7 v poika. Suuttuu niin mustaksi muuttuu ja nyrkit heiluvat.

Lievenee iän mittaan, toivoa vaan pitää että ei joudu koulukiusatuksi tästä syystä. Lapsessa ei oikeasti ole mitään vikaan, tollasesta tempperamentista voi taas jossain tilanteessa olla hyötyä.

Luin just Keltikangas-Järvisen kirjan temparamentti ja koulumenestys. Se selkeytti, että kyse on temperamentin ulottuvuudesta nimeltä intensiivisyys. Hän tuntee niin voimakkaasti.



Hän on koulussakin aina nyrkit pystyssä, jos tulee kukkotappelu. Huoh.



Mietin vain sitä, onko jotain keinoa, millä narukerän saisi aukaistuksi. Miksi hän ei suostu puhumaan, vaikka hän muuten on puhelias? Millä hänet saisi ymmärtämään, että puhuminen lieventää kiukkua?

Mielenkiintoista.



tarkoittaakohan ao. mielipiteen kirjoittaja, että poika hyötyy temperamentistaan aikuisena purkamalla aggressionsa esim. mottaamalla vaimoaan ja lapsiaan, kun siltä tuntuu?



Anteeksi nyt vaan, mutta väkivaltaisuus (ja siitähän tässä on kyse!) ei kyllä millään muotoa ole hyväksyttävää eikä liity temperamenttiin.

Luin viestini kahteen kertaan läpi, ennenkuin oivalsin, mitä tarkoitat... Tuohan on ikivanha, todella ikivanha sanonta. Jos se olisi rasistinen, olisi oikea versio " neekeriksi muuttuu" . Silloin vuosikymmeniä sitten, kun sanonta on tullut, ei ketään kutsuttu " mustaksi" .



ap

Keltikangas- Järvinen juuri tuossa kirjassaan mainitsee, että kun lapsella on korkea aktivisuus ja korkea intensiivisyys, ilmenee tässä kombinaatiossa usein aggressiivisuutta.



Näiden temparementtien piirteillä se aggressiivisuus on " luonnollista" eikä siis johdu " kasvuhäiriöstä" . Ei se tietenkään tee aggressiivisuutta hyväksyttäväksi.



Tuo kirja oli jotenkin valaiseva. Se osoittaa niin läheisesti, että esim. matalan intensiivisyyden ihminen ei voi koskaan, ei milloinkaan ymmärtää, millaisen tunteen valtaan tuo korkean intensiivisyyden ihminen joutuu. Myös meissä aikuisissa.



ap

Eli sinun mielestä ihminen joka on suuttunut on jotenkin negatiivinen sen suutumisensa takia, eli siis musta ihminen on jollain tapaa negatiivinen.

.. mutta nyt sekoitetaan jauhot ja vellit, jos väkivaltainen käytös edes hiukan hyväksytään ko. lapsen ilmaisumuodoksi sen perusteella, millainen lapsi on temperamentiltaan.



Olet ihan oikeilla jäljillä kysyessäsi keinoja muuttaa lapsen käytöstä, mutta olen aika skeptinen sen suhteen, että saisit täältä toimivia ohjeita ja neuvoja. Mielestäni jo tässä vaiheessa ketjua asia on käsitetty monin eri tavoin ja myös vastaukset voi tulkita monella tapaa.



Suosittelen, että otat yhteyttä perheneuvolaan. Lapsesi käytös ei todellakaan ole hyväksyttävää ja hänen täytyy - kuten itsekin totesit - löytää impulsiivisuuteensa muu purkautumiskeino kuin nyrkit. Asia ahdistaa varmasti häntä itseäänkin.



Avun hakeminen ei ole häpeä.

Ihminen kun on tosi, tosi suuttunut, hänen SILMÄNSÄ ihan mustuvat, muuttuvat mustiksi. Kyllä, pidän tätä jotensakin negatiivisena asiana, koska se viha pitäisi pystyä purkamaan jotenkin.

