Lue keskustelun säännöt.
Miten edetä elämässä ja saada siihen sisältöä - luetellaan vinkkejä
05.09.2018 |
Moni kolmeakymppiä lähestyvä tuntuu tällä palstalla olevan alamaissa siksi, etteivät omasta mielestään ole saaneet mitään aikaiseksi. Luetellaan vinkkejä - isoja ja pieniä - joilla ollaan saatu elämä tuntumaan siltä, että ollaan saavutettu jotain. Neuvoja myös miten saatiin ne asiat aikaiseksi. Minä aloitan: saatoin opiskelut loppuun vaikken ollutkaan varma onko ala oikea. Sain kuitenkin paperit taskuun ja työtä hakiessa työnantajat ovat arvostaneet sitä, että minulla on ollut tutkinto vaikkei se ihan siltä alalta ole ollutkaan, mitä työtä olen hakenut ja millä alalla työskentelen. Jossain vaiheessa opintoja harkitsin keskenjättämistä kun arvosanatkaan eivät olleet mielestäni kovin hyviä, kolmostasoa ja taisi jokin kakkonenkin tulla. Otin kuitenkin niskasta itseäni kiinni ja nostin vähintään siihen kolmosen tasoon ja otin paperit ulos ajatellen että jos ei tällä niin menen sitten jollekin ammattikurssille. Ei ole tarvinnut mennä vaan näilläkin on pärjätty. Kaikesta huolimatta tunsin aikamoista saavuttamisen iloa siinä kohtaa kun sain paperit käteen. Toinen asia elämässäni, jolla tunnen saavuttamisen iloa on lenkkeily. Monesti liikkeelle lähteminen on vähän nihkeää mutta koskaan en ole katunut kun olen kotiin tullut, olo on ollut aina hehkeä jopa eroottinen.
Kommentit (19)
Opiskelu, niiden loppuun saattaminen, töihin meno.
Urheiluharrastus.
Tuttujen säännöllinen tapaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asp-tilin avaaminen ja kuukausittaiset säästöt sille tilille. Tavoitteena oma, pieni asunto parin vuoden kuluttua koska minulla on vakituinen kylläkin pienipalkkainen työpaikka. Sillä kuitenkin pääsee omistusasuntoon kiinni ja eteenpäin elämässä. Olen 23-vuotias.
Mun taktiikka, jolla olen päässyt melko pitkälle on, että aina välillä, vähintään kaikissa elämän käännekohdissa, laadin kaksi listaa. Toinen sisältää asioita, joita haluan. Toinen sisältää asioita, joita en halua. Sittn mietin, mitä pitää tehdä, jotta saisin mahdollisimman paljon niitä asioita, joita haluan ja mahdollisimman vähän niitä, joita en halua. Jos ja kun siellä on joukossa asioita, joita haluan ja joiden saaminen vaatii sellaisten asioiden tekemistä, joita en halua, mietin kumpi on tärkeämpi ja teen asiasta oman, tietoisen valinnan.
Tämä ei tarkoita sitä, että saisin kaiken, mitä haluan, eikä että välttyisin kaikelta ikävältä, mutta olenpahan kuitekin itse valinnut edes osan elämästäni. Tulee parempi olo kun ei ole vain kohtalon heiteltävänä.
-se, että pitää painon normaalina. Se on oikeasti isoin sijoitus terveyteen, hyvinvointiin ja itsestään välittämiseen, minkä ihminen voi tehdä.
-se, ettei velkaannu, ei siis osamaksuja eikä pikavippejä. Niillä on moni sotkenut elämänsä
-se, että hankkii jonkun tutkinnon /ammatin
-se, että ei karta töitä, vaan cv:stä löytyy monenlaista sisältöä. Sen ei ole pakko edes olla mitään erityisen järkevää, kunhan on jotain. Se ettei ole tehnyt "mitään" on pahinta.
🇺🇦🇮🇱
Elämässä pitää olla saavutettavissa olevia haasteita, joiden eteen tehdään töitä. Se pitää mielen virkeänä ja haaveiden toteutumisesta saa onnistumisenkokemuksia.
