Onko muilla vakavaa valokuvakammoa? Ahdistuin aivan hirveästi, löysin kuvani eräästä tapahtumasta
En siedä olla kuvissa. En ole edustava, ja näytän aivan kamalalta muutenkin.
Noh, nytpä löysin itseni erään tapahtuman sivuilta. Aivan järkyttävää. En tiedä miten selviän tästä henkilökohtaisesta häpeästä. Tuntuu, että alan itkemään kohta ja saan paniikkikohtauksen. Itsarikin tuntuisi nyt hyvältä vaihtoehdolta. En tajua miten ikinä kehtaan kävellä tuosta ovesta enää ulos.
EI ole edes liioteltua. En tiedä mistä tämä näin vahva valokuvakammo on tullut mutta se nyt vain on näin. Ahdistaa ajatella, ketkä kaikki tuon kuvan nyt mahdollisesti näkevät.
Olen päässyt yli masennuksista, kärsinyt aina vakavista itsetunto-ongelmista mutta mielestäni hyväksynyt ihan ookoosti itseni. Toki aina ulos lähteminen on vaikeaa, koska näen vain negatiiviset asiat itsestäni, mutta yleensä saan voitettua nämä tunteeni. No nyt nämä kuvat saavat näköjään minuun tämän paniikin takaisin. Hyvin olen tähän asti saanut välteltyä niitä.
Ja mitkään ajatukset siitä, että "ei ketään kiinnosta" ei auta, mutta jos jotain piristävää joku sanoisi niin otan vastaan.
Onko keinoja päästä pois tästä pelosta ja häpeästä? Onko mitään diagnoosia tällaiselle?
Kommentit (16)
Onko sinua kiusattu koulussa tai muuten?
Koitahan kirjoittaa edes vähän tiivistetymmin, niin et ole niin hel vetin tunnistettava. Hih hii.
Soitin just äidillesi muuten, että hakisi sut pois aikuisten naisten palstalta. Puumat ovat pikkupojalle vielä liian kypsiä ja osaavia. Opettele teinimpien kanssa. Pus kulta. Me ollaan nyt fin.
Tuntuu itsekkäältä ja typerältä ongelmalta, kun maailmassa on paljon suurempiakin ongelmia. Osaan olla kiitollinen monista asioista elämässäni.
Olen itse ajatellut niin, että pystyisin itse vaikuttamaan mieleeni, koska onhan tämä minun mieleni ja minun ajatukseni. Miten niin en saisi käännettyä ajatustani toiseen. No enpä saa ja se turhauttaa. Joten ymmärrän, että kaikki eivät ymmärrä mielenterveydellisiä asioita. En minäkään täysin.
Kaikki nämä valokuvat ja tällaiset häpeää tuottavat asiat tuottaa tietynlaisen paineen päähän ja ahdistuksen koko kehoon, joka purkautuu itkien ja varmaan itsari olisi se, joka vapauttaisi tästä kokonaan. Viiltelykin siirtäisi henkisen kivun pois mutta vain hetkeksi. Siinä ei siis sinällään ideaa.
ap
MÄ taas olen niin kaunis, että en millään halua tulla kuvatuksi, että en aiheuttaisi kamalaa ka teutta kanssaihmisissä, sillä photogeenisyyttä on nyt vaan vaikeaa peittää. Riitää muutamat kuvat.. Olkoon tuksut ja puksut, tepot ja sepot tyrkyllä sitäkin enemmän.
Lievää kiusaamista ollut, ei vakavaa, mutta elämäni ei muutenkaan murros-& teini-iässä ollut se helpoin.
ap
Sinulla voi olla BDD eli body dysmorphic disorder.
Jos minusta olisi kuva jossain nettisivuilla, yrittäisin varmaan saada sen poistetuksi. Niillähän on varmasti vaikka miten paljon muita kuvia, joista valita.
Luuletko että olet jotenkin erityinen ja kaikki katsovat juuri sinun kuvaa jossain tapahtumassa?
Erittäin itsekeskeistä.
Tässä on kyse työpaikkani tapahtumasta, en kehtaa kuvasta valittaa, koska en usko että ymmärtävät. Ja saisin jollain tapaa huonoa mainetta.
ap
Vierailija kirjoitti:
No, parempi tuokin kohtalo kuin syöpätaudin saaminen nuorehkolla iällä.
Mä sain syöpätaudin nuorella iällä ja en tykkää olla valokuvissa :/
Vierailija kirjoitti:
Tässä on kyse työpaikkani tapahtumasta, en kehtaa kuvasta valittaa, koska en usko että ymmärtävät. Ja saisin jollain tapaa huonoa mainetta.
ap
Mä kehtasin ilmoittaa että mun kuvaa ei laiteta työpaikan sivuille eikä julkaista muutenkaan. TA ei voi vaatia kuvia sivuille.
AP, jos kyseessä työpaikan sivut, pyydät vaan kuvan poistamista. Mulla on sama ongelma ja varmaan just nuoruudesta juontaa ja näytän kyllä muutenkin hirveältä kuvissa. Muutenkin olen aika ruma ja on vaikea nähdä itsestä edes peilissä mitään kaunista saati sitten kuvissa. Tsemppiä, et oo aivan yksin. Nykymaailma on tosi pinnallinen ja kauniit koreilee usein kuvillaan, joten ymmärrän että ahdistaa kun ei itse täytä niitä standardeja...
Ymmärrän ap:n ongelmaa. En koe kehonkuvani olevani sellainen kuin se nykyisin on ja inhoan sen vuoksi kuvissa esiintymistä, voi sanoa jopa välttelen sitä. Painoa on tullut lisää ja joidenkin sairauksien jäljet näkyvillä.
Itselläni on sama ongelma. En vain kestä katsoa valokuviani. Näytän niissä aina ihan hirveältä. Lisäksi omia valokuvia katsoessani mieleeni tulee kaikenlaisia vanhoja traumoja. Peilistä itseäni katsoessani taas näytän omasta mielestäni oikein nätiltä.
Vaikea sanoa, miten tuollaisesta pääsisi eroon, mutta varmasti jonkinlainen terapia voisi olla hyväksi. Helppohan tässä on kirjoittaa, että itsemurhan ajatteleminen huonon valokuvan takia on turhaa, kun se kerran sinusta siltä tuntuu. Kovasti tsemppiä, älä nyt tee mitään harkitsematonta tuollaisen takia, ethän?