Lue keskustelun säännöt.
Nainen jonka miehellä lastenlapsia
Ritva
02.11.2018 |
Kertokaa hieman elämästänne uusioperheen isän puolisona, jolla on lastenlapsia. Miten usein lapsenlapset ovat luonanne, kuka huolehtii ja miten? Odotetaanko teiltä helposti yhtä paljon kuin uusioperheen "äitinä"? Myös te voitte kertoa kokemuksianne, joilla on omia lastenlapsia jonkun muun kuin puolisonne kanssa.
Kommentit (8)
Miehen mielipide on, että lapsilla ei ole mitään asiaan meille ilman vanhempiaan. Eikä anna miniälle ja pojalleen yhtään tilaa istua rauhassa vaan on tehnyt harvinaisen selväksi, että he ovat lapsistaan vastuussa meilläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä päätät itse mitä teet ja minkä roolin otat. Pitäisin oman asunnon aivan varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Miehen mielipide on, että lapsilla ei ole mitään asiaan meille ilman vanhempiaan. Eikä anna miniälle ja pojalleen yhtään tilaa istua rauhassa vaan on tehnyt harvinaisen selväksi, että he ovat lapsistaan vastuussa meilläkin.
Toivottavasti lapset jättävät tulematta vastaisuudessa. Myös lapsenlapset aikuisina. Näin meilläkin oli kunnes lakkasimme kokonaan käymästä. Helpommalla kun pääsee kotona lapsia paimentaessa. Nyt kun lapset onkin nuoria aikuisia, seura kiinnostaisi ja puhelin soi. Harmillista vaan ettei nuoria aikuisia kiinnosta. Etenkin nyt kun vanhuksen kunto on romahtanut ja on neljän seinän sisällä. Sitä saa mitä tilaa. Tällaista sukuapua voi antaa puolin ja toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen mielipide on, että lapsilla ei ole mitään asiaan meille ilman vanhempiaan. Eikä anna miniälle ja pojalleen yhtään tilaa istua rauhassa vaan on tehnyt harvinaisen selväksi, että he ovat lapsistaan vastuussa meilläkin.
Toivottavasti lapset jättävät tulematta vastaisuudessa. Myös lapsenlapset aikuisina. Näin meilläkin oli kunnes lakkasimme kokonaan käymästä. Helpommalla kun pääsee kotona lapsia paimentaessa. Nyt kun lapset onkin nuoria aikuisia, seura kiinnostaisi ja puhelin soi. Harmillista vaan ettei nuoria aikuisia kiinnosta. Etenkin nyt kun vanhuksen kunto on romahtanut ja on neljän seinän sisällä. Sitä saa mitä tilaa. Tällaista sukuapua voi antaa puolin ja toisin.
MIkä sinun aikuistumisprosessissasi meni vikaan, kun et kyennyt ottamaan vastuuta omista lapsistasi ollessasi vanhemmillasi? Jäitkö henkisesti lapsen asemaan, tukeudutko edelleen isään ja äitiin tärkeissä päätöksissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen mielipide on, että lapsilla ei ole mitään asiaan meille ilman vanhempiaan. Eikä anna miniälle ja pojalleen yhtään tilaa istua rauhassa vaan on tehnyt harvinaisen selväksi, että he ovat lapsistaan vastuussa meilläkin.
Toivottavasti lapset jättävät tulematta vastaisuudessa. Myös lapsenlapset aikuisina. Näin meilläkin oli kunnes lakkasimme kokonaan käymästä. Helpommalla kun pääsee kotona lapsia paimentaessa. Nyt kun lapset onkin nuoria aikuisia, seura kiinnostaisi ja puhelin soi. Harmillista vaan ettei nuoria aikuisia kiinnosta. Etenkin nyt kun vanhuksen kunto on romahtanut ja on neljän seinän sisällä. Sitä saa mitä tilaa. Tällaista sukuapua voi antaa puolin ja toisin.