On toisarvoista, mitä ne on. Jollekin se on tutkinto ja ammatti, toiselle perhe, kolmannelle asunto tai mahdollisuus matkustella. Tai vaikka purkukuntoisen mökin entisöinti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen olen huomannut, että moni nuori laittaa ihan hirveästi voimavaroja kavereihin ja ylipäänsä ihmissuhteisiin. Aina jankutetaan, että ihmissuhteet ovat tärkeitä, mutta mä olen itse asiassa vähän eri mieltä.
Joskus kymmenen vuoden päästä kukaan niistä kavereista ei todennäköisesti ole elämässäsi. Mitä hyödyttää laittaa aikaa ja vaivaa heihin? Varsinkaan oman jaksamisen, ajan ja omien tavotteiden kustannuksella?
Keskity omaan elämääsi ja omiin tekemisiisi. Älä laita ystävien tarpeita omiesi edelle. Jos joku vaatii sitä sinulta, heivaa tällainen ihminen elämästäsi.
Perhe on eri asia, heitä kohtaan ihmisellä on tiettyjä velvollisuuksia. Kavereista ei sen sijaan ole hyötyä, eli älä panosta heihin liikaa. Paljon tärkeämpää on opiskelu, itsensä kehittäminen ja työ. Kavereiden kanssa voi olla sitten, jos vaan haluaa viettää hauskaa aikaa, mutta mitään paineita tai sressiä ystävistä ei kannata ottaa. Ystävät tulevat ja menevät, ja niin saakin olla.
🇺🇦🇮🇱
Kyllähän ne ystävät ovat elämässäsi vielä vuosienkin päästä juuri siksi, että panostat niihin suhteisiin. Tosin kannattaa valita isosta joukosta ne tietyt ihmissuhteet, joihin kannattaa panostaa.
t. 45 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Sen olen huomannut, että moni nuori laittaa ihan hirveästi voimavaroja kavereihin ja ylipäänsä ihmissuhteisiin. Aina jankutetaan, että ihmissuhteet ovat tärkeitä, mutta mä olen itse asiassa vähän eri mieltä.
Joskus kymmenen vuoden päästä kukaan niistä kavereista ei todennäköisesti ole elämässäsi. Mitä hyödyttää laittaa aikaa ja vaivaa heihin? Varsinkaan oman jaksamisen, ajan ja omien tavotteiden kustannuksella?
Keskity omaan elämääsi ja omiin tekemisiisi. Älä laita ystävien tarpeita omiesi edelle. Jos joku vaatii sitä sinulta, heivaa tällainen ihminen elämästäsi.
Perhe on eri asia, heitä kohtaan ihmisellä on tiettyjä velvollisuuksia. Kavereista ei sen sijaan ole hyötyä, eli älä panosta heihin liikaa. Paljon tärkeämpää on opiskelu, itsensä kehittäminen ja työ. Kavereiden kanssa voi olla sitten, jos vaan haluaa viettää hauskaa aikaa, mutta mitään paineita tai sressiä ystävistä ei kannata ottaa. Ystävät tulevat ja menevät, ja niin saakin olla.
Ystävät ja nuo muut mainitsemasi asiat kulkevat usein käsi kädessä. Harva kaveriton on koulunsa priimus. Päin vastoin kaverittomuus usein luo näköalattomuutta ja syrjäyttää myös opiskelu-, työ- ja parisuhdemarkkinoilta. Joka paikassa kun on hyötyä harjaantuneista sosiaalisista taidoista.
Yksinäisyys myös värittää todellisuutta negatiivisesti, ihan aivokemiasta lähtien.
Ja siinä vaiheessa, kun isompanakin tapahtuu pahaa - avioero, läheinen kuolee, työelämän ongelmat, hometalo jne., ovat ystävät kullanarvoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalinen kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Sen olen huomannut, että moni nuori laittaa ihan hirveästi voimavaroja kavereihin ja ylipäänsä ihmissuhteisiin. Aina jankutetaan, että ihmissuhteet ovat tärkeitä, mutta mä olen itse asiassa vähän eri mieltä.
Joskus kymmenen vuoden päästä kukaan niistä kavereista ei todennäköisesti ole elämässäsi. Mitä hyödyttää laittaa aikaa ja vaivaa heihin? Varsinkaan oman jaksamisen, ajan ja omien tavotteiden kustannuksella?
