Lue keskustelun säännöt.
Tuoreehko suhde ja naurettavuuksiin menevä ikävöinti
03.10.2018 |
Olen aikuinen (30+) ja seurustellut miesystäväni kanssa noin 10 kk. Olen vieläkin sellaisessa ihastuneessa tunnemyllerryksessä, että ajattelen miestä lähes koko ajan ja myös ikävöin häntä oikeastaan koko sen ajan, kun hän on muualla. Miten tään saisi loppumaan, kärsin tästä jo itse. En ole läheisriippuvainen, minulla vaan jatkuu tämä ihastusvaihe ja olen jo väsynyt tämmöiseen ikävöintiin. Nytkin olen ihan ikävissäni, kun mies lähti luotani noin pari tuntia sitten. Odotan vain, milloin taas nähdään.
Kun olemme yhdessä, oloni on rauhallinen ja pystyn keskittymään muuhunkin. Emme kuitenkaan vietä pitkiä aikoja yhdessä, pari yötä korkeintaan. Kuinkahan kauan tämä ihastus vielä jatkuu, muuttuuko se edes arkisemmaksi ilman yhdessä asumista tms? En jaksaisi olla tällainen, etenkään kun mieskään ei ole. Hän syö masennuslääkkeitä ja niistä johtuen häneltä puuttuu tämmöiset ääripään tunteet, mutta hän silti rakastaa minua kyllä. Onko tästä ikävöinnistä edes päästävä eroon, voiko tämä olla myös positiivista?
Kommentit (15)
Hei nro 1 kiva et löytyi kohtalotoveri. Kerrotko teidän suhteesta vähän enemmän? Kärsitkö ikävöinnistäsi vai osaatko nauttia siitä että saa kaivata? Minä en nauti, nautin vain siitä kun ollaan yhdessä. Oikeastaan en nauti yhdessäolostakaan kovin paljon, jos tiedän, että on vain nopea tapaaminen. Nautin kiireettömästä yhdessäolosta eniten mutta meillä ei ole sitä kovin paljon.
Itse voisin ja haluaisinkin viettää kaikki yöt yhdessä, mutta kun toinen osapuoli ei ole tässä huumassa niin ei tule tapahtumaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuullostaa vähän huonolta ettette osaa viihtyä itsekseenne.
Oletteko aikuisia? Ettekö osaa käsitellä tunteitanne?
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa vähän huonolta ettette osaa viihtyä itsekseenne.
Huokaus. Ei niin sanottu missään. Kyse oli kumppanin ikävöinnistä. Ja jos aloitin aiheesta keskustelun, jossa kyselen vinkkejä, miten moisesta ihastumishullaantumiseen kuuluvasta, aivokemian aiheuttamasta tilasta pääsee eroon, niin silloin tajuan itsekin, että tilanne ei ole aikuiselle ihmiselle mikään ihanne, kun ei ole varaa istua haaveilemassa koko päivää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa vähän huonolta ettette osaa viihtyä itsekseenne.
Huokaus. Ei niin sanottu missään. Kyse oli kumppanin ikävöinnistä. Ja jos aloitin aiheesta keskustelun, jossa kyselen vinkkejä, miten moisesta ihastumishullaantumiseen kuuluvasta, aivokemian aiheuttamasta tilasta pääsee eroon, niin silloin tajuan itsekin, että tilanne ei ole aikuiselle ihmiselle mikään ihanne, kun ei ole varaa istua haaveilemassa koko päivää.
ap
No etkö osaa haaveilemisen sijasta tehdä mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ylläoleva kohtalotoverisi. Osaan nauttia sekä yhteisestä ajasta että myös ikävästä. Lähinnä olen kiitollinen, että kokee näin hullua rakkautta ja ikävää toista kohtaan. Tiedän, että tämä laantuu aikanaan, niinpä maltan fiilistellä kun kerran mahdollisuus on! Kysymys ei ole läheisriippuvuudesta tai oman elämän puutteesta tai muusta vajavaisuudesta, tähän hullaantumiseen lähdin tilanteesta, jossa oman elämäni palaset oli enemmän kuin pitikin. Tuolloinkin nautin joka hetkestä. Tässähetkessä tämä hormonimyrsky ja lähes teinimäinen kaipaus ja rakkauslaulut ja pää pilvissä on vaan niin huikeeta. Ja tämän vastapainona se raastava ikävä😄 Nauttikaa rakkaudesta ihmiset!
Ja anteeksi, en vieläkään osannut auttaa sen suhteen miten tästä päästä eroon 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh aika auttaa tuohon. Jonkun vuoden päästä ,saman tunteen aiheuttaa jo toinen mies ja nykyistä kohtaan on vain sisarellisiatunteita.
