Mä tiedän miksi mt-ongelmaisista ei pidetä.

No mä oon mt-ongelmainen, ja en oo kyllä huomannut, että musta ei pidettäisi. Tutustun helposti uusiin ihmisiin, mulla on paljon kavereita ja rakastava aviomies, ja olen työssäkin jossa mun tehtävänä on tutustua ihmisiin ja saada ihmisiä tutustumaan toisiinsa, ja oon siinä tosi hyvä. Oon hyvä siinä siksi, että arvostan kaikenlaisia ihmisiä ja en tuomitse toisia, minkä takia ihmisten on helppo uskoutua mulle ja olla oma itsensä seurassani.

Kaikki on paskaa.

mt-ongelmainen kirjoitti:

No mä oon mt-ongelmainen, ja en oo kyllä huomannut, että musta ei pidettäisi. Tutustun helposti uusiin ihmisiin, mulla on paljon kavereita ja rakastava aviomies, ja olen työssäkin jossa mun tehtävänä on tutustua ihmisiin ja saada ihmisiä tutustumaan toisiinsa, ja oon siinä tosi hyvä. Oon hyvä siinä siksi, että arvostan kaikenlaisia ihmisiä ja en tuomitse toisia, minkä takia ihmisten on helppo uskoutua mulle ja olla oma itsensä seurassani.

Kuulostat ihanalta ihmiseltä, kaikkea hyvää sinulle!

ap

Mt-ongelmissa on eroja. Työkaverien kanssa toimistossa tulin hyvin toimeen, koska juttelin heidän kanssaan toisinaan. Mukavia ihmisiä, joilla oli psyykkisiä ongelmia. 

Palstan masentuneita vältän, koska heidän kanssaan on vaikea keskustella. Jokainen auttamisneuvo tuomitaan jopa parantuneilta potilailta. En oikeasti tiennyt aiemmin, että osa masentuneista on aggressiivisia.

Mt-ongelmaisia miehiä on pahoinpitelyiden, väkivallan jne. perusteella paljon ja osa heistä on vankiloissa kärsimässä tuomiotaan. Harmi, etteivät miehet ymmärrä hakea apua, vaan muuttuvat usein uhkaksi kavereilleen, vaimoilleen ja lapsilleen.

Ainoa mt-ongelmainen, jonka kanssa on vaikeuksia on bipolaarinen lähisukulainen. Hän ei käsitä olevansa sairas, käyttäytyy kauhistuttavalla tavalla ja lähettää maanisena herjauskirjeitä ja -viestejä. Olen häneen yhteydessä, koska hän on käytöksensä vuoksi yksinäinen. Hän on parhaimmillaan fiksu, hauska - ja sukulainen. 

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan siksi että teitä on enemmistö naisista. Miesvaltaisilla aloilla ei tätä ongelmaa.

Toksinen maskuliinisuus

Vierailija kirjoitti:

Mt-ongelmissa on eroja. Työkaverien kanssa toimistossa tulin hyvin toimeen, koska juttelin heidän kanssaan toisinaan. Mukavia ihmisiä, joilla oli psyykkisiä ongelmia. 

Palstan masentuneita vältän, koska heidän kanssaan on vaikea keskustella. Jokainen auttamisneuvo tuomitaan jopa parantuneilta potilailta. En oikeasti tiennyt aiemmin, että osa masentuneista on aggressiivisia.

Mt-ongelmaisia miehiä on pahoinpitelyiden, väkivallan jne. perusteella paljon ja osa heistä on vankiloissa kärsimässä tuomiotaan. Harmi, etteivät miehet ymmärrä hakea apua, vaan muuttuvat usein uhkaksi kavereilleen, vaimoilleen ja lapsilleen.

Ainoa mt-ongelmainen, jonka kanssa on vaikeuksia on bipolaarinen lähisukulainen. Hän ei käsitä olevansa sairas, käyttäytyy kauhistuttavalla tavalla ja lähettää maanisena herjauskirjeitä ja -viestejä. Olen häneen yhteydessä, koska hän on käytöksensä vuoksi yksinäinen. Hän on parhaimmillaan fiksu, hauska - ja sukulainen. 

Minulle tämä on ainoa paikka purkaa itseäni, vaikka myös minun ystäväni tuntevat minut samanlaisena ihmisenä kuin kommentissa 2 oleva ihminen. Täällä minusta saa todella "ruman" kuvan ja sellaistahan on hankala sietää. Sekin tuntuu pahalta että minun huonoille puolille näytetään nyrpeää nenää niinkuin itsekin teet, mutta helpot ja taipuisat ihmiset saavat kehuja. Muutenkaan minä en suoranaisesti etsi "neuvoja" vaan haluan vain puhua ja tulla ymmärretyksi. Ja se mikä on toiminut yhdelle ei välttämättä toimi toiselle, mikä saattaa tuntua ikävältä, jos omaa kokemus on tuntunut siltä oikealta.

Yksi iso syy lienee tässäkin ennakkoluulot.

Itse olen tavannut mt-ihmisiä laidasta laitaan, sekä mukavia että sitten ei niin mukavia.