MIkä sinun aikuistumisprosessissasi meni vikaan, kun et kyennyt ottamaan vastuuta omista lapsistasi ollessasi vanhemmillasi? Jäitkö henkisesti lapsen asemaan, tukeudutko edelleen isään ja äitiin tärkeissä päätöksissä?
En ole mikään vanhempani viihdyttäjä, joka ottaa vain rusinat pullista. Itse tuuppasi minut aina kesiksi mummolaan hoitoon ja rellesti ties missä. Jos ei lastenhoito kiinnosta, ei meitäkään kiinnosta vanhustenhoito. Niin se vaan menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen mielipide on, että lapsilla ei ole mitään asiaan meille ilman vanhempiaan. Eikä anna miniälle ja pojalleen yhtään tilaa istua rauhassa vaan on tehnyt harvinaisen selväksi, että he ovat lapsistaan vastuussa meilläkin.
Toivottavasti lapset jättävät tulematta vastaisuudessa. Myös lapsenlapset aikuisina. Näin meilläkin oli kunnes lakkasimme kokonaan käymästä. Helpommalla kun pääsee kotona lapsia paimentaessa. Nyt kun lapset onkin nuoria aikuisia, seura kiinnostaisi ja puhelin soi. Harmillista vaan ettei nuoria aikuisia kiinnosta. Etenkin nyt kun vanhuksen kunto on romahtanut ja on neljän seinän sisällä. Sitä saa mitä tilaa. Tällaista sukuapua voi antaa puolin ja toisin.
Sitä mekin tässä toivomme. Yksinäisyys ei pelota meitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen mielipide on, että lapsilla ei ole mitään asiaan meille ilman vanhempiaan. Eikä anna miniälle ja pojalleen yhtään tilaa istua rauhassa vaan on tehnyt harvinaisen selväksi, että he ovat lapsistaan vastuussa meilläkin.
Toivottavasti lapset jättävät tulematta vastaisuudessa. Myös lapsenlapset aikuisina. Näin meilläkin oli kunnes lakkasimme kokonaan käymästä. Helpommalla kun pääsee kotona lapsia paimentaessa. Nyt kun lapset onkin nuoria aikuisia, seura kiinnostaisi ja puhelin soi. Harmillista vaan ettei nuoria aikuisia kiinnosta. Etenkin nyt kun vanhuksen kunto on romahtanut ja on neljän seinän sisällä. Sitä saa mitä tilaa. Tällaista sukuapua voi antaa puolin ja toisin.
MIkä sinun aikuistumisprosessissasi meni vikaan, kun et kyennyt ottamaan vastuuta omista lapsistasi ollessasi vanhemmillasi? Jäitkö henkisesti lapsen asemaan, tukeudutko edelleen isään ja äitiin tärkeissä päätöksissä?
En ole mikään vanhempani viihdyttäjä, joka ottaa vain rusinat pullista. Itse tuuppasi minut aina kesiksi mummolaan hoitoon ja rellesti ties missä. Jos ei lastenhoito kiinnosta, ei meitäkään kiinnosta vanhustenhoito. Niin se vaan menee.
Ja kuitenkin tuomitset, kun isovanhemmat ei mahdollista tuota tuuppaamista?
Ajattelin viimein saavamme pian omaa aikaa mieheni kanssa, kun 20v poikansa oli juuri muuttanut pois kotoa ja tytär 17v ja suunnitteli opintoja muualla... Kunnes tyttö tuli raskaaksi. Turvautui täysin isäänsä, ja itse jatkoi teinielämäänsä, ei paljon lapsen kanssa olo kiinnostanut. Minulta odotettiin täyttä vastuuta vauvan kanssa, paljon enemmän mitä milloinkaanmiehen lapsien kanssa. Ero siitä tuli lopulta, kun en jaksanut enää siihen leikkiin lähteä mukaan.