Te jotka olette muuttaneet kouluikäisten lasten kanssa vieraalle paikkakunnalle

Hyvin meni. Lapset olivat 1- ja 5- luokkalaisia (tyttöjä kummatkin). Heti saivat uusia kavereita, vaikka lapset ovat melko ujoja. Olin itse mukana, kun vein tuota ykkösluokkalaista kouluun ekana päivänä ja näin omin silmin, kun luokan tytöt hihkuivat, kun saivat uuden tytön luokalleen:)

Ihana kuulla. Ekaluokkalainen varmaan sopeutuu helpommin kun kaikki on muillekin uutta, mutta kiva että 5 luokkalaisellakin on mennyt kivasti. Meillä juuri tuon ikäinen ja mietin että onkohan muu porukka jo niin ryhmätynyt yhteen ettei pääse joukkoon mukaan. Toisaalta aika paljon ihmiset taitaa työn perässä tänä päivänä muuttaa ja omankin lapsen luokalla on tullut ja mennyt oppilaita

Minä jouduin muttamaan, kun viides luokka alkoi. Se oli hirveää, muutettiin kaupungista maalle. Vieläkin mua ahdistaa muistot tuosta ajasta. Vaikka sain uusia kaveria, kaikki oli vaan pinnallista.

Juuri siksi mua huolettaa kun itsellä myös kamalana kokemuksena ylä-asteelle siirtyminen. Kävin pientä ala-astetta ja siellä ei minun kanssa samalla luokalla ollut kuin yksi tyttö. Tää perhe muutti pois 6 lk jälkeen ja minä siirryin ylä-asteelle ilman yhtään kaveria. Toisaalta maailma muuttuu ja omat lapset on paljon reippaampia kuin itse aikanaan olin.

Olemme asuneet toisessa maassa. Toinen lapsista ei edes oikeastaan tahtonut muuttaa, koska on hyvin hitaasti lämpenevä uusille asioille. Kumpikin kaipasi Suomeen ystäviä ja sukulaisia. Alku oli heille hyvin vaikeaa.

Mutta vietimme sitten muuttomme jälkeisen kesän Suomessa ja silloin jo kovasti kaipasivat muualla asuvia ystäviään. Ja palasivat iloisina kouluun. Toki totesivat, että Siellä kaipaavat Suomen läheisiään ja Suomessa sikäläisiä.