Pojalla mietittävää

Niinpä niin, siinähän sitä onkin miettimistä, että onko mies vai vätys?

No riippuu varmaan mitä haluaa tehdä? Itse otin vapautuksen ja en ole päätöstä katunut

Armeijassa on etenemismahdollisuus, oppii omanlaista vastuunkantoa asioista ja viimeistään silloin joutuu irtaantumaan tietynlaisesta hyysäyksestä, jos siinä on elänyt (ne pedit on pedattava, kaapit oltava kunnossa ja pidettävä huolta siisteydestä), opitaan luonnossa oloa ja suunnistusta, opitaan kunnioittamaan hierarkiaa ja rytmiä.

Sivarissa ei tarvitse olla aseiden kanssa tekemisissä, olet käytännössä ilmaistöissä, tosin voi saada työpaikan ja saa ainakin työkokemusta. Ei tarvitse ”sietää” samaa käskytystä kuin armeijassa, et saa sotilasarvoa (en tiedä kuinka tärkeää tämä on kenellekään mutta tositilanteessa saattaisi ehkä moni miettiä olisiko sittenkin pitänyt)

Kävi kumman tahansa, pääasia ettei puhu itselleen C-papereita ettei tarvitse käydä kumpaakaan kun ei viitsi. Se on jo säälittävää. Kaveri teki näin, kyllä se varmasti tulee tulevaisuudessa näkymään huonona kun elämässä kaikki hyvin ja arvosanatkin lukiosta hyvät mutta ”pää ei kestä sivaria eikä armeijaa”, töissä kuitenkin mielellään kävi ja tienasi rahaa...

Vierailija kirjoitti:

Kävi kumman tahansa, pääasia ettei puhu itselleen C-papereita ettei tarvitse käydä kumpaakaan kun ei viitsi. Se on jo säälittävää. Kaveri teki näin, kyllä se varmasti tulee tulevaisuudessa näkymään huonona kun elämässä kaikki hyvin ja arvosanatkin lukiosta hyvät mutta ”pää ei kestä sivaria eikä armeijaa”, töissä kuitenkin mielellään kävi ja tienasi rahaa...

Missä vaiheessa se näkyy huonona? 

Armeijassa oppii sen, että omaa järkeä ei saa käyttää vaan joku käskyttää kaiken. Jopa vessaan mennään välillä jonossa ja ulkopuolella karjutaan sekunteja kuinka kauan siellä saa olla.

Armeijassa oppii myös kärsimään sellaisella tavalla joka useimmille on siihen asti ollut vieras. Esim. leirillä 2 viikkoa tauotonta juoksutusta ja käskytystä parin tunnin yöunilla.