Olen alkanut eristäytyä ihmisistä
Valmistumisen jälkeen olen etsinyt töitä, haastatteluissa käynyt,mutta en ole saanut työpaikkaa. Ei huvita mennä entisten opiskelukavereiden illanistujaisiin (jotka on jo työllistyneet) eikä nähdä työssäkäyviä tuttuja. En halua puhua omasta tilanteesta. Masentaa tämä ja pelkään, että eristäydyn kohta kokonaan. :/ Onko muita vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Koita löytää harrastus johon paneudut työnhaun lomassa?
Olen ollutkin joukkuelajissa,mutta nyt lakannut menemästä sinnekin. En halua selitellä ihmisille tilannettani.. :(
Jep. Työttömänä toukokuusta. En jaksa pitää ystäviin yhteyttä, läheisin on kova valittamaan ja mulle riitti se. Mutta työn myötä meni miltei kaikki sosiaalinen kanssakäyminen, välillä tulee käytyä shoppailemassa, kirjastossa tms., mutta se ei oikein korvaa. Muut ystävät on muilta paikkakunnilta, niin ei tule sen vuoksi usein nähtyä. Jokin aika sitten kyllä totesin, että erakkoelämä on ihan jees. Ehkä olen jo niin tottunut tähän. Ja kun vaihtoehtona olisi ainainen valivali sitä ja tätä, niin otan mieluummin tämän rauhan.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Työttömänä toukokuusta. En jaksa pitää ystäviin yhteyttä, läheisin on kova valittamaan ja mulle riitti se. Mutta työn myötä meni miltei kaikki sosiaalinen kanssakäyminen, välillä tulee käytyä shoppailemassa, kirjastossa tms., mutta se ei oikein korvaa. Muut ystävät on muilta paikkakunnilta, niin ei tule sen vuoksi usein nähtyä. Jokin aika sitten kyllä totesin, että erakkoelämä on ihan jees. Ehkä olen jo niin tottunut tähän. Ja kun vaihtoehtona olisi ainainen valivali sitä ja tätä, niin otan mieluummin tämän rauhan.
Tai jaksaisin pitää muihin kyllä yhteyttä, mutta heillä on omien elämiensä kanssa kiireistä enkä viitsi häiritä usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita löytää harrastus johon paneudut työnhaun lomassa?
Olen ollutkin joukkuelajissa,mutta nyt lakannut menemästä sinnekin. En halua selitellä ihmisille tilannettani.. :(
Sinulla ei olekaan mitään velvollisuutta selitellä. Sinulla taas on oikeus nauttia harrastuksesta kuten ennenkin. Muille sinun tämänhetkinen tilanteesi on pieni yksityiskohta: ne jotka asiasta kysyvät, eivät suinkaan muuta mielipidettään sinusta ihmisenä tämän perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Työttömänä toukokuusta. En jaksa pitää ystäviin yhteyttä, läheisin on kova valittamaan ja mulle riitti se. Mutta työn myötä meni miltei kaikki sosiaalinen kanssakäyminen, välillä tulee käytyä shoppailemassa, kirjastossa tms., mutta se ei oikein korvaa. Muut ystävät on muilta paikkakunnilta, niin ei tule sen vuoksi usein nähtyä. Jokin aika sitten kyllä totesin, että erakkoelämä on ihan jees. Ehkä olen jo niin tottunut tähän. Ja kun vaihtoehtona olisi ainainen valivali sitä ja tätä, niin otan mieluummin tämän rauhan.
Tai jaksaisin pitää muihin kyllä yhteyttä, mutta heillä on omien elämiensä kanssa kiireistä enkä viitsi häiritä usein.
Mulla sama juttu. En viitsi häiritä, kun tiedän, että monilla on rankkaa töissä ja kiire muutenkin. Enkä sitten tiedä mikä olisi sopiva hetki soittaa.. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita löytää harrastus johon paneudut työnhaun lomassa?
Olen ollutkin joukkuelajissa,mutta nyt lakannut menemästä sinnekin. En halua selitellä ihmisille tilannettani.. :(
Sinulla ei olekaan mitään velvollisuutta selitellä. Sinulla taas on oikeus nauttia harrastuksesta kuten ennenkin. Muille sinun tämänhetkinen tilanteesi on pieni yksityiskohta: ne jotka asiasta kysyvät, eivät suinkaan muuta mielipidettään sinusta ihmisenä tämän perusteella.
Ainoa ongelma on, että olen melko uusi pelaaja ja muut eivät tiedä hirveästi minusta. Pelkään, että joku kohta kysyy, että "mitäs teet työksesi" Siksi olen lakannut menemästä. -Ap
Sano ammattisi, kun kysytään mitä teet työksesi. Tai viimeisin työtehtävä. Ei ole pakko alkaa selitellä, eikä muilla ole oikeutta tivata.
Koita löytää harrastus johon paneudut työnhaun lomassa?