Lue keskustelun säännöt.
Entisen parhaan ystävän menetys vaivaa
01.10.2018 |
Olen siis 17-vuotias ja olin tämän henkilön kanssa parhaat ystävät koko ala-asteen. Olimme oikeasti kuin paita ja peppu ja meillä oli aina hauskaa yhdessä. Kuitenkin 7.luokalle tultaessa aloimme hengata parin muun tytön kanssa joihin en kyllä itse ystävystyny sen kummemmin, mutta paras kaverini kyllä.
Noh, 7.luokan puolessa välissä huomasin, että seurani ei enää kelvannut ja paras kaverinikin oli ottanut etäisyyttä jo hieman minuun. Mua myös alettiin kiusaamaan ja itsellä puhkesi joitain mielenterveydellisiä ongelmia ja jättäydyinkin koulusta koko loppu seiskaluokan ajaksi. En kertonut syytä koulustapoissaoloilleni eikä hän niitä niin paljon enää kysellytkään paitsi alussa.
Seiskan ja kasin välisenä kesänä kerran tai pari viestittelimme ja hän taas kysyi tulenko kouluun syksyllä johon vastasin myöntävästi. Kuitenkin syksyllä hän ei ottanut mitään kontaktia enää minuun ja sitten jouduin olla ihan yksin.
Minusta tuntui, että tämä meidän ystävyys katkesi jotenkin oudosti ja välillemme jäi paljon selvitettävää. Olen nähnyt paljo unia hänestä ja niistä ajoista kun olimme vielä ystäviä. Hän on kuitenkin muuttunut todella paljon entisestä. (Meikkaa aika rajusti ja on muutenkin sellaisen kylmän oloinen) niin en tiedä pitäisikö häneen ottaa minkäänlaista yhteyttä enää ja en tiedä miten hän suhtautuisi minuun. Hän oli loppuajan yläasteesta kuin ei olisi tuntenutkaan minua.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (17)
Tää kuulostaa ikävältä, mutta sun kannattaa siirtyä eteenpäin ja hankkia uusia ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli kahdeksannen ja yhdeksännen luokan hän kokonaan ignoorasi sinut? Kaksi vuotta? Antaisin olla.
Vierailija kirjoitti:
Eli kahdeksannen ja yhdeksännen luokan hän kokonaan ignoorasi sinut? Kaksi vuotta? Antaisin olla.
Aivan samaa mieltä. Pääset vielä tuosta yli.
Mä kans muistan että siirtyessäni kasiluokalle sellaiset mukavat, ns. Hyvästä perheestä kotoisin olevat varmasti hyvän kasvatuksen saaneey tytöt muuttuivay minua kohtaan tosi ilkeiksi vaokka en edes ollut tehnyt mitään
Ollessani noin 23-vuotias yhteydenpitoni mun erääseen vanhaan ystävään hiipui, ei niin että jompi kumpi olisi katkaissut välit, vaab muuten vaanyhteydenpito hiipui. Mietin, voiko syy olla se, että hän meni just silloin naimisiin uskovaisen miehen kanssa, ja minä taasen en ole lainjaan uskovainen, että jos hän vaan mieluumin halusi viettää aikansa niissä piireissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli kahdeksannen ja yhdeksännen luokan hän kokonaan ignoorasi sinut? Kaksi vuotta? Antaisin olla.
Jep, näin tapahtui. Tunnen myös kyllä itse syyllisyyttä, että menetin hänet, koska en itsekään ottanut häneen yhteyttä silloin kun olin 7.luokan lopun poissa. T.AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas näin unta tästä henkilöstä, että sovimme ja olimme taas kavereita :( t ap
Minulla kävi niin, että ala-asteen 7.luokan bestiksen kanssa etäännyimme, kun hänellä alkoi murrosikä minua ennen. Hän kiinnostui pojista, alkoi ryypätä ja kaveripiiri vaihtui. Minä olin enemmänkin sellainen vaihtoehtonuori, streittari jota kiinnosti yhteiskunnalliset asiat jne.
Emme riidelleet koskaan, mutta yhteys vain jäi. Lukion jälkeen hän otti minuun yhteyttä, joskus näimmekin. En enää itse löytänyt ystävyyden tunteita. Kuitenkin olemme harvakseltaan yhteydessä vielä aikuisenakin.
Anna ajan kulua. Ehkä vielä murrosiän jälkeen löydätte uudelleen ystävyyden. Tai sitten ette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Murrosikä voi muuttaa ihmistä paljon, lisäksi murrosikä alkaa usein eri aikoihin eri ihmisillä . Kuulostaa siltä, että ystäväsi siirtyi koulun kovisporukoihin. Älä syytä tilanteesta itseäsi.
Varmaan jokaisella on takanaan tuollainen päättynyt lapsuuden tai nuoruuden ystävyys. Elämä vie meidät joskus erilleen.
Se, että mietit ystävääsi vielä noin paljon, johtuu siitä, ettet ole mennyt elämässä eteenpäin ja haikailet lapsuuteen. Se on ihan tavallista aikuisuuden kynnyksellä, kun uusi elämä vastuineen ja haasteineen pelottaa.
Muuta neuvoa ei kuitenkaan ole kuin mennä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin vertaistukena näin 36vee naiselta sanoa että olin USEIN samassa tilanteessa yläasteella.
Älä siis jää vatvomaan, vaan ajattele mieluummin niin, että samanlaisia tulee luultavasti tapahtumaan myöhemminkin, ja nyt on hyvä aika oppia miten pärjäät itsesi kanssa hylkäämistilanteessa.
Voihan tuossa olla tilaisuus jutella ja kysellä, miten toisella menee. Hänelle on voinut tapahtua ikäviä asioita, joiden takia se kovismeininki kiinnostaa. Mutta olette edelleen niin nuoria, että hän ei pysty käytöstään yhdistämään kokemuksiinsa, etkä sinäkään välttämättä pystyisi häntä mitenkään auttamaan.
Muutenkin, olisi hyvä tosiaan jättää taaksepäin haikaileminen minimiin ja muistaa ajan kuluvan eteenpäin. Suuntaudu tulevaa kohti, rakenna itsestäsi se ihminen joka haluat olla. Äläkä uppoa syyllisyydentunteeseen. Voit toki pahoitella hänelle yhteydettömyyttä jos se tuntuu aiheelliselta. Voittehan te tavata ajoittain vaikka yhteisyydentunnetta ette takaisin saisikaan. Tuossa iässä ette kuitenkaan vielä edes voi hahmottaa kunnolla, mitä asiat teitä erottavat. Ala-asteella ollaan kuitenkin niin nuoria lapsia, että yhteistä on yksilöiden välillä enemmän kuin eroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla meni välit lähes poikki erään kouluaikaisen ystävän kanssa. Siinä ei tarvinnut kuin yksi parin päivän poissaolo lukiossa. Ilmeisesti uusi kaveri oli puhunut paskaa tai sitten hän oli huomannut seurani tylsyyden. Annoin asian olla. Ihminen saa valita seuransa.
Up, vaikka vanha ketju. Eilen ja tänään olen taas nähnyt unta tästä ihmisisestä. T. AP
Ärsyttää kun en itse osaa päästää irti kun hänkään ei luultavasti mieti minua ikinä ja haikaile perään. Tuntuu muutenkin turhalta haikailla hänen peräänsä kun hän on aivan erilainen kuin ennen ainakin ulkoisesti ja luultavasti myös henkisesti. T ap
Up