R-vian korjaaminen aikuisiällä

Oppii sen. Mun serkku oppi aikuisena. Se opetteli vttuilun takia, kun ei jaksanu samaa vitsii enää kuunnella. Mun serkku on lentäjä, niin sai kuulla, että jätkä opettelee ja oppii lentämään matkustajakonetta, mutta ei viitsi yhtä R-kirjainta opetella. Nyt se osaa RRRRR

No jos kieli ei yllä oikealle paikalle, niin aika vaikeaa on. Oletko jatkuvasti harjoitellut niillä puheterapeutin ohjeilla?

Vierailija kirjoitti:

Oppii sen. Mun serkku oppi aikuisena. Se opetteli vttuilun takia, kun ei jaksanu samaa vitsii enää kuunnella. Mun serkku on lentäjä, niin sai kuulla, että jätkä opettelee ja oppii lentämään matkustajakonetta, mutta ei viitsi yhtä R-kirjainta opetella. Nyt se osaa RRRRR

Harvinaisen paskoja ystäviä ja sukulaisia sun serkulla.

Olen harjoitellut. Puhe puuroutuu kokonaan, jos toistelen niitä tarpeeksi kauan. Hävettää kun välillä muut eivät saa mitään selvää puheestani. Joillakin se kuulostaa söpöltä, mutta minä kuulostan humalaiselta yrittäessäni sönköttää esimerkiksi jäätelöä tai jotain kylmää juotuani. Yleensä r kuulostaa enemmän ällältä, mutta jos syön tai juon jotain kylmää, se kuulostaa deeltä. Typerän kuuloista. :( Hävettää osallistua koulussa mihinkään keskusteluihin tai muihin tehtäviin, joissa pitäisi puhua.

Omalla harjoittelulla minäkin sen opin suunnilleen lukioiässä. Lapsuuden puheterapiat ei vielä auttaneet. Oma motivaatio kun löytyy, niin silloin jaksaa treenata ja yhtäkkiä sen osaa.

Olen opetellut 23-vuotiaana ja nykyään minulla ei ole enää r-vikaa. Vie aikaa ja voi olla haastavaa (koin et puhelihakset väsyi helposti) mutta kannatti! Minulla meni noin vuosi, mutta sitten R tuli kauniisti ja melko helposti. Aloitin toistelemaan 'botti' webbi-kameralle ja vähitellen muutin toistettavan sanan 'porriksi'. Harjoiteltava useasti viikossa, tsempit sinne kaikille urakkaan :)

Kannattaa ehkä koittaa hyväksyä ne vikansa, en ymmärrä miksi hävetä jotain mihin ei pysty itse vaikuttamaan, tämä ei tarkoita että ei pitäisi yrittää muuttua, mutta jos se ei yrityksestä huolimatta onnistu, nii sen kanssa on opittava elämään.

Aika hankalaa on enää kovjata se äv-vika.

Olen 18-vuotias eli en enää ihan lapsi, ja r-vikainen. R tulee kurkusta, mutta se ei ole juuri häirinnyt elämää, ja ainakin minulle on väitetty, ettei sitä edes huomaisi.

Mitään rakenteellista vikas ei ole, mutta en vain pienenä oppinut ja sitten se on jäänyt, kun olen pärjännyt näinkin. Jotenkin minulla ei ole muistikuvaa, että minulle oltaisiin ikinä edes kerrottu, miten r-äänne syntyy. Minulla harjoitutettiin kyllä kielijumppaa ja jotain dn dn -harjoituksia. Ja opinkin kielijumppaa ja sanomaan dn dn, mutta sitä ärrää en oppinut...

Nykyään oikeastaan tavallaan osaan ärrän ja esim. yhteislauluja laulaessa (koska kukaan ei silloin huomaa) käytän usein oikeaa ärrää, vaihtelevalla menestyksellä. Varmaan saisin oikean ärrän puheeseenkin, jos vain saisin aikaiseksi harjoitella.

Kyllä onnistuu! Itsekin luulin, että kyse on jostain rakenteellisesta viasta, kun en vielä lähes nelikymppisenäkään ollut ärrää puheterapiasta huolimatta oppinut. Häpeä asiasta on muokannut koko minäkuvaa ja rajoittanut elämää todella paljon.

Jokin aika sitten päätin kuitenkin vielä kerran yrittää oppia keinolla millä hyvänsä ja etsiessäni harjoitteita törmäsin tähän:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/6485207/r-vikaiset-lukekaa-tama

Tämä oikeasti toimi! Voi sitä liikutusta ja riemua, kun sai vartin jälkeen ärrän tärähtämään oikealla tavalla, ensimmäistä kertaa ikinä! En vain ollut koskaan aiemmin ymmärtänyt, miten R-äänteen kuuluu suussa syntyä.

Vieläkin jotkut sanat tuottavat vaikeuksia, mutta uskon, että ahkeralla harjoittelulla ja toistolla nekin saa ajastaan taipumaan.

Tsemppiä siis Ap:lle ja kaikille muillekin asian kanssa kamppaileville! :)