Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko yksinäisyyden kanssa koskaan sinuiksi?
14.10.2018 |
Minulla on ollut koko ikäni vaikeaa hankkia kavereita, ihan alakoulusta asti. Yhteydenpito jää aina minun asiaksi ja se loppuu yleensä heti kun lakkaan soittamasta. Muilla on asiaa minulle yleensä kun ne haluaa minulta jotain mutta silloinkin vastapalveluksista on turha haaveilla. Nyt syksyllä yksikin opiskelukaveri halusi minut mukaan hänen järjestämään pokeri-iltaan, vaikka tiesi etten osaa pelisääntöjä saatikka itse peliä. Olisi täysin ummikkona pitänyt pelata tyyppiä vastaan joka jollain tasolla tietää mitä tekee. Mitä muuta se olisi voinut olla kun räikeää hyväksikäyttöä?
En sano että tilanteeni vaivaa minua mutta jonkinlainen normaali kaveripiiri ja jopa parisuhde toisi elämään sopivasti sisältöä.
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt sinunkaupat yksinäisyyden kanssa. Onpahan edes joku.
Minä myös olen koko ikäni jäänyt kaveripiireistä ulkopuoliseksi, joten oikeastaan en edes tiedä millaista se ystävyys voisi olla.
Millaiset sinun tähänastiset kaverisuhteet ovat olleet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Olen siinä pisteessä elämäni ja yksinäisyyteni kanssa, että olen vasta ymmärtänyt todellisen asianlaidan. Eli sen, että minusta ei pidetä, minä en oikeasti pysy kaveriporukoissa mukana ja että vaikka yritän ja yritän, ihmiset eivät tartu ehdotuksiini tehdä jotain (oli ne suoria tai epäsuoria).
Luulisin, että ilman somea olisi helpompaa. Ei ainakaan näin sunnuntaisin törmäisi ihaniin iltoihin ystävien kanssa siellä, täällä ja tuolla. V*ttu että alkoikin taas itkettää koko homma.
Toivottavasti tämä on sama asia kuin suru muutenkin. Että sen kanssa oppii elämään joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt sinunkaupat yksinäisyyden kanssa. Onpahan edes joku.
Minä myös olen koko ikäni jäänyt kaveripiireistä ulkopuoliseksi, joten oikeastaan en edes tiedä millaista se ystävyys voisi olla.Millaiset sinun tähänastiset kaverisuhteet ovat olleet?
No lähinnä kai sellaisia että kouluaikoina risteilin joskus porukoissa kolmantena pyöränä, mutta kenellekään en ole ollut mikään bestis.
Sittemmin ei ole ollut kavereita, noin 30 vuoteen siis. Mitä nyt joitain sellaisia työkavereita tms. yhteisöissä, joiden kanssa on tullut juttuun sen muutaman kuukauden jonka työ tms. on kestänyt, mutta sen syvempää niistä ei tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt sinunkaupat yksinäisyyden kanssa. Onpahan edes joku.
Minä myös olen koko ikäni jäänyt kaveripiireistä ulkopuoliseksi, joten oikeastaan en edes tiedä millaista se ystävyys voisi olla.Millaiset sinun tähänastiset kaverisuhteet ovat olleet?
No lähinnä kai sellaisia että kouluaikoina risteilin joskus porukoissa kolmantena pyöränä, mutta kenellekään en ole ollut mikään bestis.
Sittemmin ei ole ollut kavereita, noin 30 vuoteen siis. Mitä nyt joitain sellaisia työkavereita tms. yhteisöissä, joiden kanssa on tullut juttuun sen muutaman kuukauden jonka työ tms. on kestänyt, mutta sen syvempää niistä ei tullut.
Oletko yrittänyt olla ns. hyvä kaveri?
Tulee mieleen esimerkki omasta menneisyydestä. Minun piti olla kuskina kun muutama muu lähti baariin. Sain jo menomatkalla kuulla varsin vakavia uhkauksia siitä miten minulle käy jos auto "menee paskaksi" illan aikana. Katsoin paremmaksi pysähtyä seuraavalle bussipysäkille ja ikävän sananvaihdon jälkeen takavarikoida auton avaimet ja kävellä kotiin. Auton omistajalla oli kuitenkin vara-avaimet millä lähti jatkamaan matkaa, ja samalla matkalla menetti auton hallinnan ja törmäsi lyhtypylvääseen. Auto meni romukuntoon eikä vakuutusyhtiöltä herunut lantin latia. Kaverille tuli sen lisäksi lasku lyhtypylväästä, tuomiot törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sekä törkeästä rattijuopomuksesta. Että aika hyvä saldo yhden yön hölmöilystä.
