Paris etc. ("Ranskan Sinkkuelämää / Rimakauhua ja rakkautta) Teemalla ja Areenassa

Nostoyritys :)

Oon katsonut ja tykkään :) Tykkään myös Pariisista ja ranskalaisuudesta, oon opiskellut ranskaa aikanaan (tuntuu kyllä, että en enää osaa mitään) ja jollain tapaa kaikki tuo viehättää ja kiehtoo. Lisäksi alkaa tehdä mieli matkustaa Pariisiin, paha juttu :D

Kiitos vinkistä, ap! Taidan katsoa. Tykkäsin Sinkkuelämää-sarjasta (parilla ekalla esityskerralla, sen jälkeen kului jo puhki ja elokuvista en jaksanut kiinnostua). Rimakauhua ja Rakkautta oli myös hyvä.

Katsoin juuri sarjan loppuun. Yritän välttää liian yksityiskohtaisia spoilereita, mutta jotain nämä ajatukset väkisinkin paljastavat, joten ei kannata lukea, jos haluaa nähdä kaiken täytenä yllätyksenä:

* * * * *

Erityisesti Gilin tarinan lopetus oli minusta todella koskettava. Myös salaisuus oli yllättävä - jotenkin odotin, että taustalta olisi paljastunut jotain, joka olisi todella pakottanut hänet aikanaan lähtemään, että vaihtoehtoja ei olisi ollut. Olihan tuo tilanne nytkin vaikea, mutta ei silti minusta selitä kokonaan lasten hylkäämistä. Ehkä syy hylkäämiseen oli sitten yksinkertaisesti hänen luonteensa.

Mariannen tarinan lopetus tuntui vähän irralliselta ja epäuskottavalta. Ajattelin ennen jakson loppua, että sarja olisi tässä mielessä realistinen ja onnistuisi kuvaamaan rakkauselämää todentuntuisesti, mutta ei kuitenkaan. Sama koskee Allisonin rakkauskuvioita. Valtaosalla tavallisista ihmisistä on kokemusta menetetyistä mahdollisuuksista ja katkerista suhteen lopuista, eikä tuollaisista satumaisista viime hetken mielenmuutoksista. Sinällään on kuitenkin mukavaa, että molemmilla asiat järjestyivät ja katsojalle jäi hyvä mieli heidän puolestaan.

Myös Noran tarinan lopetus pääsi jollain tapaa yllättämään. Ehkä olen tulkinnut tilannetta väärin, mutta olin ajatellut, että tilanne ei olisi noin paha. Ajattelin, että tässä olisi ollut esimerkki tavallisesta vakiintuneesta perhe-elämästä ylä- ja alamäkineen ja realistisine vaikeuksineen, mutta lopetus ei ollutkaan odotettu.

Mathilden tarinan lopetus oli minusta ilahduttava, hän puhkesi sarjan myötä kukkaan. Hän oli myös mielestäni hahmoista ehdottomasti miellyttävin. Ehkä hän oli lähimpänä tällaista pohjoismaista mentaliteettia, ja muut hahmot tuntuivat siksi vähän vierailta. Jollain tapaa minuun kolahti myös Marianne, hän oli jotenkin ihana, vaikka samaan aikaan niin raivostuttava. Aggressiivinen, kiukkuinen, vaativa ja töykeä. Ihmeellisellä tavalla kuitenkin sympaattinen, todella ristiriitainen hahmo. Oikeassa elämässä pitäisin tuollaista ihmistä varmaan aivan kamalana. Erityisesti hänen kohdallaan mietin, onko hänessä jotain sellaista ranskalaisuutta, joka ei minulle vaan auennut.

Ap

Tää taitaa parhaillaan tulla teemalta

Katsoin sarjan loppuun äsken. Ensimmäinen jakso ei ollut kovinkaan hyvä, mutta kokonaisuutena sarja oli aivan upeaa katsottavaa ja tunteita herättävää! Verrattuna useimpiin amerikkalaisiin sarjoihin tämä oli aivan eri tasolla. Suosittelen tätä lämpimästi.

