Olen " tavallaan" pph jolla omiakin pieniä lapsia. ->
Huomaan, etten kohtele omiani ja vieraiden lapsia tasavertaisesti. Omat lapset saavat isommat ruoka-annokset, ensimmäisenä " palvelua" , enemmän syliä ja sympatiaa. Riidassa olen herkemmin omieni puolta. Vieraita lapsia tulee vaadittua enemmän itsenäsyyteen: että pukisivat ilman että tarvii auttaa, jne...
Jos jotain sattuisi, ei olisi epäilystäkään ketkä lapset ensimmäisinä palastaisin, vaikka muiden kustannuksella.
Pitäisikö minun lopettaa muiden lasten hoitaminen? Onko joku ihminen niin sydämeltään avara, että osaa kohdella toisten ja omia lapsia tasavertaisesti? Minä en ainakaan siihen kykene.
Kommentit (2)
niin minimivaatimus olisi että annat hoitamillesi lapsille tarpeeksi ruokaa. Asia varmaan ratkeaa ajanmittaan kun hoitolapsesi oppivat kertomaan vanhemmilleen " syrjinnästä" . Ja toki tulee ongelmia omien lasten kanssa kun he viimeistään kouluiässä törmäävät siihen tosiasiaan että heitä ei enää lellitäkään vaan joutuvat tasavertaiseen asemaan muiden kanssa. Hyvä tietysti että itse huomaat tilanteen ja pystyt siihen vaikuttamaan(?)
Minulla on kaksi hyvää ystävää perhepäivähoitajia ja kyllä he molemmat kohtelevat omiaan eri tavalla, mutta ei se heistä silti huonoja hoitajia tee. Erilainen kohtelu on aika hienovaraista, eikä se esim. välity hoitolapsille. Minusta sinun hoitajana kuuluukin opettaa lapsia omatoimisuuteen, sitä oman vanhemman hellyyttä se saavat sitten kotona. Hoitajan on hyvä toki helliä heitolapsiakin ja pitää hyvänä, mutta eivät he silti omia koskaan tule olemaan, tunteenkaan tasolla. Ja väärinhän se olisi, jos olisivat. Miten sitten pystyisit heistä joka päivä irrottautumaan, jos olisivat yhtä rakkaita kuin omasi?