Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapseni on ollut huostaanotettuna, kerronko uudelle ystävälle?
24.10.2018 |
Tyttäreni oli huostaanotettuna 10-13-vuotiaana minun masennukseni ja vaikean avioeron takia. Mielenterveyteni järkkyi riitaisessa ja väkivaltaisessa erotilanteessa niin, että tyttäreni otettiin huostaan.
Sittemmin tilanteeni on korjaantunut, löysin hyvän miehen, joka ei ryyppää, hakkaa eikä hauku. Lapskin pääsi takaisin kotiin ja elämme uudella paikkakunnalla (miehen työn takia) normaalia uusperheen elämää. Tytär on tällä hetkellä 17-vuotias.
Nyt olen tutustunut harrastuksen kautta tosi kivaan ihmiseen, jolla on itsellään sijoitettuja lapsia. Käymme toistemme luona kyläilemässä ja juttelemme ummet ja lammet, mutta tätä huostaanotto-asiaa en ole saanut kakistettua itsestäni ulos. Pitäisikö minun kertoa asiasta, kuten olen muistakin asioistani kertonut. Pelottaa vain, ettei uusi ystäväni sitten enää pidä minusta. Toisaalta voisi ajatella, että menneet on menneitä, mitä niitä kaivelemaan. Toisaalta tekisi mieli kertoa. Joskus ystäväni on jossain sivulauseessa maininnut hieman negatiiviseen sävyyn biovanhemmista. Hävettää kertoa, että olen itsekin tällainen biovanhempi...
Kommentit (10)
Kertoisin oikean hetken tullen. Mutta alustaisin asiaa tietysti kertomalla alkuun rankasta elämänvaiheesta. Kerro vaikka että silloin tapahtui jotain ikävää, mistä et ole vielä valmis kertomaan.
Olisi ikävä, jos asia tulisi ilmi joistain muuta kautta ystäväsi korviin. Jos jätät kertomatta niin asia voi alkaa ahdistamaan sinua entistä enemmän ja välinne voi viilentyä ihan jo tiedostamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se saa sen tietä myöhemmin kuitenkin, joten kannattaa kertoa heti ja totuus mistä ja miksi tuo tapahtui.
Sinun ei ole pakko kertoa mitään menneisyydestäsi, jos et halua. Jos uudella paikkakunnalla kukaan ei tiedä asiasta, niin kertomisessa on myös se riski, että kaverille kertomalla asia leviää pidemmälle ja voi vaikuttaa esimerkiksi lapsesi elämään. Erityisesti jos kyseessä on pieni paikkakunta. Itse ainakin hieman kauemmin seuraisin sitä, miten luotettava kaveri on ja miten hän suhtautuu esimerkiksi muiden salaisuuksiin.
Jos tuo uusi kaveri tuntuu luotettavalta, hän avautuu sinullekin elämänsä kivikoista ja sinulla on tunne että haluat asiasta hänelle kertoa, niin voit senkin tehdä. Älä kuitenkaan kerro minkään velvollisuudentunteen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Se saa sen tietä myöhemmin kuitenkin, joten kannattaa kertoa heti ja totuus mistä ja miksi tuo tapahtui.
Mistä se tuollaisen saisi tietää? Itse en ap. N kertoisi koska ihmiset tuomitsee helposti. Olen minäkin antanut lapseni adoptioon silti en esim miehen kummitädille joka on usean lapsen sijaisäiti ole kertonut mitään. Meillä hyvät välit eikä hän tiedä asiasta mitään.
Valheelle en itse olisi valmis rakentamaan mitään.
Joskus kuitenkin käy ilmi.
Totuus julki, silloinhan näkee onko jatkon mahdollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valheelle en itse olisi valmis rakentamaan mitään.
Joskus kuitenkin käy ilmi.
Totuus julki, silloinhan näkee onko jatkon mahdollisuuksia.
Sittenhän ei saisi yhtään ystäviä koskaan. Numero 5.
Itse piilottelin traumaani, koska halusin ettei se pilaisi syntymässä olevaa uutta ystävyyttä (ihmisten on usein vaikea suhtautua). Suotta yritin sitä piilotella, se selvisi myöhemmin paniikkikohtauksen saadessani. Ja tämä ihminen olikin tosiaan sellainen, joka ei tällaisista raskaammista jutuista jaksanut kuulla mitään. Helpommalla olisin päässyt, jos olisin heti alussa ollut avoimempi asioistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tiedät, että kertomatta jättäminen jää painamaan mieltäsi, kerro
Et tule jaksamaan vuosien ajan sitä, että uusi ystäväsi puhuu pilkallisesti biovanhemmista seurassasi. Hänen käytöksensä muuttuu (jos muuttuu), vain mikäli sinä avaat suusi.
Alue: Aihe vapaa
Ei kaikkea tarvitse kertoa. Tuostahan on jo aikaakin. Ja sitten vielä se seikka, että se asia on myös tyttäresi asia eikä pelkästään sinun. Tytär on sen ikäinen että hän päättää kohta kokonaan omista asioistaan, joten nyt olisi aika aloittaa ja olla kertomasta. Näin kunnioitat samalla tyttäresi yksityisasioita. Ei kuulu uudelle ystävällesi mitenkään. Olet oikeassa siinä että menneet ovat menneitä.