Huomasitteko muuten, että jokainen jakso joko alkoi tai päättyi seksikohtaukseen?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vinkistä, ap! Taidan katsoa. Tykkäsin Sinkkuelämää-sarjasta (parilla ekalla esityskerralla, sen jälkeen kului jo puhki ja elokuvista en jaksanut kiinnostua). Rimakauhua ja Rakkautta oli myös hyvä.

Olen katsonut nyt muutaman jakson tätä, ja onpa laadukas, tyylikäs, kaikin tavoin taidokas ja koskettava sarja! Kiitokset ap:lle suosittelusta. Asioita kuvataan ja käsitellään kaunistelematta, menemättä silti sensaatiohakuisuuden puolelle.

Hienoa, että YLE hankkii tällaisiakin helmiä ohjelmistoon.

Rimis ei ole Areenassa.

Juuri katsoin loppuun.

Tykkäsin tosi paljon. Kokonaisuutena pidin sarjan tyylistä, sellaisesta irrallisuuden ja satunnaisuuden hetkistä, jotka toisaalta yhdistävät ihmisiä. Siitä miten kohtausten sivuhenkilötkin olivat "todellisia ihmisiä", joihin kamera pysähtyi, eivätkä vain rekvisiittaa päähenkilöiden tarinoille. Pidin myös sarjan huumorista.

Sarja oli minun makuuni harvinaisen realistinen sen suhteen miltä elämä tuntuu, millaista elämä oikeasti on. Ei jokainen kohtaus tai jokainen käänne, mutta yleensä ottaen.

Sitten myös spoilereita

************************************************

Loppuratkaisut minustakin vähän vesittivät sarjaa.

Pidin Allisonin tarinasta siitä, että se esitti nuoruuden sellaisena kuin se minusta usein on, vähän hapuilevaa etsimistä ja suurta vapautta, mutta enemmän arkista olemista kuin kaiken aikaa maailman mahtavampia bileitä tai suurimpia rakkauksia. Eli tavallaan loppu muutti tarinaa, mutta toisaalta pidin heidän rakkaustarinastaan, ja kyllähän niitäkin tapahtuu:)

Marianne oli vähän ärsyttävä, ehkä tosiaan aika ranskalainen hahmo. Minusta se että Marianne olisi mennyt terapiaan olisi ollut parempi lopetus kuin tämä. Toisaalta koskettava tarina johon pystyin samaistumaan.

Gilin tarinassa suuri salaisuus oli koko tarinan juttu. Minusta se että Gil oli aikanaan hylännyt perheensä oli ihan uskottavaa, tilanteen taakka oli ehkä liikaa.

Mathilden tarina oli taas jotenkin valju. Minusta näyttelijä ei ollut lopussa kovin hyvä. Ymmärrän että tarinassa haettiin sitä että Mathilde ottaa elämänsä ohjat, mutta se lakimiesjuttu oli vähän päälle liimattu. Sarjassa oli muutenkin pientä elitismiä, ja se että Mathilde hylkää hierojantyönsä, Davidin ja Japanin alkaakseen lakimieheksi ei minusta tuntunut niin mahtavalta kuin sarjassa ehkä tarkoitettiin.

Noran tarinaa en loppujen lopuksi ymmärtänyt. Siinä olisi esimerkki turhasta erosta, ja omien ongelmien siirtämisestä parisuhteen ongelmiksi! Uskottava kyllä..

Mulla kaksi vimppoa jaksoa vielä näkemättä ja noi spoilerit herätti kyllä suuren mielenkiinnon :)

Hahmot tietyissä asioissa todella ärsyttäviä, hyvin rakennettua tarinaa siis. Marianne kamala raivokohtauksineen ja huonoine käytöksineen, jotenkin ihan hukassa itsensä ja elämänsä kanssa. Ne ns. kiihkeät panemiset autossa pisti lähinnä huvittamaan. Mariannen suhde omiin lapsiin oli jotenkin tökerö ja keskeneräinen, ihan kuin lapset olisi vain jotain sivuhenkilöitä hänen perheessään, suhde mieheen keskiössä, ongelmineen ja ristiriitoineen. Ehkä se on sitten se ranskalainen malli?

