Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapsettomat ei voisi olla kavereita keskenään ja lapselliset keskenään?
19.09.2018 |
Tuli mieleen tuosta yhdestä ketjusta.
Minulla oli pitkään ystävä, olin lapseton kun tavattiin. Kerroin hänelle lapsettomuushoidoista kyllä. Mutta luultavasti hän oletti, että jäisimme lapsettomiksi. Sitten Tulinkin raskaaksi. Hän hyväksyi lapsen kun se oli pieni ja ihasteli pientä "ihmettä". Vaikka korostikin, että hänelle olisi painajainen olla raskaana ja synnyttää.
Kun lapsi oli vähän isompi, hän alkoi kypsyä. Kerran lapsi oli melko äänekäs (noin 1,5-vuotiaana) ja hän sanoi saaneensa siitä päiväksi päänsäryn ja että hän haluaa kyllä nähdä lasta mutta että voisin komentaa tiukemmin.
Ihme ja kumma, aloinkin odottaa toista lasta esikoisen ollessa 2v. Silloin hän laittoi välit suoraan poikki ja sanoi että elämäntilanne on nyt sen verran eri, ettei halua enää ystävyyttä.
Arvostan tuota välien poikki laittamista, tai minusta on hyvä että hän sanoi suoraan. Välillä tuntuu että.näitä ongelmia ei edes vaan syntyisi, kun etsittäisiin samat arvot omaavia kavereita.
Kommentit (26)
Ei oltu yhtään samassa tilanteessa. Itse kävin hoitoja läpi päämääränä lapsi ja hänelle raskaus olisi ollut painajainen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis en ihmettele minäkään. Mutta välillä tuntuu että hän oletti liikaa etten saakaan niitä lapsia. Oli suoraselkäistä kumminkin sanoa ettei enää halua kaveruutta kun tärppäsikin. Ap
Harmi että saitkin lapsia. Olit varmasti kiva kaveri lapsettomana.
No raahasitko sen vauvan sitten joka tapaamiselle mukaan kun olit sen hirmonihoidoilla viimein saanut? Ei ihme että kypsyi. Ajatteli varmasti kun tulit uudestaan raskaaksi että kohta on kaksi kiljujaa mukana. Kun et ilman vauvoja lähde minnekään.
Niinno hyvä, että teki selväksi että vihaa lasia noin paljon. Mielestäni parempi olla rehellinen, eikä väkisin yrittää ystävyyttä, mutta jatkuvasti loukkaantua toisen lapsista ja loukata toista valittamalla hänen perheestään. Isoin osa ihmisistä varmaan oikeasti pitääkin kavereidensa lapsista vaikka välillä on lapsettomille ja lapsellisille hyväksi nähdä ilman tenaviakin. Ja ystävyys siis voi ihan hyvin jatkus, usein saavat jossain vaiheessa omiakin. Mutta ihan hyvä oli ehkä teidän lopettaa "tapailu", eihän se sitä tarkoita, ettette ikinä enää voisi olla ystäviä jos muuten klikkasi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suoraselkäistä on toki sanoa jotain tuollaista ääneen, mutta pidän sitä kuitenkin outona käytöksenä. Sen ymmärrän, että eri elämäntilanteet voi johtaa siihen, että tapaamismahdollisuuksia ei juurikaan ole, mutta tarkoittaako se tosiaan sitä, että pitää katkaista välit noin dramaattisesti. Ja jos nyt on selvää, ettei toinen niin välitä lasten seurasta, niin olisihan sitä voinut tavata ilman niitä lapsia.
Häh. Mun paras kaveri on kolmen lapsen äiti, itse olen vela. Suurimmalla osalla mun kavereista on lapsia, en jostain syystä edes tunne hirveän montaa velaa, tahattomasti lapsettomia kyllä. Yksi entinen kaveri muuttui niin paljon lapsen saatuaan, ettei ystävyydestä tullut enää mitään. En vain jaksanut pelkästään hänen lapsestaan puhumista, ja joka kerta lapsen raahaamista mukaan, siis joka ikinen kerta. Ei edes oikeastaan liity siihen lapseen mitenkään, vaan siihen, ettei naisella enää ollut mitään muuta päässään eikä mitään vuorovaikutustaitoja tai keskustelutaitoja tai mielenkiintoa mihinkään. Edes aika ei parantanut. Muiden kavereiden kanssa juttelen lapsista paljonkin, mutta he eivät ole ainoa puheenaihe. Parhaan kaverini lapsia näen niin mieluusti(ja he minua) että kaverini joskus itse sanoo että ollaan jossain muualla kun heillä niin ei tarvii jakaa mua :DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole yhtään kaveria, jolla olisi lapsia, en voi sietää sitä kiljumista ja muuta mölyä. Ja likasiakin ovat hyi. Pysyyköt lapselliset kaukana!