Kun pisteenä i:n päällä hän soitti jonkin aikaa tapauksen jälkeen juovuksissa ja implikoi miten minun kannattaa varoa selustaani jos kävelen pimeitä katuja.
Opiskelukaverisi siis yritti lievittää yksinäisyyttäsi kutsumalla sinut järjestämäänsä pokeri-iltaan, mutta sinä koit tuon lähinnä loukkauksena? Mitä opiskelukaverisi sitten olisi pitänyt tehdä? Jättää kokonaan soittamatta ja kutsumatta? Osallistumalla olisit kuitenkin voinut oppia pelaamaan pokeria ja tutustua myös hänen muihin kavereihinsa. Kenties olisit innostunut pokerista ja sen jälkeen osallistunut ihan mielelläsi toisenkin kerran ja vaikka kolmannenkin.
Ikävä kyllä aikuisten ihmisten ihmissuhteissa on aika usein tilanne, että halutaan tehdä jotain. Ja sen vuoksi toinen kutsutaan mukaan. Jos mukaan kutsuminen on "räikeää hyväksikäyttöä", ei ole ihme, jos jää yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskelukaverisi siis yritti lievittää yksinäisyyttäsi kutsumalla sinut järjestämäänsä pokeri-iltaan, mutta sinä koit tuon lähinnä loukkauksena? Mitä opiskelukaverisi sitten olisi pitänyt tehdä? Jättää kokonaan soittamatta ja kutsumatta? Osallistumalla olisit kuitenkin voinut oppia pelaamaan pokeria ja tutustua myös hänen muihin kavereihinsa. Kenties olisit innostunut pokerista ja sen jälkeen osallistunut ihan mielelläsi toisenkin kerran ja vaikka kolmannenkin.
Ikävä kyllä aikuisten ihmisten ihmissuhteissa on aika usein tilanne, että halutaan tehdä jotain. Ja sen vuoksi toinen kutsutaan mukaan. Jos mukaan kutsuminen on "räikeää hyväksikäyttöä", ei ole ihme, jos jää yksin.
Se olisi ollut hyväksikäyttöä koska hän olisi pelannut rahasta ja lypsännyt sitä minusta niin paljon kun olisin antanut. Tilanne olisi ollut toinen jos oltaisi pelattu jollain pelimerkeillä mutta ei, vähimmäispanos oli se 10 euroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt sinunkaupat yksinäisyyden kanssa. Onpahan edes joku.
Minä myös olen koko ikäni jäänyt kaveripiireistä ulkopuoliseksi, joten oikeastaan en edes tiedä millaista se ystävyys voisi olla.Millaiset sinun tähänastiset kaverisuhteet ovat olleet?
No lähinnä kai sellaisia että kouluaikoina risteilin joskus porukoissa kolmantena pyöränä, mutta kenellekään en ole ollut mikään bestis.
Sittemmin ei ole ollut kavereita, noin 30 vuoteen siis. Mitä nyt joitain sellaisia työkavereita tms. yhteisöissä, joiden kanssa on tullut juttuun sen muutaman kuukauden jonka työ tms. on kestänyt, mutta sen syvempää niistä ei tullut.Oletko yrittänyt olla ns. hyvä kaveri?
Tulee mieleen esimerkki omasta menneisyydestä. Minun piti olla kuskina kun muutama muu lähti baariin. Sain jo menomatkalla kuulla varsin vakavia uhkauksia siitä miten minulle käy jos auto "menee paskaksi" illan aikana. Katsoin paremmaksi pysähtyä seuraavalle bussipysäkille ja ikävän sananvaihdon jälkeen takavarikoida auton avaimet ja kävellä kotiin. Auton omistajalla oli kuitenkin vara-avaimet millä lähti jatkamaan matkaa, ja samalla matkalla menetti auton hallinnan ja törmäsi lyhtypylvääseen. Auto meni romukuntoon eikä vakuutusyhtiöltä herunut lantin latia. Kaverille tuli sen lisäksi lasku lyhtypylväästä, tuomiot törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sekä törkeästä rattijuopomuksesta. Että aika hyvä saldo yhden yön hölmöilystä.
Kun pisteenä i:n päällä hän soitti jonkin aikaa tapauksen jälkeen juovuksissa ja implikoi miten minun kannattaa varoa selustaani jos kävelen pimeitä katuja.
No kylläpä esimerkin nyt heitit.
Kyllä, mielestäni olisin ollut hyvä kaveri. Ehkä vaan sitten niin tylsä ettei ketään ole kiinnostanut?
Olen tehnyt sinunkaupat yksinäisyyden kanssa. Onpahan edes joku.
Minä myös olen koko ikäni jäänyt kaveripiireistä ulkopuoliseksi, joten oikeastaan en edes tiedä millaista se ystävyys voisi olla.