Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä asperger-äitejä? Miten raskautesi meni?
04.10.2018 |
Entä vauva-aika, taaperon kanssa ym.?
Mitä kannattaa ottaa huomioon jos aspienainen/aspienaisen kanssa alkaa suunnitella perheenperustamista?
Kommentit (23)
1/23
|
04.10.2018 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Ei kai se raskauteen vaikuta. Toisaalta se on perinnöllistä, joten huomaako lapset mitään outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellako aspergereilla ei ole lapsia?
Vierailija kirjoitti:
No minulla meni raskaus hyvin ja oireettomasti. Siitä se alamäki alkoi sitten sen jälkeen. Synnytys oli yhtä helvettiä, normaali toki periaatteessa, mutta kokemuksena ihan sairasta paskaa. Vauva-aikana huutamisen kuunteleminen on ollut sietämätöntä, nyt yksivuotiaan kanssa vituttaa se että se kiljuu, mikä sattuu korviin. Myös se ahdistaa, että omaa aikaa ei ole. Siis sellaista aikaa, että olisin ihan yksin. Lisäksi vaikea tulkita mitä tuo milloinkin kitisee, kun ei osaa vielä puhua. Tuleva talvi ahdistaa, koska ei mitään hajua mitä tuolle pitää pukea päälle ulos. En itsekään osaa pukeutua aina sään mukaisesti. Mutta eiköhän tämä tästä.
Tsemppiä!
Onko sulla miestä tai omaa äitiä apuna?
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se raskauteen vaikuta. Toisaalta se on perinnöllistä, joten huomaako lapset mitään outoa.
ei ole perinnöllistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se raskauteen vaikuta. Toisaalta se on perinnöllistä, joten huomaako lapset mitään outoa.
ei ole perinnöllistä
Kyllä se osittain selittyy perinnöllisyydellä. Useinkin suvuissa on useampia Aspergereja tai muita neuropsykologisia häiriöitä. Jostain luin, että jopa 80 % selittyisi perinnöllisyydellä. Valitettavasti en löytänyt etsimällä tutkimusta tästä, vain jonkin Iltalehden jutun, jossa ei ollut sitten linkkiä ko. tutkimukseen. Mutta tietysti pelkkä perinnöllisyys ei selitä, vaan useat asiat ratkaisevat. Vähän stressaan, mitä omasta lapsesta tulee.
Arka aihe... mutta kuinka paljon mahtaa kasvuympäristöllä olla vaikutusta siihen tuleeko se vai ei, jos on perinnöllistä rasitusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se raskauteen vaikuta. Toisaalta se on perinnöllistä, joten huomaako lapset mitään outoa.
ei ole perinnöllistä
Kyllä se osittain selittyy perinnöllisyydellä. Useinkin suvuissa on useampia Aspergereja tai muita neuropsykologisia häiriöitä. Jostain luin, että jopa 80 % selittyisi perinnöllisyydellä. Valitettavasti en löytänyt etsimällä tutkimusta tästä, vain jonkin Iltalehden jutun, jossa ei ollut sitten linkkiä ko. tutkimukseen. Mutta tietysti pelkkä perinnöllisyys ei selitä, vaan useat asiat ratkaisevat. Vähän stressaan, mitä omasta lapsesta tulee.
Arka aihe... mutta kuinka paljon mahtaa kasvuympäristöllä olla vaikutusta siihen tuleeko se vai ei, jos on perinnöllistä rasitusta?
Ei vaikuta kasvatus yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä vauva-aika, taaperon kanssa ym.?
Mitä kannattaa ottaa huomioon jos aspienainen/aspienaisen kanssa alkaa suunnitella perheenperustamista?
Se että omaa aikaa ja yksityisyyttä ei enää ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen as-piirteinen joskaan diagnoosia ei ole. Nihkein osuus oli osastolla olo synnytyksen jälkeen kun kokoajan siellä ramppasi millon ketäkin. En oikein osaa muuta sanoa, kun vauva on vasta 1,5kk
Raskaus sujui hyvin. Miksi asperger olisi siihen vaikuttanut?! Vauva-aika oli helvettiä. En meinannut kestää vauvan itkua enkä sitä että koko ajan joku oli lähellä. Käytin korvatulppia enkä ollut mieheni kanssa missään tekemisissä. Vauvan eteen tein kaikkeni. Luin paljon, halusin olla hyvä äiti. Mielestäni olinkin.
Ero tuli ja se oli hyvä. Saan omaa aikaa. Lapsi on myös as-piirteinen ja minun on nykyään helppo olla hänen kanssaan, koska ymmärrän häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raskaus sujui hyvin. Miksi asperger olisi siihen vaikuttanut?!
Herättäähän se paljon huomiota. Pitää käydä tutkittavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskaus sujui hyvin. Miksi asperger olisi siihen vaikuttanut?!
Herättäähän se paljon huomiota. Pitää käydä tutkittavana.
Niin? Minä tykkäsin puhua minusta. Selvitin oma-alotteisesti raskauden kulkuun liittyviä asioita ja minulla oli paljon sanottavaa aina. Tutkiminen oli kuitenkin fyysisesti minimaslista; kerran kuussa sydänäänien kuuntelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskaus sujui hyvin. Miksi asperger olisi siihen vaikuttanut?!
Herättäähän se paljon huomiota. Pitää käydä tutkittavana.
Niin? Minä tykkäsin puhua minusta. Selvitin oma-alotteisesti raskauden kulkuun liittyviä asioita ja minulla oli paljon sanottavaa aina. Tutkiminen oli kuitenkin fyysisesti minimaslista; kerran kuussa sydänäänien kuuntelua.
Eivätkö tulleet kertaakaan kotiin??
Varmaan ihan perus hankala. Eihän raskaana oleminen mitään herkkua ole. Väsytti ja voimaton olo. Masennus iski ja epätieto tulevasta. Välillä tuntui kuin makaisi pehmeässä kuplassa, oman kehon rajat hämärtyivät. Synnytys kipeä ja vaikea. Samalla onnellinen. Helpotus, kun lapsi tuli ulos. Koko ajan älyttömän yksinäinen olo.
Muutama viikko lapsen syntymästä meni jossain onnellisuus kuplassa. Sen jälkeen se, ettei saanut nukkua, meinasi hajottaa pään. Koko ajan huono omatunto siitä, tekeekö tarpeeksi vauvan eteen. Kaikki oma aika on viety pois. Valtava väsymys ja vapaa-aikana koitti nukkua univelkaa pois. Maidosta paisuneet rinnat ärsytti.
Samalla olin myös onnellinen.
Onko lastenne isät myös autisteja?
Mietipä myös adoptiota. Tuo on periytyvää.
Vierailija kirjoitti:
Mietipä myös adoptiota. Tuo on periytyvää.
Voihan adoptoidullakin olla tuo...