ihmettelen kun alan tulla keski-ikäiseksi niin moni ikäiseni alkaa etsimään itseään. Aloittaa jonkin uuden taiteellisen uran

moni perustaa oman yrityksen, alkaa entisöidä huonekaluja tms. eli loppujen lopuksi eivät enää tienaa yhtään mitään....

Musta on alkanut näyttää, että suurin töitä pakoileva ryhmä ovat oman ikäiseni naiset. Eli 35-45vuotiaat... Hyvin harvoin san työkaverikseni ikäisiäni naisia. Joko ne on nuoria vastavalmistuneita tai lähelle eläkeikää olevia rouvia. Missä ovat 70-80-luvulla syntyneet naiset työelämästä????

No niin no. Minusta on ihan hyvä jos löytyy intoa, mielenkiintoa ja rohkeutta tehdä jotain muutakin kuin astua nuorena tiettyyn putkeen ja pysyä siinä kuolemaansa saakka. Jokainen tekee niin kuin haluaa.

Varmaan siksi että siinä iässä on jo elämä siinä mallilla yleensä ettei tarvitse väkisin sietää työpaikkakiusaamista, ankeita työolija, rutiininomaista puurtamista, ja vielä sen päälle mahdollisesti huonoa palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

No niin no. Minusta on ihan hyvä jos löytyy intoa, mielenkiintoa ja rohkeutta tehdä jotain muutakin kuin astua nuorena tiettyyn putkeen ja pysyä siinä kuolemaansa saakka. Jokainen tekee niin kuin haluaa.

no ei täs oo kyse siitä, että asettuu nuorena johonkin tiettyyn putkeen vaan siitä, ett nuorena yleensä tulee etsittyä itseä ja kokeiltua kaikkea taiteellista hömppää. Sen jälkeen järki kyllä voittaa.

Mut joillaki tapahtuu toisin päin. Ne on ensin jossain uraputkessa ja keski-ikäisenä yhtäkkiä heittäytyy jonnekin enkelikurssille. 

Vierailija kirjoitti:

Musta on alkanut näyttää, että suurin töitä pakoileva ryhmä ovat oman ikäiseni naiset. Eli 35-45vuotiaat... Hyvin harvoin san työkaverikseni ikäisiäni naisia. Joko ne on nuoria vastavalmistuneita tai lähelle eläkeikää olevia rouvia. Missä ovat 70-80-luvulla syntyneet naiset työelämästä????

Et kai sä nyt tosissas väitä että tuo sun kokemus on mikään maailman tosi. Ihan niska limassa kuule ne 35-40 v naiset painaa siinä missä muutkin.

Ei, vaan on vihdoin varaa huuhailla. Asuntolaina ja lapset on jo hoidettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niin no. Minusta on ihan hyvä jos löytyy intoa, mielenkiintoa ja rohkeutta tehdä jotain muutakin kuin astua nuorena tiettyyn putkeen ja pysyä siinä kuolemaansa saakka. Jokainen tekee niin kuin haluaa.

no ei täs oo kyse siitä, että asettuu nuorena johonkin tiettyyn putkeen vaan siitä, ett nuorena yleensä tulee etsittyä itseä ja kokeiltua kaikkea taiteellista hömppää. Sen jälkeen järki kyllä voittaa.

Mut joillaki tapahtuu toisin päin. Ne on ensin jossain uraputkessa ja keski-ikäisenä yhtäkkiä heittäytyy jonnekin enkelikurssille. 

Mä en kehdannut kokeilla taiteellisia juttuja nuorena, koska vanhemmat vaativat, että pitää tehdä jotain järkevää. Tämä kuulostaa kai jonkun mielestä kauhealta, mutta kun elämä on tarpeeksi vakiintunut, on kertynyt säästöjä eikä vanhemmille tarvitse enää esittää, voi alkaa kokeilla, mitä haluaa. Jos uskaltaa.

Eikö se ole ihan luonnollinen osa ihmisen elämänkaarta? Nuorena perustetaan perhe ja painetaan hommia sen perheen eteen. Sitten kun lapset ovat lentäneet pesästä ja oma tase hyvässä kunnossa, on vapaampi miettimään mitä itse haluaa tehdä. Siinä vaiheessa myös tyypillisesti mietitään enemmän omaa roolia yhteiskunnassa. Kun vapaudutaan siitä perheen eteen puurtamisesta ja omaisuuden kartuttamisesta, ollaan vapaampia suuntautumaan johonkin, jonka kautta voi antaa takaisin yhteiskunnalle. 

Ja todellakin, monella työpaikalla on niin sairas ilmapiiri ettei sinne viitsi jäädä oman terveyden uhalla. Keski-ikäisellä on varaa nostaa kytkintä, kun asuntolaina on hoidettu, lapset lentäneet pesästä ja osinkotulot juoksee.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole ihan luonnollinen osa ihmisen elämänkaarta? Nuorena perustetaan perhe ja painetaan hommia sen perheen eteen. Sitten kun lapset ovat lentäneet pesästä ja oma tase hyvässä kunnossa, on vapaampi miettimään mitä itse haluaa tehdä. Siinä vaiheessa myös tyypillisesti mietitään enemmän omaa roolia yhteiskunnassa. Kun vapaudutaan siitä perheen eteen puurtamisesta ja omaisuuden kartuttamisesta, ollaan vapaampia suuntautumaan johonkin, jonka kautta voi antaa takaisin yhteiskunnalle. 