Keskity omaan elämääsi ja omiin tekemisiisi. Älä laita ystävien tarpeita omiesi edelle. Jos joku vaatii sitä sinulta, heivaa tällainen ihminen elämästäsi.
Perhe on eri asia, heitä kohtaan ihmisellä on tiettyjä velvollisuuksia. Kavereista ei sen sijaan ole hyötyä, eli älä panosta heihin liikaa. Paljon tärkeämpää on opiskelu, itsensä kehittäminen ja työ. Kavereiden kanssa voi olla sitten, jos vaan haluaa viettää hauskaa aikaa, mutta mitään paineita tai sressiä ystävistä ei kannata ottaa. Ystävät tulevat ja menevät, ja niin saakin olla.
Ystävät ja nuo muut mainitsemasi asiat kulkevat usein käsi kädessä. Harva kaveriton on koulunsa priimus. Päin vastoin kaverittomuus usein luo näköalattomuutta ja syrjäyttää myös opiskelu-, työ- ja parisuhdemarkkinoilta. Joka paikassa kun on hyötyä harjaantuneista sosiaalisista taidoista.
Peruskoulun päättötodistus ka 9,5, ylioppilaskirjoitusten keskiarvo E ja suoraan yliopistoon, josta valmistun pian. Aika hyvin "joka tapauksessa syrjäytyvältä kaverittomalta hyypiöltä".
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalinen kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Sen olen huomannut, että moni nuori laittaa ihan hirveästi voimavaroja kavereihin ja ylipäänsä ihmissuhteisiin. Aina jankutetaan, että ihmissuhteet ovat tärkeitä, mutta mä olen itse asiassa vähän eri mieltä.
Joskus kymmenen vuoden päästä kukaan niistä kavereista ei todennäköisesti ole elämässäsi. Mitä hyödyttää laittaa aikaa ja vaivaa heihin? Varsinkaan oman jaksamisen, ajan ja omien tavotteiden kustannuksella?
Keskity omaan elämääsi ja omiin tekemisiisi. Älä laita ystävien tarpeita omiesi edelle. Jos joku vaatii sitä sinulta, heivaa tällainen ihminen elämästäsi.
Perhe on eri asia, heitä kohtaan ihmisellä on tiettyjä velvollisuuksia. Kavereista ei sen sijaan ole hyötyä, eli älä panosta heihin liikaa. Paljon tärkeämpää on opiskelu, itsensä kehittäminen ja työ. Kavereiden kanssa voi olla sitten, jos vaan haluaa viettää hauskaa aikaa, mutta mitään paineita tai sressiä ystävistä ei kannata ottaa. Ystävät tulevat ja menevät, ja niin saakin olla.
Ystävät ja nuo muut mainitsemasi asiat kulkevat usein käsi kädessä. Harva kaveriton on koulunsa priimus. Päin vastoin kaverittomuus usein luo näköalattomuutta ja syrjäyttää myös opiskelu-, työ- ja parisuhdemarkkinoilta. Joka paikassa kun on hyötyä harjaantuneista sosiaalisista taidoista.
Peruskoulun päättötodistus ka 9,5, ylioppilaskirjoitusten keskiarvo E ja suoraan yliopistoon, josta valmistun pian. Aika hyvin "joka tapauksessa syrjäytyvältä kaverittomalta hyypiöltä".
Sori, noinhan se yleensä meneekin. Yksin on aikaa opiskella ja verkostot ja sosiaaliset taidot ovat yliarvostettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikkeus vai sääntö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalinen kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Sen olen huomannut, että moni nuori laittaa ihan hirveästi voimavaroja kavereihin ja ylipäänsä ihmissuhteisiin. Aina jankutetaan, että ihmissuhteet ovat tärkeitä, mutta mä olen itse asiassa vähän eri mieltä.
Joskus kymmenen vuoden päästä kukaan niistä kavereista ei todennäköisesti ole elämässäsi. Mitä hyödyttää laittaa aikaa ja vaivaa heihin? Varsinkaan oman jaksamisen, ajan ja omien tavotteiden kustannuksella?
Keskity omaan elämääsi ja omiin tekemisiisi. Älä laita ystävien tarpeita omiesi edelle. Jos joku vaatii sitä sinulta, heivaa tällainen ihminen elämästäsi.
