Lapsen ystävyyssuhteet

Laita vain. Joskus kaveruussuhteet muuttuu ja ketään ei voi pakottaa olemaan toisen kanssa mutta sekin pitää sitten hoitaa reilusti. Pyydä vaikka teille juttelemaan molemmat, lapsi ja vanhempi.

Tottakai laitat, tee se lapsen vuoksi. Meillä oli sama tilanne, se raukesi heti kun olin yhteydessä lapsen äitiin. Lapset voi olla todella ilkeitä ja ovat sitä niin kauan kunnes siihen ei puututa.

Tsemppiä.

Laitat viestiä. Jos ei halua olla kaveri niin ei ole, mutta silti ei tarvi kiusata ja roikuttaa mukana.

Musta nää on aina vähän kakspiippuisia juttuja... Nelosluokkalainen osaa kuitenkin jo hoitaa asioita itsekin, ei ehkä aina hyvin, mutta siinähän sitä oppii. Tuon ikäisiä ei myöskään voi pakottaa olemaan keskenään, joten itse ehkä "tyytyisin" juttelemaan oman tyttäreni kanssa ja kertoisin juuri sitä, että välillä ystävyyssuhteet muuttuu ja elää elämän varrella. Ja että hänen kannattaa hakeutuakin muiden seuraan juuri koululla eikä takertua. Kyllä se toinen sitten vuorostaan tulee taas hänen seuraansa tai sitten ei. En myöskään usko, että esimerkiksi ilkeästi puhuminen loppuu siihen, että toisen tytön äiti pitää puhuttelun tyttärensä kanssa, todennäköisesti vain siirtyy selän taakse puhumiseen ja pahimmassa tapauksessa muiden mukaan lietsomiseen. En siis tätä hyväksy, mutta oma tapani olisi tsempata tyttöä jättämään puheet omaan arvoonsa (koska puheita tulee aina, läpi elämän ja kaikkea ei voi kitkeä, vaikka kuinka haluaisi) ja etsimään seuraa, jota yhdessä olo kiinnostaa vapaaehtoisesti. 

Minustakin nämä on vähän kaksipiippuisia juttuja, mutta harmittaa katsoa tytön pahaa oloa. Ilmiselvästi kaveri tekee jutut tahallaan ja tekisi mieli sanoa tytölle, että enää et ole ollenkaan se kanssa. Ärsyttää ja suorastaan vtuttaa tytön puolesta.

Ei tietenkään menekään kanssa pakko ole "olla", mutta kun tiedän, että ovat olleet hyviä ystäviä. Mulla on epäilykseni, mistä tämä johtuu, mutta mitä tälle voisi tehdä... Uskon, että kaveri on jostain syystä kateellinen tytölleni. Siihen ei todellakaan ole aihetta.

Huoh ... vaikeita asioita.

4. jatkaa: Jos syy on kateus, niin sitten varsinkin olisin hyvin varpaillani. Jos kaveri on jo valmiiksi kateellinen, voi joku tuollainen keskustelu vain lietsoa käytöstä entisestään. 

Totta kai harmittaa katsoa oman lapsen pahaa oloa. Tässä tapauksessa ehkä kuitenkin voisi olla hyvä kasvunpaikka sille omalleki lapselle, että välillä elämässä käy näin ja että huonoa oloa tuottavat ihmiset kannattaa pyyhkiä pois elämästä, jos OMA keskustelu ei toimi. Voisithan nimittäin kannustaa lastasi puhumaan kaverinsa kanssa fiiliksistään ja näin kehittämään omia sosiaalisia taitojaan :) kaverikin sen varmaan ottaa paremmin kaverilta kuultuna kuin vanhemmiltaan?