Mun 5v lapsella on uskomaton koordinaatio ja rytmitaju!
Pakko vähän kehua omaa lasta. Kaikin puolin ihan normaali ikäisensä, ei mikään ihmelapsi, mutta yksi asia jaksaa meitä hämmästyttää- nimittäin kehonhallinta ja rytmitaju!
Meillä on kaksi muutakin lasta ja kaikki ovat jollain lailla musikaalisia tai paremminkin eivät ole epämusikaalisia. Siis laulavat nuotilleen, tanssivat musiikin mukaan jne.
Mutta tämä keskimmäinen on jotain vielä erikoisempaa. Hän osaa vangita kappaleen kuin kappaleen tunnelman täydellisesti ja ilmaista sitä liikkeillään. Vaikea selittää. Mutta jos hän esimerkiksi näkee jonkun musiikkivideon tvstä hän jotakuinkin saattaa vetää koreografian perässä ilman ongelmia. Hänen liikkeensä ovat täsmällisiä, teräviä, napakoita ja ryhdikkäitä. Ryhti on kaunis ja hyvä ja ojentaa jalkansa kauniisti. Ei ole sellainen " liitäjä" -tyyppinen prinsessamainen tanssija, vaan enemmän sellainen reipas, rytmikäs ja nopea. Olemme miehen kanssa vilpittömästi ihmeissämme tytön taidoista.
Avauksen tarkoitus ei ole leuhkia tytön kyvyillä vaan vilpittömästi ihmetellä sitä " ääneen" . Olen miettinyt pitäisikö hänet viedä tanssitunneille, tietenkin vain tapauksessa, että hän itse haluaisi (VARMASTI haluaisi!). Ei ole tarkoitukseni treenata ihmelasta, mutta toisaalta kun mielestäni tytöllä on ilmiselvä kyky, se voisi tehdä hyvää hänen itsetunnolleen? Tähän asti on vain kehuttu ja ihailtu. Ei yhtään painostettu mihinkään.
Kommentit (33)
No siitä vaan treenaamaan uutta tulevaa Britneytä...
Se että vaivauduit kirjoittamaan asiasta meille muille, kertoo jo että olet hieman " tyrkyllä" .
vanhemmuudessa on tosiaankin hurjan vaikeaa pitää erossa vanhempien omat haaveet ja lapsen omat toiveet/ intressit.
On lapselle myöskin hurjan stressaavaa, suorastaan kriisin paikka, jos oikeasti onkin lahjakas jossain tietyssä asiassa ja jos myöhemmin taidot sitten tasaantuvatkin muiden talliaisten kanssa. ( esim lapsinerot)
Mutta tehän tilanteenne parhaiten tiedätte, joten onnea vaan.
ja ihanahan sellaista on seurata, kenenkä vaan.
Itse kun menen jaloissani sekaisin jo parissa sivuaskeleessa... =D
Lapsi nauttii ja odottaa tanssituntia innolla.
en minä haaveile mistään tähteydestä! Itse asiassa sellainen pelottaa minua. :) Olin itse aina arka ja huonoitsetuntoinen lapsi. Ajattelen siksi, että olisi hienoa, että lapsia löytäisi oman juttunsa, vahvuuden joka kantaisi. Itselläni se oli maalaaminen. Olen aina maalannut yksin ja vain läheiseni ovat nähneet töitäni. Se on siis täysin oma juttuni. Asia jossa tiedän olevani hyvä ja se riittää minulle.
Lapselleni toivon vain hyvää ja onnellista elämää.
ap
jotenkin en näe lastani balettitanssijana.. Hän RAKASTAA rytmiä! Toisaalta kyllä fiilistelee hitaitakin kappaleita ja tanssii silmät kiinni ja oikein näen miten hän on jossain aivan muualla. Tanssii joka paikassa. Kaupassa, torilla, kadulla, apteekissa, hississä. Missä vaan on musiikkia!! Eikä kainostele vaikka kuka tahansa katsoisi. Rakastaa myös esiintymistä.
ap
tanssia siis. Tai vaikka voimistelua. Jos hänellä on tarve käyttää kehoaa ja ilmaista asioita kehollaan, niin se tarve ei häviä mihinkään.
taitaa ap nyt vähän liioitella lapsensa kykyjä.. huoh.
Ap:lle sen sijaan voisin sanoa, että hienoa että vanhemmat olette tiedostaneet lapsenne lahjat. Jos hän kokee iloa tanssitunneista niin ilman muuta kannattaa! Pakottaa ei kuitenkaan saa...
Itseäni harmittaa ettei minua viety harrastuksiin kun olin lapsi. Tai no, taidekouluun oli pääsykoe ja sinne minut kyllä vietiin...en päässyt sisään...mutta ei siitä sen enempää;-) Eniten harmittaa se kun vanhemmat eivät pakottaneet minua tokaluokkaisena musiikkiluokkien pääsykokeeseen. Minä esiintymiskammoisena ja ujona lapsena en suostunut mennä. Kuka ties, ehkä olisin päässyt, ehkä en, mutta harmittaa näin jälkikäteen kyllä.
ja sen jälkeen rumputunneille :)
Tanssimaan kannattaa laitta mahd. pian. Hienoa, että olette huomanneet lapsenne taipumukset, toivottavasti toimitte niitä vahvistaen!
