Lapsettomat naiset! Kysymyksiä.

Eipä kukaan ole kommentoinut mitään.

Ympäristö suhtautuu lähinnä neutraalisti, asia on  kuitenkin intiimi sillä kenenkään lapsettomuuden syitä kun ei voi ennakkoon tietää. Kukaan ei halveksi, paheksu saati sääli. Ulkopuoliseksikaan en koe jäävän mistään. Joskus työkaverit heittävät läppää siitä, että kuinka helppoa minulla on lapsettomana. Mikäs siinä, näin varmasti onkin.

Uskon, että lapsettomien naisten paheksuminen ja ymmärtämättömyys on lähinnä av-kamaa, täällä ihmiset huutavat muutenkin ilman sordiinoa kaiken mieleen juolahtavan. Samoin kuin av:lta tuttu velojen väheksyminen perheellisiä kohtaan. Tosielämässä harvaa kiinnostaa muiden perheratkaisut.

Omalla kohdallani lapsettomuus on vapaaehtoista, joten olen onnellinen tilanteeseeni :)

Neutraalisti. Joskus joku kysyy miksi ei ole lapsia, mutta harvoin.

Ei ole koskaan sanottu tai kysytty mitään. Joskus mietin, mitä ihmiset ajattelevat, mutta kai se on oma ongelmani.

Olen onneksi jo melkein 50-vee niin enää ei sanota vielä ehtii :D nykyään on jo tavallista että naisen ei ole pakko lapsia tehdä mutta 90-luvulla naisessa oli pakko olla joku vika ellei niitä tehnyt. Enää ei suhtauduta niin vihamielisesti kun se on jo niin yleistä.

Olin 38 v. asti lapseton, enkä kyllä kokenut ympäristön reagoivan asiaan oikein mihinkään suuntaan. Puolison lapseton serkku silloisine puolisoineen valitteli, kun ystävät kaikkoavat lapsiperhearkeen. 

Kukaan ei ihmettele, saati halveksu. Nykypäivänä on ihan järkevää olla tekemättä lapsia. Itse koen eläväni omannäköistäni elämää.

Mun mielestä suhtautuminen on itseasiassa parantunut! Joskus 10 v sitten esim. sukulaiset ratkutti koko ajan ”milloinkas niitä lapsia tulee?”, Ihankuin muuta vaihtoehtoa ei olisikaan :D nykysin tuntuu että ihmisille menee paremmin kerrasta perille kun sanoo että en ole ajatellut lisääntyä :) ja kyllä olen onnellinen lapsettomana.

En itse koskaan kysyisi keneltäkään, miksi heillä ei ole lapsia tai kommentoisi asiaa. Lapsettomia on tuttavissa, mutta niin kauan kuin he eivät itse puhu siitä, ei tulisi mieleenkään kysyä, kyseessä on niin henkilökohtainen asia. Eli en edes tiedä, mistä asia johtuu eikä se minulle kuulu jos eivät itse halua minulle siitä puhua.

Itseltäni ei kukaan ole kysynyt ja suhtautuminen on neutraali. Kukaan ei ole ottanut kantaa puoleen tai toiseen.

Ei ole kukaan sanonut mitään.

Olen onnellinen tilanteeseen.

Itse lapsettomana ajattelen paljonkin sitä, mitä ihmiset mahdollisesti ajattelevat. Mutta tosiaan, kun pysähdyn miettimään olenko itse mitään mieltä muiden ihmisten henkilökohtaisista päätöksistä, niin tajuan että tottakai suhtaudun niin, että noin yksityinen asia ei kuulu muille. Joten varmaan muut suhtautuvat minuun noin, varsinkin kun kukaan ei ole mitään sanonut.

Olen onnellinen. En muista kenenkään kommentoineen ikinä mitään erityistä. Kesälomien järkkäilyssä kyllä usein joudun joustamaan, koska työkavereiden on pakko lomailla silloin kuin on päiväkodit kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Itse lapsettomana ajattelen paljonkin sitä, mitä ihmiset mahdollisesti ajattelevat. Mutta tosiaan, kun pysähdyn miettimään olenko itse mitään mieltä muiden ihmisten henkilökohtaisista päätöksistä, niin tajuan että tottakai suhtaudun niin, että noin yksityinen asia ei kuulu muille. Joten varmaan muut suhtautuvat minuun noin, varsinkin kun kukaan ei ole mitään sanonut.