Allison taas, no nuori nainen uudessa ympäristössä, isommissa ympyröissä, oman itsenäisen elämänsä alussa. Kaikkea pitää kokeilla ja sitä kautta aikuistuu, niinkö?

Gil jollain tapaa surullinen tapaus, alkoholiongelmaa, tulehtuneet välit aikuisiin lapsiin, 10 vuoden poissaolo jostain syystä (joka siis kerrotaan ennen kuin sarja päättyy), vihainen ex-mies, joka alkaa mätkiä toimistossa - tämäkin kai sitä ranskalaisuutta, fyysisesti kimppuun, kun hermo menee? Gil tuntui olevan hukassa, sekä henkisesti että fyysisesti, oli Pariisissa vaikka olisi mieluiten ollut muualla.

Nora ärsyttävä, jumitti ammatillisesti, jatkuva rahapula, jatkuva kriiseily miehen kanssa, esikoisen ongelmiin ei ollut halukas ottamaan tukea ja apua vastaan, oliko siinäkään se taloudellinen puoli kuitenkaan se suurin syy vai kenties ympäristön luoma sosiaalinen paine, että lapsi ei olekaan ns. normaali. Seksin puutteen jatkuva korostaminen, nettipornon katsominen, yyyyhhhh. Miehessä vikaa, itsessä ei mitään.

Mathilde jotenkin pliisu. Jokin kasvutarina tulossa hierojasta lakimieheksi? No, varmaankin sopivan porvarillinen ja arvostettu ammatti niin ei enää tarvitse tuntea huonommuutta?

Katsoin sarjan loppuun. Todella hieno, tunteita ja ajatuksia herättävä kokonaisuus! Kirjoitin ajatuksia jokaisesta hahmosta, mutta palsta herjaa että teksti on liian pitkä julkaistavaksi.. :D Laitan ne siis erilliseen kommenttiin.

Kaiken kaikkiaan uskomattoman hyvin toteutettu sarja viimeistä piirtoa myöten. Pariisin ihana kaupunkiympäristö kuvattuna arkisen kauniisti, koskettavat ja tyylikkäät musiikkivalinnat jotka nivoutuvat hyvin tarinankerrontaan, monipuoliset ja syvälliset hahmot, joista kukaan ei ole täydellisen hyvä tai paha ihminen, uskottava kerronta ja pienet, ilmaa ja tilaa tuovat irrottautumiset kerronnasta.. Voi kun meillä Suomessakin joskus osattaisiin tehdä jotain yhtä hienoa! Plussaa siitäkin, että näyttelijät olivat kohtalaisen tavallisen näköisiä (silti kauniita jokainen omalla tavallaan), toisin kuin jenkkisarjoissa joissa ihmiset näyttävät aina huippumalleilta roolihahmonsa identiteetistä riippumatta.

t. 7

***SISÄLTÄÄ SPOILEREITA***

Ainoa epäuskottava juonikuvio oli tuo Mathilden supernopea muuntautuminen hierojasta lakimieheksi, erityisesti siskon puolesta pidetty puolustuspuhe meni överiksi. Odotin, että Mathilde vain haaveilee siinä kohdassa kun yleisö alkoi taputtaa, ja kohta hän herää todellisuuteen.. Mutta tuo esitettiinkin ikään kuin se olisi tapahtunut oikeasti. Enpä oikein usko että tavaratalon vartijat päästäisivät kymmenien tuhansien eurojen vahingot tehnyttä myymälävarasta noin vain vapaaksi, vaikka hänen puolestaan pidettäisiin minkälainen puhe.

Mariannen hahmo on mielestäni psykologisesti aika uskottava. Hänen äitinsähän oli aivan kammottava ihminen, vaikka sarjassa näytettiinkin tämän persoonasta vain pieniä vilauksia. Lopussa tuli onneksi toivon pilkahdus, kun terrorisoivan äidin kuoleman jälkeen jäljelle jäänyt perhe alkoi kehittää uudenlaista, terveempää identiteettiä. Marianne ei ole paha ihminen, minkä näki hellyydenosoituksista tytärtä kohtaan ja suhtautumisesta sairaalan potilaisiin - ainoastaan pahasti kieroon kasvanut. Ehkä hän löytää vielä itsensä ja elää onnellisemman loppuelämän.

