Kysymys koiraihmisille
Pitääkö pennulta ottaa esim. luuta kesken kaluamisen pois?
Kommentit (19)
Sinuna hommaisin vaikka kirjan koiran kasvatuksesta ensi alkuun
Minusta pitää. Olen ottanut sitä luuta pois ja antanut heti takaisin. Lukuisia kertoja, Idea siinä on opettaa, että kaikki ihan kaikki pitää koiran pystyö antamaan ongelmitta omistajalleen. Siinä kun koira irrottaa luusta, sanotaan irti-komento ja sitä on sitten helppo käyttää, kun koira ottaa jonkun vaarallisen asian suuhunsa.
Juuri oikein olet tehnyt.. Koiran pitää oppia ja tottua siihen että kun käsketään antamaan jotain pois niin se annetaan.. Oli se sitten kuinka jumalainen herkku tahansa(oma luu tai joku puoli märäntyneen raadon osa minkä jostain löytää)...
Tätä just tarkoitan.. kun tämä jakaa mielipiteet.
Toisten mielestä pitää ottaa ja toisten mielestä ei..
siksi kuulisin mielellään mielipiteitä asiasta ja mielipiteiden antajien koirien rotuja.
.. ja noille kirjoja ehdottaville.. *huokaus* joo.. on luettu kirjoja ja on ollut koiria.. ja on koiria.. mutta, mielipiteitä fiksuilta ihmisiltä kuulen mielellään.
Ap
Mä oon opettanut sanan jolla koira tiputtaa suustaan kaiken mitä sinne nyt onkin eksynyt. On hyvä mun mielestä, jos vaikka nappaa suuhunsa jotain vaarallista. Ei tarvii kiusata koiraa, voi opettaa palkitsevasti sen, että irrottaa kun pyytää.
Opetin sen itse näin: tiukka sana (meillä se on EI/irti), heti kun irrottaa niin paljon paljon kehuja ja jotain koiran mieleistä palkintoa. Ja sitten voi antaa luun/lelun takas. Tärkeintä on se, että koira kokee ihmisen tuovan aina jotain positiivisempaa lisää. Jos ei meinaa antaa luuta, niin voi ottaa jonkin vielä suuremman herkkupalan jonka koira saa kun irrottaa pyydetyn. Koira ei saa kokea, että ihminen vie ruuan pois tms. Samalla koiralle on ainakin meillä mennyt jakeluun ettei turhaan tarvii puolustaa ruokaa. Ei murahtele tai vaani vaikka olis omat sormet ruokakipossa.
Mutta tämmönen koulutus jatkuu ihan koko koiran elämän. Meillä rakki on nyt 7v ja toimin joka kerta samalla tavalla=aina kun irrottaa pyydettäessä niin tapahtuu jotain koiran mielestä hyvää.
Meidän koiralle tehtiin niin, että syödessä mentiin lisäämään jotain extraherkkua kuppiin tai annettiin kun järsi luuta. Näin oppi että ihmisen käsi kupin tai herkun lähettyvillä on hyvä juttu eikä ruokaa tarvinnut vahtia. Oli iso koira joten ruuan vahtiminen olisi ollut ikävämpi juttu. Kasvoi kunnolliseksi eikä ikinä ollut mustasukkainen ruuistaan.
Vierailija kirjoitti:
Meidän koiralle tehtiin niin, että syödessä mentiin lisäämään jotain extraherkkua kuppiin tai annettiin kun järsi luuta. Näin oppi että ihmisen käsi kupin tai herkun lähettyvillä on hyvä juttu eikä ruokaa tarvinnut vahtia. Oli iso koira joten ruuan vahtiminen olisi ollut ikävämpi juttu. Kasvoi kunnolliseksi eikä ikinä ollut mustasukkainen ruuistaan.
Niin ja näemmä kysyit rotua, tiibetinmastiffi oli meidän koira.
Meillä muut koirat ovat antaneet opettamattakin ottaa mitä tahansa pois, mutta jo edesmennyt espanjanmastiffi päästi matalan murinan, kun sitä lähestyi sen syödessä. Sen kanssa sitten opeteltiin asioiden luovuttamista kaikessa rauhassa. Kun antoi jotain hyvää pois, sai jotain parempaa tilalle ja vielä sen hyvänkin asian takaisin. Ihan hyödyllinen oppi koiralle (ainakin meillä yhdellä koiralla oli tapana aina etsiä lähimmät raadot ja kantaa niitä suussaan).
