Oletko käynyt kumppanisi kanssa pariterapiassa? Oliko siitä apua?

Oli siitä apua, vaikka eroamme ei voitukaan enää estää. Joko aloitimme terapian aivan liian myöhään, tai sitten olisimme kasvaneet erilaisten tulevaisuuden haaveiden vuoksi joka tapauksessa erillemme. Molemmilla on kuitenkin ollut parempi asenne uudessa suhteessa, koska terapiasta tarttui mukaan ajatuksia siitä, mitkä asiat omalla kohdalla olivat vaikuttaneet siihen, että suhde pääsi ajautumaan huonoon tilaan.

Suosittelen aloittamaan pariterapian mahdollisimman ajoissa, ei viimeisenä oljenkortena!

Me kävimme ja siitä oli apua. Nyt 12 vuotta yhteistä taivalta takana.

Kiva kuulla kokemuksistanne. Varmaan ihan totta, jos aloittaa "liian myöhään" - jo väsyneenä parisuhdeongelmiin, niin siitä ei välttämättä enää toimivaa suhdetta saa. Millainen lähestymistapa terapeuteilla oli?

-ap

Ei ollut hyötyä siinä mielessä, että sillä olisi saanut suhteen pelastettua. Puoliso lähti sinne vaan jatkamaan samaa inttämistä mitä jo kotona keskenämme pidimme. Siinä mielessä tietenkin auttoi, että tajusin missä mennään ja ettei suhteella ollut enää tulevaisuutta, koska toinen ei yhtään tullut vastaan missään. Terapeutti kysyi hyödymmekö me näsitä käynneistä, kun hänkin ilmeisesti näki, ettei toisella osapuolella ollut mitään halua muuttaa mitään. Vastasin ettemme hyödy ja käynnit loppuivat.

Kyllä. Terapeutin lähestymistapa oli "ratkaisukeskeinen". Meillä ongelmana oli se että mies oli valehdellut eräistä tärkeistä asioista suhteen alussa, ja en ollut päässyt siitä yli, koska en osannut luottaa häneen. Myöskin hän aloitti riitoja aivan ihmeellisistä asioista, ja olin tosi väsynyt suhteeseen ja mietin eroa. Tämä kaikki heijastui myös seksiin, jota en halunnut. Terapeutti järkeisti asioita todella paljon, ja minulle tuli kokemus että hän vähätteli tunnekokemuksia ja jakoi "ohjeita" siitä, miten minun ja miten kumppanini tulisi toimia. Jotenkin jäi vain ontto olo, ja hänen mielestään kahden kerran jälkeen meillä ei ollut enää "asiaa terapiaan". Ei sanonut suoraan noilla sanoilla, mutta viesti oli tuo. 

Eipä sitten sen jälkeen ollutkaan enää energiaa hakeutua muualle terapiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut hyötyä siinä mielessä, että sillä olisi saanut suhteen pelastettua. Puoliso lähti sinne vaan jatkamaan samaa inttämistä mitä jo kotona keskenämme pidimme. Siinä mielessä tietenkin auttoi, että tajusin missä mennään ja ettei suhteella ollut enää tulevaisuutta, koska toinen ei yhtään tullut vastaan missään. Terapeutti kysyi hyödymmekö me näsitä käynneistä, kun hänkin ilmeisesti näki, ettei toisella osapuolella ollut mitään halua muuttaa mitään. Vastasin ettemme hyödy ja käynnit loppuivat.

Noin mulleki sanottiin ku vaimon kanssa mentiin, että intän. No en intä vaan halusin häneltä vastauksia ja vastaantulemista myös asioissa. Se homma meni niin, että minä olin se syyllinen kaikessa ja oli aika yksipuolista. Myös se terapeutti huomautti vaimolle siitä mitä se touhuu. Lopetin sen touhun ja otin eron. Ihan turha yrittää edes hoitaa asioita kun se on yksipuolista. Se ei nähny itessää mitään vikaa, vaikka siinäkin oli sitä ihan tarpeeksi. Ex vaimo oli ainoa joka ei huomannu itessää mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut hyötyä siinä mielessä, että sillä olisi saanut suhteen pelastettua. Puoliso lähti sinne vaan jatkamaan samaa inttämistä mitä jo kotona keskenämme pidimme. Siinä mielessä tietenkin auttoi, että tajusin missä mennään ja ettei suhteella ollut enää tulevaisuutta, koska toinen ei yhtään tullut vastaan missään. Terapeutti kysyi hyödymmekö me näsitä käynneistä, kun hänkin ilmeisesti näki, ettei toisella osapuolella ollut mitään halua muuttaa mitään. Vastasin ettemme hyödy ja käynnit loppuivat.

