Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää kun mummi lähettää minulle aina paperisia kirjeitä, hirveä vaiva vastata
06.10.2018 |
Tein hänelle kyllä facebook-tilin, mutta ei hän ole edes vaivautunut opettelemaan käyttämään sitä. Ehkä kerran vuodessa käy siellä ja laittaa sinne jonkun omenapuun kuvan ja se siitä.
Saan usein paperikirjeitä joissa on mielin määrin kysymyksiä. Niihin pitää sitten vastata etanapostilla. Miten päivittää mummi nykyaikaan?
Kommentit (15)
No ei se nyt niin hirveä vaiva voi olla. Jaksat kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano mummille, että alkaa kirjoittamaan minulle sen sijaan, että kirjoittaisi sinulle niin saa aina pitkiä vastauksia takaisin.
Oi, minusta ois ihanaa vielä kirjottaa kirjeitä!
Kirjoita nyt vaan kiltisti, niin mummo muistaa sinua testamentissaan. Saat jonkun kukkamaljakon ja kissan.
Sitten kun mummisi kuolee, kadut varmasti ettet viitsinyt sen vertaa nähdä vaivaa että vastaisit kirjeisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin onnellinen, jos minulla yhä olisi mummi ja minulle kirjoitettaisiin pitkiä paperikirjeitä. Sinulla on hieno mummi.
Älä vastaa. Saa mummisikin selville, kuinka kusipäinen ("toisten ihmisten pitää olla just sellaisia kuin mä haluan") lapsenlapsi hänellä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höh.... arvosta mummiasi ja kirjoita kirjeitä takaisin. Mä olisin tosi iloinen, jos mun mummoni laittaisi mulle kirjeitä :) vastaisin joka kerta mielelläni. Mutta mun mummoni on näitä "somemummoja" jotka on löytänyt facebookin ja instagramin ja älypuhelimet :D hän aina soittaa tai laittaa facebookissa viestiä. Musta olisi ihanaa kirjoittaa vielä kirjeitä tekstiviestien sijaan :)
N23
Kirjoita vastaus tietokoneella ja printtaa. Jää ainakin käsinkirjoittamisen vaiva pois. Näin tein itse aikoinaan, kun joku väen vängällä vielä halusi kirjoittaa paperikirjeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Höh.... arvosta mummiasi ja kirjoita kirjeitä takaisin. Mä olisin tosi iloinen, jos mun mummoni laittaisi mulle kirjeitä :) vastaisin joka kerta mielelläni. Mutta mun mummoni on näitä "somemummoja" jotka on löytänyt facebookin ja instagramin ja älypuhelimet :D hän aina soittaa tai laittaa facebookissa viestiä. Musta olisi ihanaa kirjoittaa vielä kirjeitä tekstiviestien sijaan :)
N23
Minun äitini on myös sellainen somemummo (hän on kohta 80 ja hänellä on 5 lastenlasta). Minä huomaan, että olen alkanut huolestua siitä, miten hetkessä äiti tykkää kuvastani, jos laitan jotain instagramiin, "voi voi, äidin pitäisi tehdä muutakin kuin älypuhelin kädessä olla vaan". Mutta hei, antaa vanhan äidin tehdä just niin kuin tahtoo. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita vastaus tietokoneella ja printtaa. Jää ainakin käsinkirjoittamisen vaiva pois. Näin tein itse aikoinaan, kun joku väen vängällä vielä halusi kirjoittaa paperikirjeitä.
Harmi miten vähän vaivaa ihmiset viitsivät nykyään nähdä. Käsinkirjoitettu kirje on aivan ihana saada, ja itsekin niitä mielelläni kirjoitan. Tosin hyvin harvoin enää nykyään. Oli aivan ihana saada kirje nuorelta veljeni tyttäreltä. Erittäin harvinaista hänen iässään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita vastaus tietokoneella ja printtaa. Jää ainakin käsinkirjoittamisen vaiva pois. Näin tein itse aikoinaan, kun joku väen vängällä vielä halusi kirjoittaa paperikirjeitä.
Harmi miten vähän vaivaa ihmiset viitsivät nykyään nähdä. Käsinkirjoitettu kirje on aivan ihana saada, ja itsekin niitä mielelläni kirjoitan. Tosin hyvin harvoin enää nykyään. Oli aivan ihana saada kirje nuorelta veljeni tyttäreltä. Erittäin harvinaista hänen iässään.
Kynällä kirjoittaminen alkaa olla monelle nuoremmalle jo "vaiva".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, eipä sille voi mitään, jos et tykkää kirjoittaa käsin. Tuo oli mielestäni hyvä ehdotus, että kirjoitat vaan koneella, tulostat tekstin paperille ja postitat.
Mä voisin ruveta jonkun yksinäisen mummon etanapostikaveriksi. Joskus etsiskelin ulkomaalaista kirjekaveria, mutta eivät jaksaneet paljoa kirjoitella.
Kymmenen vuotta sitten kirjoiteltiin lukiokavereidenkin kanssa kirjeitä toisillemme, kun porukka oli hajaantunut opiskelemaan ympäri Suomea. Oli tosi mukavaa saada kirjeitä ja kun sitten istui kirjoittamaan takaisin, niin se oli ikään kuin olisi oikeastikin kertonut asioita sille kaverille. Se oli mukavaa, kun olo oli välillä tosi yksinäinen. Me jatkettiin sitä vielä sittenkin, kun kaikilla oli tietokoneet ja ruvettiin kirjoittelemaan netin välityksellä.
Aikanaan lasten ja nuorten lehdissäkin oli aina sellainen palsta, jossa etsittiin kirjekavereita. Leirienkin jälkeen kirjeitä myös kirjoiteltiin usein. Tuntuu vähän surulliselta, ettei kukaan enää kirjoita kirjeitä käsin. Siinä oli ihan eri viehätys kuin sähköposteissa ja somessa. Kirjeet tuntuu paljon henkilökohtaisemmilta kuin näytöltä luettu viesti.
Hupsu <3