Ainakin jos perheessä on lapsia tai vierailla, jos koiraa ei opeta, että hänen tavaroihin ja eväisiin saa koskea, niin yleensä puolustaa niitä ja saattaa purra.
Onko kivaa olla koirankyykyttäjä?
Koiralta suusta ruoan/luun/mitälie arvokkaan irrottaminen tuosta noin ilman varoitusta pentuaikana jatkuvalla syötöllä on erittäin tehokas keino opettaa koiralle, että lähestyvä käsi tarkoittaa sille arvokkaan ruoan/saaliin menettämistä ja siten opettaa koiralle pahimmassa tapauksessa, että sitä vastaan kannattaa puolustautua (potentiaalisesti hampailla) -> näin luodaan jopa resursseja puolustava koira, riippuen lähtökohtaisesti koiran ominaispiirteistä ja luonteesta ja kasvattajan luona koetusta pikkupentuajasta ennen omaan kotiin saapumista.
Sitä vasten koiralle kuuluu opettaa, että herkusta/saaliista/ruoasta/lelusta on koiralle kannattavaa luopua. Tämä tapahtuu yksinkertaisesti siten, että pentu ehdollistetaan siihen, että irti-käsky--> luopuminen--> välitön palkkaus.
Luopumisen opettamisesta on olemassa paljon tietoa netissä ja kirjoissa. Lähtökohta niissä on aina sama, sitä harjoitetaan leikin varjolla ja sama periaate ehdollistumisessa toimii myös sitten luiden ja ruoan kanssa.
Pääsääntöisesti koiran ruokarauhaa tms. ei lähdetä pentuvaiheessa kuitenkaan tuolla tavalla sörkkimään, ellet halua potentiaalisesti ongelmia myöhemmin. Kaikki ihmiset, jotka sanovat tämän toimineen, ovat omistaneet tuurilla koiria, joilla ei ole taipumusta resurssiaggressiivisuuteen - terv. kokemusta alkukantaisista pystykorvista, joilla kyseistä resurssiaggressiivisuutta ihan 7-viikkoisesta lähtien kasvattajalta peräisin ja kouluttanut siitä koiran eroon.
On todella tärkeää opettaa koira luopumaan suussaan olevista asioista, mutta tee se oikein.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin jos perheessä on lapsia tai vierailla, jos koiraa ei opeta, että hänen tavaroihin ja eväisiin saa koskea, niin yleensä puolustaa niitä ja saattaa purra.
Joo, niin tai näin, mutta kyllä aikuisten pitää opettaa myös lapsille että koiran (sekä sen tavaroiden) pitää antaa olla rauhassa. Ja jos kyseessä on niin pieni lapsi että se ei tajua mitä sanotaan, niin silloin vanhempi on vastuullinen ihan koko ajan katsomaan lapsen perään - etenkin jos ollaan kylässä vieraan koiran luona. Ärsyttää lukea juttuja että "hullu" koira puri lasta. Valitettavasti useimmiten vika on lapsessa, joka ei tietenkään ole vastuussa asiasta vaan lapsen vanhemmat ovat vastuussa. He eivät joko ole kertoneet lapselle miten koiran kanssa ollaan tai ovat jättäneet lapsensa vahtimatta.
Vierailija kirjoitti:
Koiralta suusta ruoan/luun/mitälie arvokkaan irrottaminen tuosta noin ilman varoitusta pentuaikana jatkuvalla syötöllä on erittäin tehokas keino opettaa koiralle, että lähestyvä käsi tarkoittaa sille arvokkaan ruoan/saaliin menettämistä ja siten opettaa koiralle pahimmassa tapauksessa, että sitä vastaan kannattaa puolustautua (potentiaalisesti hampailla) -> näin luodaan jopa resursseja puolustava koira, riippuen lähtökohtaisesti koiran ominaispiirteistä ja luonteesta ja kasvattajan luona koetusta pikkupentuajasta ennen omaan kotiin saapumista.
Sitä vasten koiralle kuuluu opettaa, että herkusta/saaliista/ruoasta/lelusta on koiralle kannattavaa luopua. Tämä tapahtuu yksinkertaisesti siten, että pentu ehdollistetaan siihen, että irti-käsky--> luopuminen--> välitön palkkaus.