Noran ero ei ollut mielestäni turha, vaan oikeastaan aika ideaali. Jos kaikkea on yritetty mutta suhde ei vain enää toimi muuten kuin ystävyyden tasolla, eivätkä osapuolet jaksa enää yrittää, niin kyllä nykymaailmassa on parempi erota kuin kärvistellä vuositolkulla epätyydyttävässä liitossa. Tuntui helpottavalta, kun pari uskalsi ja osasi erota sovussa ja riitelemättä. Selvästi he tulevat olemaan toistensa tukena vielä eron jälkeenkin, koska ystävyyssuhde heillä toimii niin hyvin. Muistuttaa omaa eroani pitkästä suhteesta (meillä ei kuitenkaan ollut lapsia). Eksäni on edelleen paras ystäväni.

Allisonin tarina oli sekin koskettava, lopetus erityisesti. Ei mikään ihme että tyttö oli hieman hukassa, jos kotiolot ovat olleet noin konservatiiviset ja kontrolloivat. Olin iloinen hänen puolestaan, että hän aloitti lopullisesti itsenäisen elämän, vaikka se tapahtuikin haavoittavalla tavalla. Lopussa vaikutti siltä että hän sai ensimmäisen orgasminsa partnerin kanssa. :) Muistan itsekin miten hienolta se tuntui. Oi ihana nuoruus!

Gilin perheen suuri paljastus lopussa oli aidosti yllättävä, mutta mahdollinen, ja varmaan tosielämässäkin näin on voinut käydä. Tapaus on hyvä esimerkki tilanteesta, jossa ei voi osoittaa syyllistä. Kaikki osapuolet olivat toimineet tavalla tai toisella väärin, ja lopputuloksena oli tämä perhesotku. Gilin henkilöhahmossa kiinnostavaa oli hänen nykyinen miehensä, jonka persoonallisuudesta ei annettu juuri muita viitteitä kuin takertuvuus ja jonkinlainen lapsenomaisuus/naiivius. Jäin miettimään rakastavatko he aidosti toisiaan. Siltä ainakin näytti heidän ollessaan kahden. Mutta en oikein ymmärtänyt, mikä heitä yhdistää ja miksi Gil on rakastunut juuri tuohon mieheen. Olisiko hänellä edelleen vaikeuksia muodostaa tasavertaista suhdetta? Menneisyyden miehet ovat pettäneet (aviomies) tai toimineet isähahmona (rakastaja), nykyinen taas vaikuttaa olevan enemmän lapsen roolissa kuin tasaveroinen kumppani. 

t. 7

Mathilde oli opiskellut lukion jälkeen lakia, mutta jättänyt opinnot kesken. Tavallinen tarina myös Suomessa, että yliopiston jälkeen eksytään muualle, kun itseluottamus ei riitä .

Inhosin sitä nuorinta. Tyypillinen ranskalainen keskenkasvuinen kakara, yök. Samoin Marianne oli kamala, mutta kun kävi ilmi, että on tullut äitiinsä, niin aloin ymmärtää paremmin. Ilmeisesti huomionhakuinen äiti oli tosiaan tukahduttanut myös huomionkipeän tyttärensä.

Mariannen tarinassa oli kiinnostavaa se, että hänen miesystävänsä vaikutti aluksi sitoutumiskammoiselta pelimieheltä. Tarinan edetessä kävi kuitenkin ilmi, että Marianne oli itse hyvin vaikea ihminen. Ei mikään ihme, jos mies vähän jarrutteli suhteen syventämistä. Tämä sai miettimään omaakin elämää siitä näkökulmasta, että helposti syyttelemme muita ihmisiä ilkeiksi ja ikäviksi, mutta unohdamme miettiä olisimmeko itsekin olleet mukana aiheuttamassa tilannetta.