Muistakaa huomioida toisetkin lapsenne ja etsiä heidän piilevät taitonsa. Kaikki kyvyt eivät ole niin selvästi näkyviä :)
Pääsin sitten isompana afrotanssiin ja tanssin sitä niin kauan kuin halusin. Nautin siitä kovasti ja olen vielä nyt yli kolmekymppisenäkin tyytyväinen että sitä tuli harrastettua teini-iässä.
Eli vie lapsi johonkin " rytmitanssiin" , anna vaihtaa lajia, jos haluaa, anna lopettaa, jos haluaa, älä tyrkkää kilpailuihin jos ei halua. Kyllä se siitä! Etkä kuuntele näitä kauhistelijoita täällä. - 2 -
ja jotenkin " meidän tytöltä" . Hänellä on liikkuvat lanteet ja peppu pyörii jne. Täytyy ottaa selvää mitä mahdollisuuksia on paikkakunnallamme.
Vanhin tyttömme harrastaa muuten ratsastusta ja saa ihailua ja kannustusta omista lahjoistaan.
Nuorin taas opettelee vasta kävelemään, mutta häntä muistetaan ihailla myös.. :) Emme missään nimessä nosta keskimmäistä muiden yläpuolelle.
ap
Meillä on kanssa tälläinen tanssin luonnon lahjakkuus. Hän täytti juuri vasta neljä, joten en olen pitänyt kiirettä tanssitunneille viemisessä, mutta ehkäpä jo ensi syksynä. Meidän poju kanssa liikkuu ihan eri lailla kuin ikäisensä. Sulavasti ja eloisasti. Ymmärrän hyvin, mitä ap tarkoittaa tuolla sillä, että lapsi osaa napata musiikin tunnelman, vai mitenkä se nyt menikään. Ja meidän poju tanssii myös ihan kaikkialla. Viimeksi ravintolan penkillä, kun kuuli kivan kappaleen. Hih.. Oisko meillä täällä tuleva tanssipari kasvamassa?
mua sitten jaksaa harmittaa noi kateellisten kommentit. jotkut vaan kautta aikojen on ollut jossakin asioissa superlahjakkaita, mutta se ei ole pois teidän lapsilta, eihän??!!
Jotenkin tuo tietty tunteellisuus näkyy tytössä ihan kaikessa. Hänellä oli tosi raju uhmaikä. Nykyäänkin hän välillä turhautuu ja hermostuu, rajustikin. Mutta tyttö on niiiiin tunneihminen kaikessa. Hän tuntee vahvasti, rakastaa, ihailee, fiilistelee, nauttii pienistä yksityiskohdista, runoilee, kuvailee sanoin kaikkea kaunista jne. Tuo tanssi tuntuu olevan kuitenkin ylitse muiden sellainen itseilmaisukeino. Aina ei sanat riitä kertomaan... Ja mulla oikeasti nousee usein kyyneleet silmiin kun katson tytön tanssia. Enkä estä häntä tanssimasta. Minun puolestani tanssikoon kaupoissa ja kaduilla, kunhan ei ole toisille häiriöksi.
ap
ei tunnu kivalta tuollaiset kommentit.
ap
Jotkut lapset oikeasti on jossain asioissa erikoisen lahjakkaita, ja musta vanhempien tehtävä on silloin varovasti auttaa lasta sellaiselle tielle, että lapsi voi halutessaan kehittää näitä lahjojaan. Erilaisia tanssijumppia on 5-vuotiaille ainakin isoissa kaupungeissa varmasti jo paljon. Ei varmaan kannata heti mennä sillä mielellä, että tässä nyt on lapsen loppuiän amatti tai edes vakava harrastus, vaan kokeilee erilaisia ja kuuntelee lasta ja hänen kommenttejaan niistä. Joskus se opettaja-oppilasdynamiikka voi olla huono ja lapsi ehkä sellaisen takia ei viihdy, mutta toisen open johdolla samantapainen juttu voi innostaa.
Meillä on 3-vuotias akrobaatinalku, joka viedään joko telinevoikkaan tai sirkustreeneihin, kunhan tuosta vähän kasvaa. Ei oleteta, että hänestä tulis huippu alallaan, mutta arvataan, että hän nauttisi tuollaisesta harrastuksesta.
Pidä heitä pikemminkin pelottavina esimerkkeinä ja kiikuta tyttö pikimmiten tanssaamaan...
Aivan varmasti hänet kannattaa viedä sopiville tanssitunneille, sillä mielellä ettei hänestä kasvateta ihmelasta vaan että hän pääsee toteuttamaan lahjojaan ja kehittämään omia vahvuuksiaan.
Mistä sitä vaan tietäisi, mikä tanssilaji olisi paras!? Sillä valinnalla voi suunnata lapsen harrastusta yllättävän vahvasti ja huonossa tapauksessa väärään suuntaan. Tosin itse asiassa taitaa olla niin, että tanssiharrastuksessa järkevinta on joka tapauksessa vaihtaa lajia ja kokeilla monenlaista juttua.