Luopumisen opettamisesta on olemassa paljon tietoa netissä ja kirjoissa. Lähtökohta niissä on aina sama, sitä harjoitetaan leikin varjolla ja sama periaate ehdollistumisessa toimii myös sitten luiden ja ruoan kanssa.
Pääsääntöisesti koiran ruokarauhaa tms. ei lähdetä pentuvaiheessa kuitenkaan tuolla tavalla sörkkimään, ellet halua potentiaalisesti ongelmia myöhemmin. Kaikki ihmiset, jotka sanovat tämän toimineen, ovat omistaneet tuurilla koiria, joilla ei ole taipumusta resurssiaggressiivisuuteen - terv. kokemusta alkukantaisista pystykorvista, joilla kyseistä resurssiaggressiivisuutta ihan 7-viikkoisesta lähtien kasvattajalta peräisin ja kouluttanut siitä koiran eroon.
On todella tärkeää opettaa koira luopumaan suussaan olevista asioista, mutta tee se oikein.
Lisäyksenä vielä tähän, että jos koiraa ruokitaan ruokakupista, niin pentuaikana sitä totutetaan lähellä oleviin ihmisiin juurikin ensin kauempaa heittelemällä sen kupin vierelle lisää ruokaa -> hitaasti sitten aina lyhentäen etäisyyttä koiran kupin suuntaan. Pääidea tässäkin on se, että koira aina mieltää lähestyvän ihmisen niin, että se tarkoittaa lisää ruokaa= jee kivaa.
Samalla tavalla luuta kaluavalle pennulle voi opettaa ensin kauempaa, että lähellä oleva ihminen on hyvä asia heittämällä ohi kävellessään sille ihan ilman lisäeleitä jotain lisäherkkua.
Ei olla nähty tarvetta opettaa. Koirani tykkää kyllä ruuasta/herkuista, muttei ole koskaan ollut puolustava kuppiaan kohtaan. Vanhempani tykkäävät "leikittää" koiraa ottamalla sen herkkuja/tarjotun luun itselleen "ai ai kato mitä mulla on"-säestyksellä, mut ei koira kyllä sitä tajua :D Ei sitä kiinnosta kilpailla ruuastaan kuin korkeintaan toisten koirien kanssa. Lelujen kanssa osaa kyllä irti-käskyn.
Kyseessä on hyvin miellyttämishaluinen ja pehmeä sheltti.
Itse tein tuota herkun/ruuan pois ottamista ekalle koiralleni, ja se aiheutti sen että koira alkoi äkkiä ahmia jotta ehtii syödä mahdollisimman paljon ennenkuin viedään pois vaikka saikin heti takaisin jonkin lisäherkun kanssa. Pitkä työ tehtiin korjataksemme tämä virhe, nykyisin koira antaa koskea kuppiin kesken syömisen ilman tuota ahmimista ja käskystä irrottaa herkusta, mutta tosiaan pari vuotta meni korjataksemme tuo "pois ottamisesta" johtuva ns. trauma. Toisen koiranpennun kohdalla taas ei ikinä otettu mitään hyvää pois, opetettiin irtikäsky ja sen turvin pääsee kupille ja saa herkun/lelun
itselleen. Myöskään lapsuudenkodissani ei ikinä menty ottamaan koiralta mitään pois, vaan opetettiin tuo käsky minkä turvin koira kyllä luovuttaa mitä tahansa, näin kolmen koiran kohdalla ja koskaan ei ollut asian kanssa ongelmia. Jostain olin myös kuullut ja lukenut että pentu pitäisi opettaa luopumaan just tolla tavoin et mennään vaan ottamaan jokin kiva pois ja annetaan lisää kivaa tilalle, ja meillä ei kyllä todellakaan toiminut enkä enä ikinä aio kyseistä metodia käyttää enkä kokemuksieni perusteella sitä kenellekään suosittele. 4 koiraa joille ei ole tuota tehty - ei koskaan ongelmia 1 koira jolle tehty - ongelma.
Ei tietenkään. Jotkut opettaa sellaisen, itse en ole koksaan viitsinyt. Koirat keskenäänkin kunnioittavat lauma-asemasta huolimatta sitä, että jos joku syö, sitä ei häiritä. Jopa pienintä pentua kunnioitetaan jos se murahtaa kun sillä on ruoka edessä. Meillä jopa kohtuu häijynluontoinen vanhempi laumanjohtajanarttu tekee niin. En minäkään katso tarpeelliseksi kiusata ihan turhaan koiraa ruokailun häiritsemisellä.