Lue keskustelun säännöt.
Huono kasvomuisti ja ihmisten loukkaantuminen
23.10.2018 |
Olen niitä ihmisiä, joiden kasvomuisti on yleensä surkea. Jos tapaan esim. jonkun ihmisen kerran nopeasti jossain, niin ei toivoakaan, että hänen ulkonäkönsä jäisi mieleeni. Myös tapaamisten pitkä aikaväli ja ympäristö - kuten isot juhlat, joissa on paljon muitakin vieraita ihmisiä - vaikuttavat siihen, etten muista kasvoja. Muutaman viime vuoden aikana olen kuitenkin joutunut useampaankin tilanteeseen, jossa ihmiset ovat ottaneet tästä pahasti nokkiinsa.
Kyseessä ei ole edes mitään puolituttuja, vaan tyyppejä, jotka olen oikeasti nähnyt vain pari kertaa. Esimerkiksi kerran eräs henkilö, joka oli kanssani yliopistolla samassa fuksiryhmässä (vuosia sitten!), tuli juttelemaan minulle kaupungilla. Kun kysyin, että anteeksi mutta mistä me tunnemmekaan, hän suuttui: “Etkö oikeasti muista minua? Ei voi olla totta!” Toinen tapaus oli mieheni sukujuhlissa, jotka ovat aina valtavia. Tervehdin kohteliaasti kaikkia kätellen, ja esittäydyin myös eräälle vanhemmalle rouvalle. Hän riuhtaisi kätensä pois ja tiuskaisi “Onpas hyvä muisti! Me olemme kyllä jo tavanneet!” Ja niinhän me olimmekin - kerran toisissa sukujuhlissa, kaksi vuotta sitten, ja silloinkin vain esittäydyimme emmekä jutelleet muuten. Tuon jälkeen kyseinen täti aina tavatessamme muistuttaa tuosta: “Niin, minä olin siis Tyyne, jos et vieläkään muista.” “Ohhoh, nythän sinä sitten muistitkin minut!”
Olen huonomuistisuuteni vuoksi saanut jopa kuulla olevani tyly tai leuhka. Tuntuu pahalta, koska enhän minä tuota tahallani tee, enkä todellakaan halua aiheuttaa pahaa mieltä kenellekään. En kyllä myöskään ymmärrä, miksi jotkut ihmiset tekevät unohduksista niin ison numeron; jos minä tapaan jonkun ihmisen, jonka olen nähnyt vain kerran juhlissa vuosi sitten, niin en todellakaan oleta hänen muistavan minua. Onko täällä muita, joilla on sama “ongelma”?
Kommentit (7)
Minulla on myös huono kasvomuisti. Joo, kyllähän jotkut sen tulkitsevat ylimielisyydeksi ja onpa joku meinannut, että vain väitän kasvomuistini olevan huono, vaikka tosiasiassa olen leuhka kusipää. En jaksa enää stressata asiasta, koska tuollaiset reaktiot kertovat enemmän siitä toisesta kuin minusta. Kun siellä pohjalla näissä loukkaantumisissa on aina "Miten et voi muistaa MINUA, MINÄ olen nyt kyllä loukkaantunut!", niin siitä jo tietää, kuka se itseään täynnä oleva oikeasti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös huono kasvomuisti. Joo, kyllähän jotkut sen tulkitsevat ylimielisyydeksi ja onpa joku meinannut, että vain väitän kasvomuistini olevan huono, vaikka tosiasiassa olen leuhka kusipää. En jaksa enää stressata asiasta, koska tuollaiset reaktiot kertovat enemmän siitä toisesta kuin minusta. Kun siellä pohjalla näissä loukkaantumisissa on aina "Miten et voi muistaa MINUA, MINÄ olen nyt kyllä loukkaantunut!", niin siitä jo tietää, kuka se itseään täynnä oleva oikeasti on.
Toi on kyllä totta. Ainakin mun kokemuksissa ne loukkaantujat on olleet vähän itseään täynnä muutenkin.
Jos et huomaa tervehtiä tuttuja, niin olet ylimielinen ja leuhka. Jos sitten taas pelaat varman päälle ja tervehdit kaikkia tutulta näyttäviä, niin saat hyvin äkkiä oudon mielenterveyspotilaan maineen. "Kukakohan toikin oikeen on, moikkaa vaikken mä ees tunne sitä. Ihme tyyppi!"
Minulla on todella huono kasvo- ja nimimuisti, ja se aiheuttaa jonkun verran ongelmia töissä (toimin esimiehenä). Alaisten nimet eivät tule nopeasti mieleen ja kaikkein pahimpia ovat erilaiset juhlat, joissa on muutaman kerran tavattuja "tuttuja", joita vain en muista. Voin muistaa, että tuon olen nähnyt, mutten tiedä hänen nimeään. Kokouksissa voi olla puolenkymmentä ihmistä, joiden nimiä en tiedä, vaikka sujuvasti juttelen ja olen nämä ihmiset monta kertaa nähnyt.
Luonteeseeni kuuluu kyllä myös se, etten oikeastaan ole kovin paljon ihmisistä kiinnostunut, enpä tiedä julkkistenkaan nimiä tai heitä tunnista. Periaatteessa olen silti ihan hauska seuramies, enkä mikään autisti :)
jatkoa edelliseen... etenkin maaseudulla vallitsevat tervehtimisvelvollisuudet olen jo aikapäivää jättänyt. En juuri tervehdi ketään, enkä noteeraa. Varmaan vaikutan kauhealta, mutta minkäs teet. Samalla kadulla vastaan tulevia moikkaan varmuuden vuoksi....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos et huomaa tervehtiä tuttuja, niin olet ylimielinen ja leuhka. Jos sitten taas pelaat varman päälle ja tervehdit kaikkia tutulta näyttäviä, niin saat hyvin äkkiä oudon mielenterveyspotilaan maineen. "Kukakohan toikin oikeen on, moikkaa vaikken mä ees tunne sitä. Ihme tyyppi!"
Jep. Ehkä se sekopään maine on parempi kuin kusipään? Olenkin miettinyt, että olisiko parempi alkaa pelaamaan varman päälle ja esim. noissa sukujuhlissa vaan mennä rutistamaan kaikkia vieraita riemunkiljahdusten kera. Miehen suku on tosin erittäin sosiaalista eikä tunne termiä "henkilökohtainen tila", joten varmaan ilahtuisivatkin tuosta :D
ap
Mulla taas on surkee nimimuisti, sekin melko kiusallista välillä :D