Vierailija:

Eli sinun mielestä ihminen joka on suuttunut on jotenkin negatiivinen sen suutumisensa takia, eli siis musta ihminen on jollain tapaa negatiivinen.

juuri kaltaistesi takia tämä palsta on välillä NIIN raivostuttava.



Ap kysyi ihan asiaa, mutta sinä haluat nyt vaan provosoida. Typerää ja lapsellista, ymmärrätkö?>

voi purkaa aivan rauhassa raivoaan, ei muihin.

Nyt porkkanat kehiin.

Keskustele lapsen kanssa aiheesta ja puhu siitä että hänen pitäisi oppia tunteiden hallitsemisen taito.



Sovitte että kun kiukku tulee niin hän kotona yrittäisi hakea vaikka jonkun pehmolelun ja puristella sitä kymmenen kertaa. Näin kiukku voisi mennä ohi eikä tulisi toista satutettua. Samalla muut tietäisivät että nyt on tunteet pinnassa ja tilanne saataisiin pysäytettyä ja puhuttua pois.



Sitten kun lapsi onnistuu kehut ja viiva kalenteriin kun viivoja on alkuun viisi niin sitten juhlimaan ko. asiaa vaikka hampurilaiselle, uimahalliin tai mitä vaan mikä on hyvä porkkana ja josta lapsi tykkää.



Tunteidenhallinnan opettelu ei ole helppoa, mutta mahdollista. Lapsi nauttii kun huomaa että hän oppii ja oppiminen huomataan.

En minä hyväksykään sitä käytöstä. Mutta tarkoitan, että kun luin kirjan, niin YMMÄRRÄN, miksi hän käyttäytyy niin kuin käyttäytyy.



4-5-vuotiaana poika oli selkeästi aggressiivinen. Hän kun ei osannut hillitä itseään. Nyt hän osaa jo hillitä itsensä, mutta se energia siellä takana on melkoinen.



Av on niin hyvä paikka, että täältä löytyy ideoita joka lähtöön. En tiedä, saanko perheneuvolasta mitään uutta ideaa, koska itse olen kasvatustieteilijä ja kummitäti on perheneuvolan psykologi....

Meistä kumpikaan ei osaa suoralta kädeltä ehdottaa, mikä olisi se toinen purkautumiskeino. Onhan tässä huomattu, että pojan pitää saada olla rauhassa ja puhista ihan itsekseen.



Siksi kyselen täällä, onko teillä jollain omakohtaista kokemusta ja uusien näkövinkkeleitä!



ap

Toistelen mantran tavoin joka ikinen kerta, kun hän suuttuu, että ketään ei saa sauttaa eikä mitään saa lyödä. Mutta hän saa vaikka hakata tyynyään.

Mutta kun häntä ei kiinnosta hakata tyynyään! Hän ei halua! Hän ei silloin halua tehdä mitään muuta kuin puhista kädet nyrkissä.

Enpä ole kokeillut tuota viivamenettelyä ja palkinnon antamista. Hmmm... Ei hän usein suutu, eli viiden viivan saaminen voi kestää monta kuukautta, vaikka hän joka kerta siinä onnistuisikin. Onnistuuko tuo, vaikka hän suuttuisi vain kerran kuussa?

Vierailija:

Nyt porkkanat kehiin.

Keskustele lapsen kanssa aiheesta ja puhu siitä että hänen pitäisi oppia tunteiden hallitsemisen taito.

Sovitte että kun kiukku tulee niin hän kotona yrittäisi hakea vaikka jonkun pehmolelun ja puristella sitä kymmenen kertaa. Näin kiukku voisi mennä ohi eikä tulisi toista satutettua. Samalla muut tietäisivät että nyt on tunteet pinnassa ja tilanne saataisiin pysäytettyä ja puhuttua pois.

Sitten kun lapsi onnistuu kehut ja viiva kalenteriin kun viivoja on alkuun viisi niin sitten juhlimaan ko. asiaa vaikka hampurilaiselle, uimahalliin tai mitä vaan mikä on hyvä porkkana ja josta lapsi tykkää.