Perhe on eri asia, heitä kohtaan ihmisellä on tiettyjä velvollisuuksia. Kavereista ei sen sijaan ole hyötyä, eli älä panosta heihin liikaa. Paljon tärkeämpää on opiskelu, itsensä kehittäminen ja työ. Kavereiden kanssa voi olla sitten, jos vaan haluaa viettää hauskaa aikaa, mutta mitään paineita tai sressiä ystävistä ei kannata ottaa. Ystävät tulevat ja menevät, ja niin saakin olla.
Ystävät ja nuo muut mainitsemasi asiat kulkevat usein käsi kädessä. Harva kaveriton on koulunsa priimus. Päin vastoin kaverittomuus usein luo näköalattomuutta ja syrjäyttää myös opiskelu-, työ- ja parisuhdemarkkinoilta. Joka paikassa kun on hyötyä harjaantuneista sosiaalisista taidoista.
Peruskoulun päättötodistus ka 9,5, ylioppilaskirjoitusten keskiarvo E ja suoraan yliopistoon, josta valmistun pian. Aika hyvin "joka tapauksessa syrjäytyvältä kaverittomalta hyypiöltä".
Sori, noinhan se yleensä meneekin. Yksin on aikaa opiskella ja verkostot ja sosiaaliset taidot ovat yliarvostettuja.
Sosiaaliset taitoni ovat riittävät ammattini ja elämäni kannalta. Itse arvostan enemmän rauhallista koti-iltaa itsekseni kuin iltaa kaveriporukan kanssa. Kaikilla on erilaiset arvot ja mieltymykset, eikä yksi ole parempi toista. Totta kai täydellinen eristäytyminen on negatiivinen asia sekä ihmisen itsensä että yhteiskunnan kannalta, mutta pelkkä kaverittomuus ei tee kenestäkään "epäsosiaalista" tai "syrjäytynyttä". Opiskelu-, työ- ja harrastuspiireissä vuorovaikutus hoituu hyvin, mutta vapaa-aikaani en kavereita kaipaa.
Minä ainakin opin valtavasti myös ystäviltäni. Olisin ihan torso ilman sitä henkistä pääomaa, mitä olen heiltä saanut ja toivottavasti voinut myös antaa heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys myös värittää todellisuutta negatiivisesti, ihan aivokemiasta lähtien.
Ja siinä vaiheessa, kun isompanakin tapahtuu pahaa - avioero, läheinen kuolee, työelämän ongelmat, hometalo jne., ovat ystävät kullanarvoisia.
Yksin oleminen ja yksinäisyys eivät ole sama asia. Ystävien keskelläkin voi tuntea itsensä yksinäiseksi, eikä ystävä aina ole hyväksi.
Sosiaalinen kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Sen olen huomannut, että moni nuori laittaa ihan hirveästi voimavaroja kavereihin ja ylipäänsä ihmissuhteisiin. Aina jankutetaan, että ihmissuhteet ovat tärkeitä, mutta mä olen itse asiassa vähän eri mieltä.
Joskus kymmenen vuoden päästä kukaan niistä kavereista ei todennäköisesti ole elämässäsi. Mitä hyödyttää laittaa aikaa ja vaivaa heihin? Varsinkaan oman jaksamisen, ajan ja omien tavotteiden kustannuksella?
Keskity omaan elämääsi ja omiin tekemisiisi. Älä laita ystävien tarpeita omiesi edelle. Jos joku vaatii sitä sinulta, heivaa tällainen ihminen elämästäsi.
Perhe on eri asia, heitä kohtaan ihmisellä on tiettyjä velvollisuuksia. Kavereista ei sen sijaan ole hyötyä, eli älä panosta heihin liikaa. Paljon tärkeämpää on opiskelu, itsensä kehittäminen ja työ. Kavereiden kanssa voi olla sitten, jos vaan haluaa viettää hauskaa aikaa, mutta mitään paineita tai sressiä ystävistä ei kannata ottaa. Ystävät tulevat ja menevät, ja niin saakin olla.
Ystävät ja nuo muut mainitsemasi asiat kulkevat usein käsi kädessä. Harva kaveriton on koulunsa priimus. Päin vastoin kaverittomuus usein luo näköalattomuutta ja syrjäyttää myös opiskelu-, työ- ja parisuhdemarkkinoilta. Joka paikassa kun on hyötyä harjaantuneista sosiaalisista taidoista.