- Tämä oli siis ap, joka myös suuresti kiittää vastauksista.

En ole kohdannut mitään halveksuntaa, paheksuntaa tai säälintää. Tai ainakaan en ole huomannut. Olen tilanteeseeni tyytyväinen.

Jotkut lapselliset aliarvioivat lapsettomia ihmisinä ja ammattilaisina. Hassua, sillä päin vastoin monella on lasten myötä rajoittuneempi mahdollisuus tehdä työnsä hyvin ja panostaa kodin ulkopuolisiin ihmissuhteisiin. Tästä syystä pelkään vähän itsekin, muuttuisinko samanlaiseksi omaan napaan tuijottavaksi, kapeakatseiseksi ihmiseksi jos saisin lapsia. Mutta jokainen huolehtikoon omasta asenteestaan että kunnioittaa muita, ei kai sitä muutakaan voi.

Vierailija kirjoitti:

Miten koette ympäristön suhtautuvan? Halveksitaanko teitä, paheksuntaanko, säälitäänkö? Jäättekö ulkopuolisiksi?

Oletteko itse onnellisia tilanteeseen?

En ole kiinnittänyt mitenkään erityisesti huomiota ympäristön suhtautumiseen, eli varmaankin neutraali. En usko että minua halveksitaan. En jää ulkopuoliseksi.

Olen erittäin onnellinen. N30

Lapsettomuus on lahja Jumalalta. Kiitän Herraa päivittäin.

Kyllä kuulen paljon erilaista utelua ja painostusta. Etenkin anoppi on nykyään jo lähes vihamielinen asian suhteen ja joka kerta kun nähdään niin kyselee ja jankuttaa uudelleen ja uudelleen vaikka mitä vastaisi. Olemme siis 35 vuotias naimisissa oleva pari ja emme ole halunneet lasta. Usein olen yrittänyt haluta, mutta ei onnistu. Ulkopuoliseksi en ole ikinä itseäni tuntenut, johtuen varmaan juuri siitä kun lapsiperhearki ei näytä houkuttelevalta. Lähinnä joskus itse tunnen sääliä ystävääni kohtaan, jolla neljä alle viisivuotiasta lasta ja on väsynyt ja asiat huonosti.

Hyvin vähän koen negatiivista suhtautumista kokeneeni lapsettomuudesta. Kerran ammattitaitoani ja ammattietiikkaani epäiltiin kyllä ihan aiheettomasti ja asiattomastikin, koska olen lastentarhanopettaja ja vapaaehtoisesti lapsettomana jotenkin automaattisesti "lapsivihaaja". Mitään muuta syytä ei sille siis ollut kuin se että "kaikki vapaaehtoisesti lapsettomat vihaavat lapsia" -oletus. Minun mielipidettäni lapsista ei vaivauduttu edes kysymään etukäteen saati että olisivat kysyneet työkavereiltani, kuinka työni hoidan.

Tämän jutun lisäksi on ollut yksi kerkeäkielinen sukulaistäti, jolla oli hyvin vahvat mielipiteet siitä, kuinka paljon ja missä iässä ja millä aikataululla naisen tulee lisääntyä ollakseen kunnollinen nainen. Häneltä tosin saivat huutia moni lapsia tehnytkin. Esimerkiksi serkkuni ei ollut kunnollinen nainen koska teki vain yhden lapsen. Sitten kun hän 13 vuoden kuluttua teki miehensä kanssa iltatähden, hän ei muuttunut kunnolliseksi naiseksi vieläkään, koska lapsilla oli liian suuri ikäero. Toisaalta on hyvin mahdollista, että tuo sukulaistäti oli itse maailman ainoa oikeasti kunnollinen nainen. Muut kun tekivät aina jotain pieleen. Hänen oma siskonsa (mun mummoni) sentään oli onnistunut lisääntymään hyväksyttävällä tavalla, mutta hänen syntinsä oli se, että hän pesi ikkunat väärin eikä mankeloinut lakanoita. 😂

Muuten en ole juuri kommentteja lapsettomuudesta kuullut. Ne satunnaiset "Jokos teillä kohta kuuluu pikkujalkojen tepsutusta" -utelutkin loppuivat kokonaan kun mulla tuli 40 vuotta mittariin.

Kiitos vastauksista!