Tunteidenhallinnan opettelu ei ole helppoa, mutta mahdollista. Lapsi nauttii kun huomaa että hän oppii ja oppiminen huomataan.

kuitenkin sellaiseksi, että se ei ole liian helppo eikä liian vaikea saavuttaa.

siis olen kasvatustieteilijä ja opettaja. Valitettavasti saamistani opeista on kuitenkin ollut hyvin vähän hyötyä omien lasteni kasvatuksessa - en usko, että kukaan vanhempi voi tarkastella tai arvioida omaa lastansa kuten ulkopuolinen ammattilainen sen tekisi.



Minä olen rohkeasti ollut yhteydessä perheneuvolaan, sillä siellä tilannetta katsotaan kokonaisuutena ja jokaisen perheenjäsenen ajatuksia kuunnellen. Mielestäni kyse ei nyt ole pelkästään lapsesi ongelmasta, vaan se koskettaa koko perhettä.



t. se, joka suositteli kääntymään perheneuvolan puoleen

alkoi suukopu. Vein toiseen huoneeseen pienemmän, ja isommalle laitoin välipalan, yleensä raivostui paljon helpommin kun veren sokeri alhaalla. Meillä on pakko jakaa lasten sama huone, mutta nuorempi sisarus on erittäin rasittava, välillä, ja isommalla ei tarpeeksi mahdollisuutta olla rauhassa. Itse olen samanlainen kuumakalle, mutta kiitos tämän olen yhden hengen pelastanut, toimin heti automaattisesti, muut vaan toljotti sivusta. En usko että raivostuu syyttä, mieti tilannetta.

En vetoakaan omaan auktoriteettiini, mutta perustelinkin näkemystäni lähinnä tuon kummitädin puolelta. Ympärilläni on paljon ammattilaisia. Ja kokemus on tässä asiassa enemmän kuin koulutus. Ja av:lta löytyy kokemusta:-).



En pidä perheneuvolaa häpeänä, mutta en ole yhtään varma, saanko sieltä mitään lisäarvoa. Tilanne on sama, jos psykologi itse tarvitsee terapiaa - silloin hänelle ei kelpaa kuka tahansa terapeutti, vaan hän tarvitsee jotain ihan muuta.



ap

Vanha sanonta ainakin savossa.

jo 70-luvulla mummoni sanoi riitatilanteissa, " kohta minä sutun ja mustaksi muutun ja napani näytän" . ja meitä lapsia alkoi naurattaa joka kerta. En ole ikinä osannut yhdistää tuota " neekereihin" .

olet oikealla jäljilla. Hän myös suuttuu, kun verensokeri on alhaalla. Ja tiedän, että pikkuveli ärsyttää ihan tahallaan. Ja hän on myös äärimmäisen nopea ja rohkea: hän on jo menossa siinä vaiheessa kun muut vielä miettivät.



Hän eilen suuttui pitkästä aikaa ja siksi kirjoitan tänne juuri tänään. vielä aamulla ei ollut halukas puhumaan asiasta. Miten ihmeessä saisin hänet puhumaan heti tilanteen jälkeen? Olen sitäkin matran lailla toistellut, että puhuminen lievittää kiukkua ja puhuminen auttaa enkä minä voi auttaa, ellen tiedä, mistä kiikastaa. Mutta ei puhu ei just silloin. Vaikka muuten puhuu kuin ruuneperi.



ap

huomaatko jo itsekin, että täältä voit löytää kohtalotovereita ja sellaisia, joilla on samoja kokemuksia.



Mutta neuvoja ja ohjeita juuri sinun lapsesi ja perheesi tilanteeseen et mitenkään voi saada - se vaatii vähän enemmän kuin muutaman rivin kirjoittamisen aihe vapaalle.



Jos kuitenkin uskot, että selviät tilanteesta ilman ulkopuolista apua, niin lycka till.. eihän kukaan voi pakottaa kääntymään ammattilaisten puoleen.