Komppaan tätä. Kaverit ja ystävät tärkeitä. Kaverit tuovat sisältöä elämään vaikka on parisuhde ja perhe. Naispuolisista kavereista saa kuntoiluseuraa, matkailuseuraa, leffaseuraa, juttuseuraa, saan vinkkejä ja oppia moniin elämän haasteisiin. On myös pelottava ajatus, että joutuu nojaamaan kaikissa pohdinnoissa ja päätöksissä pelkästään omiin tai puolison kokemuksiin. Lapset saavat kotoa sosiaalisen mallin. Haluan kertoa ja näyttää omalla toiminnallani lapsille, että kaverit ovat tärkeitä. Ihmiset, joilla vähän sosiaalisia suhteita ovat usein ehdottomia.
- koulutus
- asioiden tekeminen. Sen sijaan että käyttää aikansa sen pohdiskeluun, että aloitanko jonkin asian tekemisen ja loppuunsaattaminen. Esim. Opiskelu on järkevämpää kuin sen pohdiskelu mitä haluaa isona tehdä, ei-ihanne työ voi poikia paremman työpaikan
- monipuolisuus harrastuksissa, tuttavapiirissä
- talouden budjetointi
- sinnikkyys
- ystävät, perhe, sosiaalinen elämä
- etappien ja tavoitteiden tunnistaminen ja juhlinta
- uusien asioiden kokeminen
- Ensin yöuni kuntoon. Univajeisena ei mistään tule mitään ja elämä näyttää harmaalta.
- Säännöllistä liikuntaa usena päivänä viikossa.
- Myös mielenterveyttä täytyy aktiivisesti hoitaa. Esim. säännöllisesti meditoimalla.
- Terveelliset ruokailutottumukset (mässäily ja ylipaino kuriin)
- Kohtuutta päihteidenkäyttöön
- Keskitä aktiivisesti huomiosi SINUA kiinnostaviin asioihin. Pienistäkin osasista voi päivän mittaan rakentua kokonaisfiilis, että päivä oli elämisen arvoinen tai ainakin "ihan jees".
- Vaikka tekisi jotain p*skanakkia, joka ei pätkääkään kiinnosta, voi usein vaikuttaa ainakin tekemisen tapaan jotenkin. Jos tämäkään ei ole mahdollista, mieti onko olemassa mitään, mikä tekisi tilanteesta edes vähän siedettävämmän (koska olet sen ansainnut). Yleensä jotain on - vaikka sitten oman lapsensa hymyn ajatteleminen, jos ei mitään muutakaan keksi. Se ei välttämättä poista v*tutusta, mutta tekee tilanteesta edes marginaalisesti siedettävämmän.
- Kun yllä olevat asiat ovat reilassa, ulkoiset tekijät alkavat napsahdella uomiinsa - jos ovat napsahdellakseen. Stressaamalla ja pakottamalla se ei ainakaan tapahdu. Kannattaa keskittyä vaikuttamaan niihin asioihin, joihin on mahdollista realistisesti vaikuttaa, ja hyviä asioita seuraa, jos näin on tapahtuakseen.
Vierailija kirjoitti:
Yksin oleminen ja yksinäisyys eivät ole sama asia. Ystävien keskelläkin voi tuntea itsensä yksinäiseksi, eikä ystävä aina ole hyväksi.
Tätä juuri tarkoitin. Tottakai on hyvä, että sosiaalisia kontakteja on, mutta ihmisiin tarrautuminen (tai se, että antaa toisten tarrata itseensä) ei ole tervettä.
Monella nuorella menee koulukin huonosti, koska kaverit sitä ja kaverit tätä.
Aina pitäisi ensin hoitaa omat menot ja velvoitteet, ja vasta sitten viettää aikaa kavereiden kanssa, jos aikaa jää, ja jos on sellainen fiilis, että juuri nyt huvittaa viettää aikaa juuri tuon ihmisen kanssa. Muussa tapauksessa ei.
🇺🇦🇮🇱
Peruskoulun päättötodistus, ajokortti. Kohta varmaan lukion päästötodistus ja ylioppilastutkinto jos ei kummempaa satu.