Vierailija kirjoitti:
Ja anteeksi, en vieläkään osannut auttaa sen suhteen miten tästä päästä eroon 😅
Kiitos, sama mulla että oma elämä on ollut aivan kunnossa ennen suhdetta, en hae hänestä elämääni sisältöä. Mulla on kiinnostava työ, jossa menestyn hyvin ja mielenkiintoisia projekteja. Mut tää rakastuminen on saanut esim. tämän työn (intohimoni, ala joka on harrastus ja työ) tuntumaan ihan joutavalta. Ennemmin olisin vain rakkauden kohteen kanssa.
Vaikka tiedän, että työ on minulle tärkeää ja olen siinä hyvä, niin tässä myllerryksessä kaikki paitsi rakkauteni kohde tuntuu tylsältä ja valjulta. Haluaisin saada takaisin innon normaaliin elämääni. Ehkä se sieltä joskus tulee, ehkä on nyt nautittava siitä, että näkee tuon normaalin vajavaisen ukon niin ihanana, että mikään muu ei enää tunnu miltään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se sika, tai kestä niin kuin mies.
Vierailija kirjoitti:
Noh aika auttaa tuohon. Jonkun vuoden päästä ,saman tunteen aiheuttaa jo toinen mies ja nykyistä kohtaan on vain sisarellisiatunteita.
No en tiedä uudesta miehestä, mutta kai tässä pitkän avioliiton ja avioeron kokeneena ymmärtää realiteetit ja sen miten asiat voi hiipua. Ja siksipä juuri tämä on äärimmilleen vietyä ihanaa hulluutta. Kun tietää ettei näitä tilanteita tipahda edes kerran vuosikymmenessä tai kahdessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh aika auttaa tuohon. Jonkun vuoden päästä ,saman tunteen aiheuttaa jo toinen mies ja nykyistä kohtaan on vain sisarellisiatunteita.
No en tiedä uudesta miehestä, mutta kai tässä pitkän avioliiton ja avioeron kokeneena ymmärtää realiteetit ja sen miten asiat voi hiipua. Ja siksipä juuri tämä on äärimmilleen vietyä ihanaa hulluutta. Kun tietää ettei näitä tilanteita tipahda edes kerran vuosikymmenessä tai kahdessa
Ehkä samaa ajattelua minulla. Takana 12 vuoden suhde, jossa ei paljon loppuaikoina ollut myönteisiä tunteita. Siksi nyt tuntuu oudolta että vielä saa kokea tällaista, minkä oli luullut jääneen sinne teini-ikään. Että yhtäkkiä taas rakkauslaulut puhuttelee ja pää on pilvissä. Ja on meillä jo alusta ollut melko arkista yhdessäoloa ettei tämä mitään arjesta pakoa ole. Mutta kun vaan joku prismareissukin tuntuu rakastetun kanssa niin juhlalta. Tavallaan ihana tunne mut myös nolottaa, jos toinen ei ajattele samoin. Tekis mieli itekin palautua ruotuun et haloo aikuinen akka, älä nyt ole noin lääpällään. En tiedä, elämäkö on kovettanut kun kokee, että tästä pitäisi päästä eroon?
ap
Tänään taas aamu alkanut ikävöinnillä ja kumppanin miettimisellä, hoh hoijaa. En sentään ole pistänyt viestiä, mutta odotan kyllä koko ajan, pistäisikö hän. Miten vielä 10 kk jälkeenkin voi viesti siltä yhdeltä niin jännittää ja sykähdyttää. Muistaakseni nuorempana ei ollut näin. Silloin kun aika kului hitaammin, 10 kk seurustelua oli jo ikuisuus. Nyt tuntuu, että ihan vasta tavattiin ja tämä aivojen sekamelska vain jatkuu ja jatkuu.
Nytkin tässä pyrin tekemään työtä samalla, mutta ajatukset vaeltaa mieheen eikä tunnu työ yhtään kiinnostavalta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja näin on päivä vierähtänyt iltaan, ja miestähän tässä on taas tullut ajateltua koko päivä. Nähtiin melko pikaisesti ja tuntuu, että jäin vaan vaille taas. Haluaisin viettää enemmän aikaa yhdessä. Ei tuo pari tuntia riitä mihinkään. Tuntuu tylsältä nukkua taas seuraavakin yö yksin. Voi hoh hoijaa. Milloin tämä loppuu?
Ärsyttävää kaivata toista näin. En ole vielä kertaakaan ollut tämän miehen kanssa sillä tavoin liikaa, että alkaisin kaivata jo yksinoloa. Joka kerta tuntuu, että loppuu kesken se yhteinen aika. Alan jopa toivoa yhteenmuuttoa, silloin saisin oikeasti jakaa arjen miehen kanssa eikä elämä olisi tällaista seuraavan tapaamisen odottelua. Ja saisi nukkua yhdessä joka yö.
ap
En osaa neuvoa. Täsmälleen sama tilanne.