Mitä Ensitreffit alttarilla -tuotannon tulisi mielestäsi huomioita?

Mikä olisi sopiva stressitesti näille, jotka ovat niin joustamattomia että ensisilmäyksellä päättävät että puoliso on esim väärän näköinen, ei tule mitään? Haastattelussa varmasti sanovat että kyllä olen avoimin mielin (omasta mielestään) ja ulkonäöllä ei ole väliä jne. Tällä kaudella tosi asia näyttää kovinkin ilmeiseltä, joten olisi riittänyt tuotannon avata silmät ja katsoa. (en voi päästää naista kotiini useampaan vuoteen tms???)

On inhottavaa katsoa kun toinen joutuu kuvauksien ajan kestämään tätä "avointa mieltä", jolla ei todellakaan psyykkinen joustavuus riitä siihen avoimeen mieleen. Ja se on ihan ok että ihmiset ovat erilaisia, mutta tämä on väärä formaatti testata sitä, silloin todellakin huijataan sitä liiton toista osapuolta.

Toinen karmea valinta tuotannolta ollut pitkät välimatkat, erityisesti ulkomaan versioissa välimatkat saattavat olla yli 1000km ja kumpikaan ei halua muuttaa!! Jompikumpi tai molemmat on toki haastattelussa sanonut että on valmis muuttamaan, mutta oikeasti EI OLE sen viikon tuntemisen jälkeen valmis todella laittamaan elämäänsä uusiksi koska ei ole vielä ehtinyt edes rakastua. Se täysin vieraaseen ympäristöön, vieraaseen kaupunkiin, vieraaseen kotiin, heitetty on aina tilanteessa, joka on todella kiusallista katsottavaa. Jos toinen on vastannut että ei halua muuttaa ja toinen vastannut että voisi muuttaa rakkauden takia, on tilanne sille toiselle todella painostava, jos muuttaminen onkin hankalaa esim vaikean työmatkan takia. Loppupäätelmäni on että joko tuotanto hommaa yhteisen asunnon pariskunnalle "koeajaksi" tai olisi sääntö että mies aina muuttaa naisen luo. Säilytystilaa on aina liian vähän kun sitä pitäisi riittää yhtäkkiä tuplasti, ja miesten kodeissa sitä on aina vielä vähemmän.

Suututtaa jos tällaisessa formaatissa "viihde" laitetaan ihmisten tunteiden edelle. Tuotannon tulisi huomioida että tuollainen "viihde" on kiusallista katsottavaa. Huonot mätsit tuntevat vaan tulleeksi petetyiksi ja sitä peiteltyä vihaa on kiusallista, ei viihdyttävää katsoa. Hyvät mätsit ovat se mikä muodostaa ohjelman maineen ja kiinnostuksen sitä kohtaan, ja sitä kautta formaatin jatkuvuuden. Ihmisiä kiinnostaa rakkaustarinat, siitä tää formaattikin on todiste, ihmiset janoavat rakkautta ja ymmärrystä. Sillä tätä ohjelmaa markkinoidaan ja tuotannon ei pidä huijata itseään luulemaan että keinotekoinen draama auttaisi tässä tavoitteessa.