Lue keskustelun säännöt.
Hotellikuolema kotona vieraassa kaupungissa
28.10.2018 |
Olemme reilu parikymppinen pariskunta. Olemme asuneet reilu 300 kilometrin päässä synnyinkaupungistamme pari vuotta. Siellä asuu myös koko suku ja ystävät. Mieheni alalla on lähes mahdotonta saada työpaikka, mutta täältä suht isosta kaupungista hän onnistui saamaan koulutustaan vastaavan vakipaikan. Ongelma on kuitenkin se, että meillä ei ole täällä mitään sosiaalista elämää. Kumpikin työskentelee työpaikassa, jossa kaikki työkaverit ovat reilusti vanhempia, eikä heidän kanssa ole mitään muuta yhteistä kuin työ. Satunnaisesti muutaman kerran vuodessa esimerkiksi pikkujouluissa heidän kanssa tulee käytyä ulkona, mutta siihen se jääkin. Aika näin viikonloppuisin ja vapaa iltoina käy aivan tavattoman pitkäksi. Olemme molemmat (ainakin mielestämme :D) mukavia ja sosiaalisia, mutta emme ole onnistuneet luomaan täällä juuri ollenkaan mitään sosiaalista elämää. Kumpikaan ei ole koskaan oikein harrastanut mitään, josta voisi uusia tuttavia löytää. Kummallakaan ei vain ole paloa mihinkään harrastukseen.
Mitä te muut vastaavassa tilanteessa olevat olette tehneet ja kuinka olette saaneet luotua sosiaalisia verkostoja täysin uudessa ja vieraassa kaupungissa? Asumme omistusasunnossa ja molemmilla vakipaikat, joten muuttaminenkaan ei oikein ole vaihtoehto. Muuten kotikaupunkimmekin on mukava ja viihtyisä. Alkaa kuitenkin käymään tylsäksi ja alakuloiseksi tämä elämä täällä kahdestaan.
Kommentit (9)
No kyllähän isoissa kaupungeissa on harrastuksia ja yhdistyksiä? Esim jos ajattelee liikuntaa, ei se aina ole niin hauskaa, mutta liikuntaa voi harrastaa sen terveysvaikutusten takia. Tee jostain liikunnasta rutiini. Tai ehkä suunnittelette lomamatkaa? Ehkä vauva tai sukulaisten luo paluu on edessä jonkun vuoden päästä, mutta ootte kuitenkin vielä nuoria.
Ehkä vaan alat lukea kirjoja, ihminen voi kehittää myös sisäistä maailmaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen. Onneksi teillä on edes toisenne ja jossain kauempana edes olemassa sosiaalista elämää.
Joku kiva harrastus, jossa tapaa uusia ihmisiä.
Joukkueurheilulaji tai vaikka näytelmäkerho. Jis olette politiikasta kiinnostuneita, niin se voisi olla myös vaihtoehto.
Ja vaikka työpaikoilla on vanhempaa porukkaa, niin voi heidänkin kanssaan jutella!
No vaikea se kai on keneenkään tutustua, jos ei ole kiinnostusta mihinkään eikä käy missään eikä harrasta mitään. Mistä te yleensä niiden ystävien kanssa edes puhuisitte tai mitä tekisitte? Ette vaikuta kovin mielenkiintoisilta ihmisiltä. Et edes mainitse mitään mistä olette kiinnostuneita.
Äh, tarkennan vähän aloitustani. Käymme vapaa-ajalla paljon elokuvissa, matkustelemme paljon lomilla, kokkaamme hyvää ruokaa, käyn säännöllisen epäsäännöllisesti salilla ja mies kalastaa paljon. Nämä tietenkin luetaan harrastuksiksi, mutta hain takaa juuri sellaisia perus stereotyyppisiä harrastuksia esim. näytelmäkerhoista, joissa väkisinkin tutustuu uusiin ihmisiin. Nämä meidän "harrastukset" taas ovat enemmän sellaisia, joissa on vaikea lähteä tutustumaan ihmisiin, kun tällä paikkkunnalla ei ole sitä ensimmäistäkään, ketä kutsua esimerkiksi syömään, jos kokeilen jotain uutta italialaista reseptiä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankitte koiran ja/tai lapsia, ei vapaa-ajan ongelmia sen jälkeen ja noissa ympyröissä tutustuu muihin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin, että tässä puhutaan henkilöstä, joka on kuollut hotellissa :D
Omat kaverini kaikkosivat lasten syntymän myötä yksitellen. Olen itse kanssa huomannut ja kauhistunut kuinka vaikeaa ystävyyssuhteiden luominen on näin aikuisiällä. Tuntuu, että kaikilla on jo ystäväpiiri valmiina, eikä ruuhkavuosissa riitä virtaa tutustua uusiin ihmisiin. No onneksi lapset ja mies pitävät kiireellisenä niin en ehdi murehtimaan