Meneekö eroperheiden lapset herkemmin naimisiin teidänkin lähipiirissänne?
Ihme juurimentaliteetti, että pitää iskeä kiveen että yhdessä ollaan. Semmoinen turvattomuus, taipumus mustasukkaisuuteen, vertailuun ja kiireentuntu?
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Pitää olla 18 että voi mennä naimisiin.
Ja saada ajokortin. Mutta miten se liittyy asiaan?
ap
Ei, mutta lapsia saavat joko todella nuorina (20 v ja alle) ja paljon tai sitten pelkäävät ehkäisyn pettämistä hysteerisinä vielä kolmokymppisinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää olla 18 että voi mennä naimisiin.
Ja saada ajokortin. Mutta miten se liittyy asiaan?
ap
Vain aikuiset voivat mennä naimisiin, ei lapset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää olla 18 että voi mennä naimisiin.
Ja saada ajokortin. Mutta miten se liittyy asiaan?
ap
Vain aikuiset voivat mennä naimisiin, ei lapset
Herranen aika :O olen äitini lapsi. Ja isäni lapsi! Ja 90-luvun lapsi! JA OLEN NAIMISISSA MITÄ TEEN!!!!
Nyt kun asiaa mietin, tuntuvat menevän. Ovat nähneet, että huonossa liitossa ei ole pakko olla vaan voivat erotakin. Uskaltavat ottaa riskin.
Päinvastoin. Eivät halua sitoutua.
Luulen että ero- ja uusioperheissä on paljon sellaista parisuhteen ympärillä märehtimistä ja mustasukkaisuutta, huomionhakua jne vanhempien osalta, mitä ydinperheissä ei ole.
Minulle ei ole tullut koskaan mieleenkään, että avopuolisoni pitäisi joskus sinetöidä tähän sormuksella. Tuossahan se on, ja jos ei ole, niin ei sitä mikään sormus estä. Lakiasioiden ja omistuksen kannalta avioliitto on ihan kiva, ja perinteenä. Mutta ei ole mikään hoppu.
Yks pariskunta meni parikymppisinä naimisiin. Yhä onnellisina yhdessä nyt yli nelikymppisinä ja monta lasta.
Eroperheen lapsena ylipäätään kynnys hakeutua parisuhteeseen oli korkea. Ellei Suomessa saisi avioeroa melko helposti, niin en olisi koskaan mennyt naimisiin. Vanhempien perhehelvettiä sain katsella aivan tarpeeksi, jotta itse tuollaiseen suhteeseen vuosiksi jäisin.
Jaa kukaan meidän sisaruksista ei ole mennyt naimisiin ja vanhinkin on kohta 40. Lapsiakaan ei kellään ole. Nykyinen mies vähän kammoaa naimisiinmenoa, koska pelkää ettei se kestä. Haluaa siis naimisiin ajatuksella että sitten ollaan ikuisesti yhdessä. Itsellä vähän sama. Hänkin siis eroperheen lapsi. Heillä erosi vanhemmat kun hän oli ilmeisesti jotain 5-8v? Omat vanhempani erosivat kun itse olin 11-12.
Ei kaikki kärsi erosta ja toiset taas kärsii paljonkin.
Fifti-sixti. En äkkiseltään osaa sanoa, että kuinka tekisivät keskimäärin. - No kukaan tuntemani ei ainakaan ole mennyt erit yisen nuorena naimisiin; Suomessahan on mahdollista erityisin syin saada -nykyisin muistaakseni oikeusministeriöltä saatavan erillisluvan turvin mennä naimisiin alaikäisenä. onko tällainen sitten hyvä vai huono juttu, onkin tonen juttu.
Mitä nyt tässä kavereitani mietin itse asiassa juuri toisin päin. Ei kukaan vielä naimissa ole mutta ne joiden vanhemmat eivät eronneet ovat olleet vähintään kerra kihloissa, eivät sen kanssa jonka kansaa juuri nyt seurutelvat. Paitsi se yksi jonka nykyinen on hänen kolmas kihlattu.
Minulla on vanhemmat eronneet ollessani pieni. Ikinä en ole naimisiin halunnut enkä halua :D
Miehen kanssa sovittiin, että se ei saa ikinä kosia mua. Yhteinen päätös, ettei mennä naimisiin. Nyt 10 vuotta oltu yhdessä ja toivottavasti jatkuu samaa rataa :)
Minulle avioliitto on vain pala paperia eikä sillä ole minulle merkitystä. Yhdessä ollaan jos ja kun siltä tuntuu :)
Mun kaveripiirissä ne keiden vanhemmat on eronneet ovat menneet nuorempina ja nopeammin naimisiin.
Pitää olla 18 että voi mennä naimisiin.