Yksinäinen tunne erilaisen teini-ikäisen kanssa

Jonkinlaista autistisuuden merkkejä on mutta ei diagnoosia. Rutiinit ovat äärimmäisen tärkeitä. On fiksu monessa kouluaineessa mutta osassa suuria hankaluuksia. Huolta hertäättää yksinäisyys ja "erakoituminen" vaikka omien sanojen mukaan ei ole onglema. Kissa ja koira ovat ystävinä. Tottakai rakastan lastani ehdoitta mutta minkä sille voi että joskus toivoo kaiken olevan "tavallista". Tytär ei meikkaa, ei kulje iltariennoissa tai muissa sosiaalisissa tapahtumissa. Ykisnäinen tunne minulle tulee siitä kun ei ole ketään kenen kanssa asiasta jutella ja joka oikeasti tajuaa mitä ajan takaa.. Että mikä minua huolestuttaa ja mitä minä tunnen. Toivottavasti elämä kantaa , onneksi aika on hieman edes muuttunut . Vaikka näytät valtavirrasta poikkeavalta ainakin jollain lailla hyväksytään. Kuuleman pitkiä katseita koulun "hienoilta" tytöiltä saa.. Eipä mulla muuta.. kirjoittaminenkin auttoi vähän. Mielellään kuulen ajatuksia jos samantapaista elämän kokemusta..