitä ärtymyksen tunteita päihdeongelmaista sisarusta kohtaan? Itse poden siitä välillä huonoa omaatuntoa, kun en vain jaksa kuunnella veljeni juttuja ja ärsyynnyn niistä. 

Minulla myös päihdeongelmainen veli, johon en ole ollut vuosiin yhteyksissä. Ainoa ihminen maailmassa, joka saa minut raivostumaan, juuri tuon itsekeskeisyydenkin takia, toinen syy on ettei ota itse vastuuta yhtään mistään, kaikki johtuu lapsuuden asioista- mitä siitä, että ne minulla ihan samat. Oli vain pakko jättää oman onensa nojaan, mistään auttamisista ei ollut apua, rähjäämistä ja rahan vippailua mihin vuorokauden aikaan tahansa. Ei mitään mielenkiintoa korjata asioitaan. En jaksanut, enkä uskaltanut altistaa omia lapsiani ja miestäni hänen mielivaltaiselle käyttäytymiselleen. 

On, en tosin tiedä kumpi oli ensin, huumeet vai mt-ongelmat. Muutama vuosi sitten meni niin pahaksi että oli pakko vain antaa olla. Muuten menee omakin mielenterveys. Vanhat vanhemmat yrittävät välillä auttaa mutta lopulta ollaan aina samassa pisteessä. Häätö, suljettu osasto, kämpän tyhjennys johonkin varastoon. Isä maksaa vuokrat ja kaiken muunkin - taas. Pakkohoito, terapiaa jne. Asiat ”paranee”, hommataan asunto, kaikki alkaa alusta. En todellakaan pysty enkä jaksa.

Kenelläkään muulla ei voi olla mitään ongelmia tai mitään muytalaab. Tämä paska pyörittää tätä perhettä, mihin asti sitä en tiedä.

Yhden veljet eivät tulleet sen hautajaisiin.

Päihdeongelmaisen elämä se vasta rankkaa onkin. Ja ette tiedä syitä miksi monet ajautuu alkoholisteiksi tai narkkareiksi niin helppo tuomita. Moni alkaa päihteitä käyttää kun on henkisesti niin paha olo.

T. Päihdeongelmainen

Mulle tuli kerran yks sukulainen jeesustelemaan ja linkkailemaan jotain settiä missä selitettiin "että päihteiden käyttö johtuu hengen köyhyydestä eli siitä ettei ole sosiaallisia suhteita kuten perhettä tai kavereita."

Niin tuon linkkaa siis sukulainen joka itse jätti mut yksin oman onnen nojaan valtion huostaan kun en voinu asua väkivaltasessa kodissa. Saman feidauksen teki muutkin sukulaiset. Useiksi vuosiksi.

Eli jos siis sukulaisen linkkiä on uskominen, juuri heidän feidaus ja siitä tullut paha olo ajoi käyttämään päihteitä. Eli he feidasivat ensin vaikken mitään käyttäny, sitten puhutaan useiden vuosien jälkeen ekaa kertaa jolloin syyllistävät että käytän päihteitä ja feidaavat taas linkaten paskatutkimuksiaan.

Suku on pahin.

Mieheni veli on juonut ja sekakäyttänyt yli 30v elämästään ja nyt muutaman vuoden ollut kuivilla.

Pakko oli katkaista yhteydenpito pahimpina vuosina, kun ainoat yhteydenpidot siltä suunnalta oli vain rahan pyytämistä.

Jostain sai kimmokkeen raitistua ja ihan itse sen hoiti.

On ollut raskasta koko suvulle, mutta ei sitä muuta voi paljon tehdä jos ei itsestä löydy tarpeeksi tahtoa lopettamiseen

Vierailija kirjoitti:

Päihdeongelmaisen elämä se vasta rankkaa onkin. Ja ette tiedä syitä miksi monet ajautuu alkoholisteiksi tai narkkareiksi niin helppo tuomita. Moni alkaa päihteitä käyttää kun on henkisesti niin paha olo.

T. Päihdeongelmainen

Juuri näin se aina menee. Päihdeongelmaisen ongelmat kun on tärkeämpiä kuin kenenkään muun ja kukaan ei voi tajuta miten raskasta se on ainakaan päihdeongelmaisen itsensä mielestä. Ei tietenkään ole voimia eikä ehkä kykyjäkään asettua joskus läheisten asemaan vaan kaikki pyörii sen oman navan ympärillä milloin minkäkin vaiheen mukaan. Jos on kuntoutusvaihe niin sitä ja sen eri vaiheita voidaan puida nonstoppina, jos taas paha olla niin siitä puhutaan ja pohditaan, että miten voisi päästä eteenpäin ja mitä harjoituksia terapeutti on antanut. Siitä päästäänkin jo siihen onko terapiasta ollut hyötyä ja miten se tulee jatkumaan jnejne. Joskus voidaan sivuta kevyempiäkin aiheita kuten vaikkapa sitä, että on tullut käytyä kävelylenkillä, mutta pääasia, että aihe pyörii päihdeongelmaisen elämän ympärillä. 

T. 7 / päihdeongemaisen sisko, joka on kurkkuaan myöten täynnä sitä miten raskasta ja vaikeaa päihdeongelmaisen elämä on. En kiellä etteikö olisi rankkaa, mutta niin se voi olla läheisillekin raskasta kuunnella aina samoja jorinoita ilman, että toinen osapuoli on aidosti kiinnostunut muiden kuulumisista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihdeongelmaisen elämä se vasta rankkaa onkin. Ja ette tiedä syitä miksi monet ajautuu alkoholisteiksi tai narkkareiksi niin helppo tuomita. Moni alkaa päihteitä käyttää kun on henkisesti niin paha olo.

T. Päihdeongelmainen

Juuri näin se aina menee. Päihdeongelmaisen ongelmat kun on tärkeämpiä kuin kenenkään muun ja kukaan ei voi tajuta miten raskasta se on ainakaan päihdeongelmaisen itsensä mielestä. Ei tietenkään ole voimia eikä ehkä kykyjäkään asettua joskus läheisten asemaan vaan kaikki pyörii sen oman navan ympärillä milloin minkäkin vaiheen mukaan. Jos on kuntoutusvaihe niin sitä ja sen eri vaiheita voidaan puida nonstoppina, jos taas paha olla niin siitä puhutaan ja pohditaan, että miten voisi päästä eteenpäin ja mitä harjoituksia terapeutti on antanut. Siitä päästäänkin jo siihen onko terapiasta ollut hyötyä ja miten se tulee jatkumaan jnejne. Joskus voidaan sivuta kevyempiäkin aiheita kuten vaikkapa sitä, että on tullut käytyä kävelylenkillä, mutta pääasia, että aihe pyörii päihdeongelmaisen elämän ympärillä. 

T. 7 / päihdeongemaisen sisko, joka on kurkkuaan myöten täynnä sitä miten raskasta ja vaikeaa päihdeongelmaisen elämä on. En kiellä etteikö olisi rankkaa, mutta niin se voi olla läheisillekin raskasta kuunnella aina samoja jorinoita ilman, että toinen osapuoli on aidosti kiinnostunut muiden kuulumisista. 

Ja sitten kun tämä henkilö pääsee kuiVille, niin sen jälkeen ollaan kuninkaasta seuraavia ja kaikkien pitää hehkuttaa kuinka hyvä hän on.