Ovatko perheenjäsenten kuulumiset sama asia kuin se, mitä itselle kuuluu?

No tällä hetkellä arki on töitä ja harrastusrumbaa ja vkl mies on reissussa, mutsin leski on sairaalassa... Niin mitäpä mulle muuta kuuluisi? Varpaan potkaisin keittiöjakkaraan eilen, ei siitäkään kovin pitkää tarinaa saa kerrottua.

No aika lailla tuollaiset vaikuttaa sen kaverisikin elämään. Kuulostaa aika yksinäiseltä.

Jos perheenjäsenille on käynyt isoja juttuja, niin kertoohan se silloin kaverinkin kuulumisista. Kyllä esim puolison vakava sairastuminen ja lapsen pois muutto vaikuttaa omaan elämään aika paljon.

Mitä oletat vastaukseksi, jos et halua kuulla asioista, jotka vaikuttavat elämääni?

Illat on aika hiljaisia ja elämä todella rauhallista, (koska poika lähti armeijaan ja tytär opiskelemaan, miehellä on työkiireitä), joten aika lailla ollaan tässä koiran kanssa kahdestaan.

Vai sittenkin "hain mielialalääkkeitä, kun kukaan ei välitä minusta ja sinäkin vain ajattele pahaa, senkin juorukello".

Siinä mielessä kuuluu, että pesä on tyhjennyt , fiksuna ja päättelykykyisenä olisit jatkanut, miltä se tuntuu?

Mutta se miten tyttären opiskelut menee tai pojan tuntemukset armeijasta eivät kuulu.

Ja kyllä, olette harjoitelleet pottailua ja nyt se sujuu, helpottaen sinun elämääsi ja tyttären esikoulu tekee sinut haikeaksi, miten se aika niin kuluukin tai sitten jeees vihdoin se riiviö alkaa olla iso.

Hmm. Kyllä minusta jokaisella meistä on omat kuulumisemme, tunteemme ja fiiliksemme jne. Mutta kyllä minä ikisinkkuna joskus olen naurahatnut ja sanonut, että saanko lainata jonkun sisarukseni kuulumisa, kun itselleni ei sen kummempaa kuuluu sitten viime näkemisen, tai sitä mitä tapahtuu on ni-in kovin helppoa vähätellä ja mitätöidä, kun tuntuu, että muille tapahtuu niin paljon kiinnostavampia ja mielenkiintoisempia tai ylipäätään sellaisia asioita, josita kertoisi mielellään, kun ketäpä minu harmaa ja tylsä arkeni oikeasti voisi kiinnostaa. Vaikka toisaalta, miksei kiinnosatsikin. Se on minun eloani nyt ja ei minulla ole tarvetta esittää ja näytellä mitään muuta kuin olen. -Ehkä tästä osaksi johtuu monen yksinäisyys, kun jää tavallaan muiden ympäröimäksi, tulematta itse koskaan huomatuksi; kuten kuulluksi,  tai nähdyksi ja tähän tilanteeseen ajautumien on mielestäni mahdollista niin parisuhteessa olevalla, perheellisellä kuin sinkullakin.

Joten jos joku kysyy kuulumisiasi. Kerro. Kaikkea ei tarvitse, eikä pidä kertoa. Ymmärrä myös, että osa saattaa kysyä kuulumisia vain tavan vuoksi tarkouttamatta asialla sen kummempaa.,

Muta viimeisempään olen törmännyt enempi muuallla maailmalla eläessäni kuin Suomessa, jossa oman kokemukseni mukaan kuulumisa kysyvä on aidommin kysymysensä takana. - jos myös osoitat kuuntelevasi myös toista niin hänkin uskoakseni -voi olla, että sinisilmäsyyttäni- uskon hänen olevan valmiimpi kuuntelemaan vuorollaan sinuakin, mahd. taas jonain toisena hetkeneä.          

Vierailija kirjoitti:

Oletko ajatellut, että kun toiselta kysyy, että mitä hänelle kuuluu, niin useimmiten hän kertoilee, mitä kaikkea hänen perheenjäsenilleen kuuluu, mutta ei sitä, mitä hänelle itselleen?

Tapasin vanhan tuttavani, joka aloitti listaamaan, että poika lähti armeijaan, tytär opiskelemaan, miehellä on työkiireitä ja koiraakin korpeaa jokin asia. Kiva kuulla uutisia, mutta kun jatkoin, että mites hän itse? Kohautti vaan hartioitaan ja sanoi, ettei hänelle itselleen mitään kuulu.

Onko tosiaan näin? Ovatko meidän omat kuulumisemme vain sitä, mitä meidän ympärillämme oleville ihmisille kuuluu? Vastaatko itse samalla tavalla - noo, poika oppi potalle ja tyttö aloitti eskarin. Näinkö?

Tuttavasi kertoi, että molemmat lapset muuttivat pois samaan aikaan, mies on vain töissä ja koirasta on huolta. Eli kertoi siis, että nyt on suuri elämänmuutos menossa! Mitä muuta hänelle vielä olisi pitänyt kuulua, eikö tuossa nyt ole yhdelle ihmiselle yhdeksi syksyksi aikamoinen setti jo menossa.

Onhan siinä ero, jos ap:n esimerkissä henkilö olisi sanonut töiden jälkeen menevän kotiin. Ja oleskelun koiran kanssa. Niin kuulostaisi se siltä, että mitään merkittävää ei hänen elämässä ole tapahtunut.

Mutta ap:n esimerkki kertoikin lasten muuttaneen pois kotoa, mieskin on töiden takia paljon poissa kotoa sekä koiralla on joku vaiva. Tämä kertookin jo heti paljon enemmän esimerkin henkilön elämästä. Se on iso asia että lapset muuttavat pois kotoa. Samaan aikaan miehellä ei ole aikaa olla kotona. Joten ap:n tuttava ilmeisesti yksin murehtii kotona, mikä koiralla on vikana

Kun perheessä elää niin aika outoa se olisi jos muiden perheenjäsenten asiat ei vaikutttaisi itseen millään tavalla. Ei sitä aina itse mitään erikoista tee, mutta elämä muuttuu kun muut perheenjäsenet tekee. Esim. jos mies ottaa musta avioeron, niin muuttuu mun elämä siitä täysin vaikka itse en ole tehnyt mitään, vaikea olisi mun elämänmuutoksesta kertoa mainitsematta että mies otti ja jätti, ja varmaan kuulija olisi kiinnostunut että mites se mies niin ja sitten kertoisin hänen kuulumisiaan että miksi keräsi kimpsunsa ja kampsunsa ja jätti minut, jos sen tietäisin.

On, koska nehän sen arjen sun kans pyörii.