Eikö terapeutilla ollut mitään sanottavaa tuohon inttämisasiaan? Tosi tylsää jos puolisolla on se asenne ettei halua muuttaa itseään. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut hyötyä siinä mielessä, että sillä olisi saanut suhteen pelastettua. Puoliso lähti sinne vaan jatkamaan samaa inttämistä mitä jo kotona keskenämme pidimme. Siinä mielessä tietenkin auttoi, että tajusin missä mennään ja ettei suhteella ollut enää tulevaisuutta, koska toinen ei yhtään tullut vastaan missään. Terapeutti kysyi hyödymmekö me näsitä käynneistä, kun hänkin ilmeisesti näki, ettei toisella osapuolella ollut mitään halua muuttaa mitään. Vastasin ettemme hyödy ja käynnit loppuivat.

Noin mulleki sanottiin ku vaimon kanssa mentiin, että intän. No en intä vaan halusin häneltä vastauksia ja vastaantulemista myös asioissa. Se homma meni niin, että minä olin se syyllinen kaikessa ja oli aika yksipuolista. Myös se terapeutti huomautti vaimolle siitä mitä se touhuu. Lopetin sen touhun ja otin eron. Ihan turha yrittää edes hoitaa asioita kun se on yksipuolista. Se ei nähny itessää mitään vikaa, vaikka siinäkin oli sitä ihan tarpeeksi. Ex vaimo oli ainoa joka ei huomannu itessää mitään.

Jos asenne on terapiassakin tollainen, niin ehkä ihan hyvä että hankkiudut hänestä eroon.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Terapeutin lähestymistapa oli "ratkaisukeskeinen". Meillä ongelmana oli se että mies oli valehdellut eräistä tärkeistä asioista suhteen alussa, ja en ollut päässyt siitä yli, koska en osannut luottaa häneen. Myöskin hän aloitti riitoja aivan ihmeellisistä asioista, ja olin tosi väsynyt suhteeseen ja mietin eroa. Tämä kaikki heijastui myös seksiin, jota en halunnut. Terapeutti järkeisti asioita todella paljon, ja minulle tuli kokemus että hän vähätteli tunnekokemuksia ja jakoi "ohjeita" siitä, miten minun ja miten kumppanini tulisi toimia. Jotenkin jäi vain ontto olo, ja hänen mielestään kahden kerran jälkeen meillä ei ollut enää "asiaa terapiaan". Ei sanonut suoraan noilla sanoilla, mutta viesti oli tuo. 

Eipä sitten sen jälkeen ollutkaan enää energiaa hakeutua muualle terapiaan. 

Kyllä kunnon terapeutti menee mielestäni myös sinne historiaan ja miettii mistä tietyt tavat ja mallit tulevat. Ei kuulosta ammattitaitoiselta tuo missä olit. 

-ap

Hyvän terapeutin löytäminen on aina vaikeaa! Sen olen huomannut. Ja jonot voi olla melkosia, se ei lohduta jos on akuutti tarve päästä. 

Mä ja mies käytiin pariterapiassa, mutta en tiedä oliko siitä apua. Pääsin sinne, koska olen käynyt syömishäiriön takia terapiassa. Mies koki, että siellä pariterapiassa etsitään hänestä syyllistä mun ongelmiin (mikä tietenkään ei ole totta).

Mieheni on kovin vähäpuheinen, mutta terapiassa jutteli enempi vaikeista asioista kuin kotona. Siinä mielessä auttoi. Mies taas ei ollut valmis tekemään niitä harjoituksia, joita terapeutti meille suositteli. Varmasti olisi ollut enemmän hyötyä, jos mies olisi ollut valmis niitä tekemään. Tosin, se meidän terapeutti ei ollut samalla aaltopituudella mun miehen kanssa, joten sekin varmasti vaikutti siihen, että hyötyä ei hirveästi ollut.

Oli. Pääsin muijasta eroon.

Ei ollut apua, kun puoliso ei pystynyt olemaan siellä rehellinen. Veti jotain ihmeellistä roolia, valehteli ja yritti saada terapeuteilta säälipisteitä. Valitettavasti siinä myös onnistuen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut hyötyä siinä mielessä, että sillä olisi saanut suhteen pelastettua. Puoliso lähti sinne vaan jatkamaan samaa inttämistä mitä jo kotona keskenämme pidimme. Siinä mielessä tietenkin auttoi, että tajusin missä mennään ja ettei suhteella ollut enää tulevaisuutta, koska toinen ei yhtään tullut vastaan missään. Terapeutti kysyi hyödymmekö me näsitä käynneistä, kun hänkin ilmeisesti näki, ettei toisella osapuolella ollut mitään halua muuttaa mitään. Vastasin ettemme hyödy ja käynnit loppuivat.

Eikö terapeutilla ollut mitään sanottavaa tuohon inttämisasiaan? Tosi tylsää jos puolisolla on se asenne ettei halua muuttaa itseään. 

ap

Ei sanonut suoraan siihen mitään. Yritti ohjailla miestä puhumaan MINULLE eikä vaan koko terapiaistunnon ajan puhumaan seinille. Mitään yhteenhiileen puhaltamisen halua ei löytynyt, lopulta ei enää minultakaan.

Olen.

Sikäli ei, että puoliso järkyttyi siitä, että ulkopuolinen ihminen näki hänen käytöksessään parantamisen varaa.

Ei suostunut enää terapiaan ja ero tuli.