Muistakaa nyt se, että suurin osa ihmisistä on ihan normaaleja, niin lapsiperheelliset kuin lapsettomatkin. Eivät näitä, jotka elävät lisäännyttyään lastensa kautta, eivätkä näitä, jotka kirjoittelevat sellaisia viestejä, joita monet tässä ketjussa ovat. Vaan tavallisia ihmisiä, jotka suhtautuvat toisiin ihmisiin (iästä huolimatta) ihan tavallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan kuvitellutkaan ystävyyden loppumista lapsien myötä.
Monilla ystävilleni on lapsia enkä näe niitä ongelmaksi.
Ei se ystävyys kuitenkaan muutu lapsien jälkeen.
Aikaa ei ehkä ole samalla tavalla mutta ei ne lapsetkaan ikuisesti vanhempien hoivattavana ole.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole yhtään kaveria, jolla olisi lapsia, en voi sietää sitä kiljumista ja muuta mölyä. Ja likasiakin ovat hyi. Pysyyköt lapselliset kaukana!
Se, että sinun kavereillasi eiole lapsia, johtunee varmasti paljolti siitä, että olette itsekin vielä lähempänä lapsuutta kuin aikuisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi vaaleatukkaiset ja tummatukkaiset eivät voi pysyä erossa toisistaan, vaan pitää noin vaan kaveerata ristiin? Punapäiven kanssahan nyt ei kukaan halua muutenkaan olla, joten heitä ei tähän tarvitse ottaa mitenkään mukaan....
Mitäs muita ihania rajoituksia keksisimme elämäämme? Ei saa keskustella yli 5 vuotta nuoremma tai vanhemman kanssa, ilman että henkilöide välillä on sukulaisuus?
Se on varmaan tosi kätevää, jos on vaikka lapsuudesta asti kaveri jonkun kanssa, ja kaveri tai itse saakin lapsia paljon aiemmin kuin toinen. Pitäisi laittaa välit poikki kunnes toisella on myös lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mun kaveri/ystävyyssuhteissa ole koskaan ollut kyse siitä onko lapsia vai ei, ei lapset ole mikään pääpuheenaihe, enemmänkin sivulauseessa mainittu asia, enemmän puhutaan jopa työstäkin ja minä olen sentään ollut vuosiakin työttömänä.
Omituista käytöstä tuollainen mutta yksittäistapaus, ei ystävyyksiä voi laittaa sen mukaan onko lapsia vai ei, se tilanne kun saattaa muuttua moneen kertaan, voit yhtäkkiä saada lapsen tai lapsesi voi yhtäkkiä kuolla pois...
Sun kaveri luuli että et tosiaan saa lapsia. Ehkä hän sai väärän kuvan tilanteen vaikeudesta jos valitit hänelle hoitojen rankkuutta. Hän ilmaisi suoraan että toivoo ettet olisi koskaan onnistunut hoidoissa. Kusipäistä, mutta suoraselkäistä :D
Pinnalliset kaverit häipyvät elämäntilanteen muututtua mutta tosiystävien kanssa näin ei tapahdu. Minä olen lapseton mutta minulla on pari ystävää vuosikymmenien takaa, tutustuimme taaperoina hiekkalaatikolla. Ei meidän ystävyytemme ole mihinkään kadonnut vaikka kaikilla on eri elämänkäänteitä. On liittoja, eroja, lapsia ja ulkomailla asumista. Nykyäänkin asumme osin eri paikkakunnilla ja olemme jotenkin yhteydessä ihan viikottain ja tapaamme aina kun mahdollista.
Ihan mielelläni pysyn erossa ihmisistä joilla on lapsia, minulla ei ole niiden kanssa mitään yhteistä. Itse olen vela.
Nämä hormonihoidoilla lapset saaneet äidit on just pahimpia. Adoptoineet myös. Elämään ei mahdu enää muuta.
Ei se ole mikään ihme että kun se koeputkihedelmöitys tarpeeksi monta kertaa toistetaan, niin sieltä lopulta se hedelmä putkahtaa ja parin vuoden päästä sisarus. Ette ole sen parempia tai ihmeellisempiä kun muutkaan.
Sinä sait lapsen. Ei sillä väliä tapahtuuko siinä se hedelmöitys miten, kaverisi ei toivonut lapsellista ystävää.
Ei ole todellisia ystäviä tuollaista jos pitää heti välit laittaa poikki kun elämäntilanne muuttuu.
Alue: Aihe vapaa
Niin, eihän sinulla ollut lapsia aikaisemmin, eli olitte samassa tilanteessa - lapsettomia molemmat. En yhtään ihmettele, ettei lapseton jaksa lapsia.