Miksi alakuloisena mieli on hapan iloisillekkin asioille?
Masennus nostaa taas päätään, tunnistan oireet. Mä en taas jaksaisi tätä helvettiä. Huomaan että mietin kaikki asiat lähtökohtaisesti ilkeästi, happamasti, halveksuen. Joten taas vetäydyn vähäisten kaverien luolta etten saa vanhinkoa aikaan. Moni ystävä on jo jäänyt, en ole osannut kertoa ääneen miksi joudun välillä ”häviämään”. Olen normaalisti hyvin kiltti ja hyvätahtoinen, masentuneena ihan päinvastainen vaikka koskaan en niitä ääneen sano.
Raskasta on kun ajatusmaailma on synkkä. Missään ei näe iloa ja kaikki mukava toiselle tuntuu olevan itselle pois.
Miten pääsisin tästä eroon?
Kommentit (3)
Halaus sulle, itellä sama ongelma, mutta paska fiilis ei koskaan kestä ikuisesti. Joku päivä, kun heräät, huomaat että ajattelet taas normaalimmin. Sitä kohti. :)
Vierailija kirjoitti:
Halaus sulle, itellä sama ongelma, mutta paska fiilis ei koskaan kestä ikuisesti. Joku päivä, kun heräät, huomaat että ajattelet taas normaalimmin. Sitä kohti. :)
Nostan.