Juoppojen tekosyyt

Aina löytyy joku syy jonka kunniaksi juoda. Yleensä urheilukisat.

Joo, ja rankka työviikko antaa hyvän syyn rentoutua koko viikonloppu alkon parissa. Saunassa ei voi käydä ilman saunakaljaa.

Minä selitän juomistani sillä että se euforisoi minua ja perskännissä on vaan niin pirun mukavaa

Vierailija kirjoitti:

Aina löytyy joku syy jonka kunniaksi juoda. Yleensä urheilukisat.

Nimenomaan kunniaksi. On kyllä irvokkaan surkuhupaisaa "kunnioittaa" jotakin vetämällä hulluna viinaa. Rapajuoppo voi alkuviikon juopoteltuaan hakea kunnon lastin viikonlopun kunniaksi.

Vierailija kirjoitti:

Aina löytyy joku syy jonka kunniaksi juoda. Yleensä urheilukisat.

Tai pitää kehittää vaikka riita mitättömästä asiasta että pääsisi juomaan ketutukseen vuoksi.

Eurooppalaiset tavat vasemmistolaisessa holhousyhteiskunnassa. Ainakin hän osaa perustella toimensa.

Aina se känni selvinpäin olemisen voittaa.

Syy löytyy aina. Rentoutumisen tarve, muutkin juo, on surullinen, on iloinen...

Äitini on juoppo, muttei myönnä sitä. Aina kun hän tekee tiettyä kotityötä, pitää ottaa pari siideriä ja mitä sitä sitten enää kannattaa lopettaa, kun on jo pari ottanut. Siivouspäivänä otti, synttäreillä, jouluna, juhannuksena, kun ärsytti, nimipäivänä, juhlisti jotakin, muuten vaan, joku meni baariin hänkin meni...Ihan loputon lista, mutta nuo olivat yleisimmät syyt. Keskellä viikkoa käytti aina jotakin kotityötä tekosyynä. 

Muistan, että äitini oli kärttyinen kaupassa, jos ei jostain syystä voinut ostaa alkoholia. Hänellä oli myös aina kotivarana kuivakaapissa jauhojen ja muiden tapaan pari hyllyllistä siideriä ja viinejä. Niitä piti aina täyttää, pidän sitä näin aikuisena outona, mutta lapsena se oli minulle ihan normaalia. Nipisti jopa meidän lapsien menoista, että säästyi enemmän rahaa alkoholiin. Jos sai ylimääräistä rahaa esim. äidiltään, että voisi ostaa vaikka renkaat autoon, käytti rahan alkoholiin ja osti jotkut vanhat renkaat halvalla jostakin.

Mietinkin, kuinka helposti minusta tulee juoppo. Otan silloin tällöin, yleensä kerran kuussa, ehkä kaksikin. En tarvitse mitään syytä, jos tekee mieli, ostan juomia sen kerran kaksi kuussa. En siis keksi syitä juomiselle. Juon 4-5 pientä tölkkiä, isommasta määrästä tulee huono olo ja krapulan poikanen. En ole ollut krapulassa enkä kyllä kännissäkään 3 vuoteen. En tykkää olla kännissä, mutta pieni nousuhumala on ihan mukava olotila joskus.

Pelkään vain, että alan keksimään tekosyitä juomiselleni, kuten äitini. Minulla ei ole vaikeuksia olla ostamatta alkoholia, voin kävellä alkoholien ohi kaupassa, ilman että alkaa tehdä mieli tai kiukustun, kun en voi ostaa alkoholia. Joskus taas sitten mietin, että voisihan sitä ostaakin tässä samalla. En saa myöskään mitään vieroitusoireita, tärinöitä tai mitään, jos en saa alkoholia. Silti jotenkin pelkään, että minusta tulee juoppo, vaikkei suvussa muita juoppoja olekaan. Voiko raskaudenaikainen juominen aiheuttaa sikiölle riippuvuutta myöhemmin elämässä? Minulle on kerrottu, että kun äitini odotti minua, olisi juonut ja polttanut tupakkaa, kun ei voinut olla ilman.

^^^ Tuo "kunniaksi" tosiaan ärsyttää eniten. Mennyt maine koko kunnia sanalta. 1 

9, kirjoitat niin hyvin, että en usko äitisi käyttäneen paljon alkoholia raskauden aikana. Taipumus alkoholismiin kyllä jossain määrin on perinnöllistä. 

Kun eihän ne juopot edes omasta mielestään juo.

Tai ottavat ”vain yhden” kun se auttaa nukahtamaan tai rentoutumaan. Tai oikeastaan ottavat kaksi tai muutamia tai kuten meidän tapauksessa, joka kerta vähintään puoli pullollista kirkasta. Vähintään. Ja joka ilta.

Mitään ongelmia ei tietenkään ole, heti sanojensa mukaan pystyisi lopettamaan jos vaan päättäisi ja sitä haluaisi. Mutta kun ”ei halua”.

Tilanne on nyt se, että välien katkaisemista harkitaan vakavasti. Sen verran ikäviä seurauksia koituu tietyille läheisille noista jokailtaisista känneistä.

Vierailija kirjoitti:

9, kirjoitat niin hyvin, että en usko äitisi käyttäneen paljon alkoholia raskauden aikana. Taipumus alkoholismiin kyllä jossain määrin on perinnöllistä. 

En tiedä paljonko on juonut raskauden aikana ja onko oikeasti juonut, näin olen kuullut. Sitä juuri pelkäänkin, kun muistan lukeneeni useasti, että jos vanhemmat ovat alkoholisteja tai suvussa on alkoholismia, voi jälkeläisistäkin tulla alkoholisteja ja paljon helpommin kuin "normaaleista" ihmisistä. 

Ehkä en nyt kuitenkaan sitten huolestu ennenkuin tilanne alkaa tuntua hankalalta. Aika paljon seurailen itseäni tämän asian tiimoilta, koska en halua olla juoppo. Minulla kuitenkin tuntuu olevan taipumus addiktoitua aika helposti, sen olen huomannut. Olen ollut koukussa tupakkaan, mutta sen lopetin raskaaksi tultuani yli 3 vuotta sitten. Olen myös onnistunut saamaan itseni riippuvaiseksi sokerista ja jatkuvasta mussutuksesta, jotka olen saanut kuriin purkan avulla, mutta tunnun helposti tulevan riippuvaiseksi. Siksi pelkäänkin tuon alkoholin kanssa ja olen aika varovainen.