Kaverit ja tekemisten sopiminen; muilla tälläista?
Olenko ainoa nainen, joka kärsii jatkuvasti pettymyksistä kavereiden kanssa?
Otan itse vakavissani jos jotain sovitaan tehdä ja liian usein kaveri peruu viime tipassa. Olen jokseenkin tähän jo tottunut mutta silti se sattuu.
En itse sovi muuta ja jään sitten täysin yksin päiväksi/illaksi.
Useimmiten nämä menot ovat tulleet juuri kaverin ehdottamana ja itse olen asiasta innostunut.
Sitten ihmetyttää kun työysti perutaan tai selitellään jollain päällekkäisyydellä.
Tekisi mieli katkeroitua mutta en halua sitäkään.
Kommentit (8)
Oli ex-ystävä, jonka kanssa oli tapaamiset sovittu mutta sitten, jos houkuttelevampi meno tuli vastaan hän saattoi siirtää tapaamista. Kerrankin olisi pitänyt nähdä lopulta keskiyöllä, kun hän oli päässyt kotiutumaan menostaan.
Kyllähän toi nyt kertoo kaiken tarpeellisen ystävyydestä. Sitten taas tänä päivänäkin on ystävä, joka siirtää tai peruu tapaamisia. Hyväksyn tämän, koska hänellä on mielenterveysongelmia ja hänen vointinsa vaihtelee. Tottakai se silti harmittaa mutta tiedän ettei hän tee sitä tahallaan.
Jotenkin olisi helppo karsia jos yksi toimisi näin.
Mutta minulla on suurin osa kavereista tälläisia.
En uskalla kohta luottaa mihinkään/kehenkään ja paljon liikunkin jo yksin.
Yksi kaveri joskus krapulansa takia siirtää sovittua leffakäyntiä tms.
Toinen frendi on just niinkuin viestin 2 kaveri: mielenterveysongelmainen, joka ei sit vaan jaksa. Hän ei yleensä sovi mitään isompaa lukkoon vaan sanoo suoraan, että hän yleensä edellisen illan aikana tietää, missä mennään henkisesti ja vahvistaa sitten. Mutta vielä aamulla voi tulla peruutus, jos ei ole saanut nukuttua tms. Itse ymmärrän tämän 100-prosenttisesti, olen itsekin sairastanut masennuksen.
Luulen, että vika ei ole sinussa vaan noissa kavereissasi. Itselläni myös pari kaveria, jotka tuota tekevät. On todella ärsyttävä ja mielestäni myös lapsellinen tapa. Itse en näe kavereitani erityisen usein, ja silloin kun sovitaan näkeminen niin otan sen vakavissani, en sovi muuta, vaan suunnittelen tapaamisen huolellisesti. Saatan esimerkiksi ostaa jotain tarjottavaa, jos näemme minun kotonani, tai miettiä itselleni vaatteet tms valmiiksi. Olen ihminen, joka tykkää varautua asioihin ajan kanssa, en ole kovin spontaani sosiaalisesti. Niin kyllä se sitten ärsyttää ja tuntuu melko epäkunnioittavalta, jos kaveri sitten viime hetkellä peruu tai lykkää näkemistä. Yksi kaveri tuon lisäksi saattoi jättää kertomatta, että näkeekin siinä näkemisemme yhteydessä muitakin tuttujaan. Itse en koskaan tekisi noin, sillä edelleenkin tykkään varautua siihen mitä tuleman pitää. Olen alkanut hiljalleen välttelemään kyseisiä kavereita, kun kerta toisensa jälkeen saa kokea olonsa vaan jyrätyksi heidän kanssaan. Onneksi minulla on rakkaita ystäviä, jotka eivät todellakaan harrasta tuota moukkamaista käytöstä.
Kannattaa mennä niihin juttuihin ihan yksinkin, jos kaveri yllättäen peruu. Voit saada kivan kokemuksen sen sijaan, että yksin märehdit kotona kaverin käytöstä.
Ja kannattaa myös sanoa kaverille asiasta. Voi olla, että ehdottelee puolihuolimattomasti ilman, että tarkoittaa lupaavansa.
Minäkin teen kaikkea nykyään ensisijaisesti yksin. Saatan sanoa kavereille jostain menosta - jos vaikka haluavat mukaan - mutta niin en ole riippuvainen heidän lähtemisestään.
Onko luonteessani joku piirre miksi jään aina varavaihtoehdoksi? Tulisiko minun olla voimakkaampi?
Vai kiinnostavampi?
Kuuluisampi?