Ja todellakin, monella työpaikalla on niin sairas ilmapiiri ettei sinne viitsi jäädä oman terveyden uhalla. Keski-ikäisellä on varaa nostaa kytkintä, kun asuntolaina on hoidettu, lapset lentäneet pesästä ja osinkotulot juoksee.

no ei mun melestä nykyisin 40-vuotiailla ole vielä asuntolainat maksettu kun perheetkin perustetaan nykyisin myöhemmin kuin ennen. Ihan ovat pienten lasten äitejä ja perheellisiä nelikymppisiä naisia.

Varmaan ne on just niitä asioita mitä he ois halunneet tehdä jo nuorena, mutta valinneet toisin kun ovat olleet järkeviä.

Mitä se sinulle kuuluu?

Luulisi sun ikään mennessä oppineen suvaitsevaisuutta ja sen, että elämä ei mene käsikirjoituksen mukaan.

Tylsä omahyväinen sävy kirjoituksessasi

Yleensä siinä on tosiaan kiinni siitä, että keski-iässä on varaa toteuttaa itseään. Nuorena piti mennä töihin ja ansaita rahaa, jolla elättää kakarat ja maksaa asuntolaina. Nyt se on tehty ja voi tehdä jotain kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Pyrkivät opiskelemaan taidetta, valokuvausta, kirjallisuutta ym. Sellasia asioita mitä itse kokeilin nuorena ja jonka jälkeen totesin, että täytyy ryhtyä aikuiseksi ja hankkia itselle joku todellinen ammatti.

Jääkö näiltä ihmisiltä jotenkin nuoruus elämättä kun heittäytyvät pois työelämästä? Ei sen puoleen mulle sopii, koska sitten on vähemmän hakijoita niihin "todellisiin" työpaikkoihin, joihin vaaditaan joku "oikea" koulutus eikä laivanrakentajan tutkintoa. Mulla sitten paremmat mahdollisuudet saada aina töitä.

Mutta siis ihmettelen.

Moni tajuaa tuossa iässä elämän rajallisuuden ja osa taas miettii, että onko nuorena opiskeltu ammatti oikeasti se, jossa halutaan pysyä loppuelämä. Jotkut taas uskaltavat kokeilla siipiään vasta vanhempana. Syitä on monia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole ihan luonnollinen osa ihmisen elämänkaarta? Nuorena perustetaan perhe ja painetaan hommia sen perheen eteen. Sitten kun lapset ovat lentäneet pesästä ja oma tase hyvässä kunnossa, on vapaampi miettimään mitä itse haluaa tehdä. Siinä vaiheessa myös tyypillisesti mietitään enemmän omaa roolia yhteiskunnassa. Kun vapaudutaan siitä perheen eteen puurtamisesta ja omaisuuden kartuttamisesta, ollaan vapaampia suuntautumaan johonkin, jonka kautta voi antaa takaisin yhteiskunnalle. 

Ja todellakin, monella työpaikalla on niin sairas ilmapiiri ettei sinne viitsi jäädä oman terveyden uhalla. Keski-ikäisellä on varaa nostaa kytkintä, kun asuntolaina on hoidettu, lapset lentäneet pesästä ja osinkotulot juoksee.

no ei mun melestä nykyisin 40-vuotiailla ole vielä asuntolainat maksettu kun perheetkin perustetaan nykyisin myöhemmin kuin ennen. Ihan ovat pienten lasten äitejä ja perheellisiä nelikymppisiä naisia.

Mulla on ollut maksettu jo jokunen vuosi sitten, samoin lapsi on muuttamassa kotoa. Olen toistaiseksi 39. Joten, aloituksen henkeen, koska rahaa ja aikaa jää, opiskelin huonosti työllistävän, mutta mielenkiintoisen tutkinnon humanistiselta alalta ja muuten downshiftaan osittaisella työajalla harrastusten parissa. Laitoksella oli muitakin vastaavassa elämäntilanteessa. Valintoja, valintoja.

Parempi vaihtaa alaa, jos kokee olevansa väärässä ammatissa. Moni työssä käyvä vihaa työtänsä, mutta ei esim. rahan takia uskalla/pysty vaihtamaan ammattia.

Vierailija kirjoitti:

Musta on alkanut näyttää, että suurin töitä pakoileva ryhmä ovat oman ikäiseni naiset. Eli 35-45vuotiaat... Hyvin harvoin san työkaverikseni ikäisiäni naisia. Joko ne on nuoria vastavalmistuneita tai lähelle eläkeikää olevia rouvia. Missä ovat 70-80-luvulla syntyneet naiset työelämästä????

No mitä mahdat tehdä työksi? Jos ikäisesi naiset menee urakehityksessä paremmissa duuneissa kuin sinä? Omassa nykyisessä työssä lähes kaikki työkaverit ja yhteistyökumppanit ja uudet rekryt ovat myös tuon ikäisiä, naisia tai miehiä.