Raivostuttaa miehen iltasyöminen

On teillä kakaroilla ongelmat. Odotan, kun ne elämän oikeat ongelmat alkavat, siinä ei enää karkin syömiset ärsytä.

Mene vaikka nukkumaan ja anna toisen elää normaalisti ilman että kuolaat ja ruikutat vieressä.

Minua raivostuttaa miehen aamusyöminen viikonloppuisin (viikolla en ole sitä näkemässä kun ei ole aikaa istua aamiaisella). Hänellä on db2 ja muitakin sairauksia ja tietysti ylipainoa, mutta siitä huolimatta hän vetää ensin smoothien ja munakkaan, sitten 4-6 palaa leipää, sen päälle ostopullaa tai keksejä, mitä nyt on milloinkin hankkinut. Kahviin sentään laittaa makeutusainetta eikä sokeria - 4 hermesetasta/kuppi.

Olen ratkaissut asian sillä, että syön oman aamiaiseni (usein ennen kuin hän ehtii edes pöytään asti) ja sitten lähden pois. Kesällä menen ulos, talvella siirryn toiseen huoneeseen tekemään omia juttujani. En voi estää aikuista ihmistä syömästä itseään hengiltä, mutta kun sen näkeminen ahdistaa minua niin helpotan omaa elämääni kun en näe sitä.

Anna miehen herkutella. Jos sulla on ongelma hoida se pois ja anna toisen syödä.

21.30 pää tyynyyn ja unta palloon niin eivät toisten syömiset häiritse.

Ymmärrän hyvin. Meillä toinen yleensä innostuu myös nipistämään kiloja pois, ihan vain henkisenä tukena. Helpompi on yrittää kiloja pudottaa, kun yhteisestä sopimuksesta kotona on vain terveellisiä herkkuja. Yleensä puolison hoikistuminen on positiivinen asia, luulisi ap:n miehen olevan tyytyväinen kun rouva pitää huolta itsestään.

Syö vaikka kurkkua tai porkkanaa. Käy alkuillasta kunnon hikilenkillä, sen jälkeen ei tee mieli ahtaa herkkuja naamaan.

Se on loppujen lopuksi melko yksinkertaista tasapainoon pääseminen syömisten kanssa. Ja kun paino lähtee putoamaan, saa siitä lisää motivaatiota. Aika nopeasti esim. karkit tai vaikka maitosuklaa alkaa maistua pskalta, eikä niitä edes tee mieli. Puhun kokemuksesta.

Hanki selkäranka.

mulla on idea: ota homeinen patonki ja tee siitä miehellesi voikkari, sitten myhäile tyytyväisenä kun se oksentelee ympäri asuntoa ja toista prosessi kunnes miehesi ei enää napostele iltaisin.

Vierailija kirjoitti:

On teillä kakaroilla ongelmat. Odotan, kun ne elämän oikeat ongelmat alkavat, siinä ei enää karkin syömiset ärsytä.

Että minua sitten ärsyttää tällaiset kommentit!

Kyllä itse valitan välillä pienistäkin asioista vaikka minulla olisi isompaakin valitettavaa.

Vai voiko niistäkään olla pahoillaan kun voi sattua vielä pahempaa? Esim oma lapsi kuolla? Tai eihän siitäkään sovi kun toinen on vielä hengissä. Vai miten se nyt meni?

Kyllä minusta terveys on aika iso asia. Itsellä 2 tyypin diabetes kolkuttelee ja painoa täytyisi pudottaa. Myös kolesterolit oli vuosi sitten liian koholla ja sairastuin vielä kilpirauhasen vajaatoimintaan.

Minun mies tekee myös tuota että hakee grilliltä ruokaa kun laihdutan. Tosi ärsyttävää. Kysyy aina minultakin että otatko. En ole vuosiin enää ottanut. Paheeni on karkki ja mieheni ei juurikaan karkkia syö. Jos mainostan että nyt loppuu karkin syönti niin kas kummaa kun miehelläni alkaa tehdä niiin paljon karkkia mieli, eritoten suklaata jota ei ikinä syö ja suureen ääneen siitä puhuu.

Nyt en enää ole kertonut että laihdutan. 15 kiloa on lähtenyt painoa vuodessa. Sen verran hitaasti ettei mies ole sitä tainnut huomata. Tosin varmaan kai se kohta tajuaa että vaimohan on hoikistunut kun normaalipaino rupeaa lähenemään 😂

Mutta ymmärrän ap:n ärsytyksen. Toista pitäisi tukea eikä koittaa sabotoida toisen yritystä pitää terveydestä huolta.

Jesldg kirjoitti:

Yritän laihduttaa ja parantaa kuntoani, paheeni on aina ollut iltaherkuttelu ja nyt kovin työ tässä hommassa on olla syömättä enää iltaisin.

No, mitä tekee mies, aloittaa syömisen aina klo 22 jälkeen ja syö millon mitäkin hyvää, rennosti ja rauhassa leffaa katsoen ym.

Ja joo on huono itsehillintä minulla, välitön reaktio tulee jos mies syö, oikeasti kuola alkaa melkein suupielistä valumaan. Kun on reissuilla niin ei niin ongelma olla syömättä.

Sitten suuttuu kun sanon että on vaikeaa, en siis valita edes tai vaadi olemaan syömättä.

Mut jotain kannustusta oisi ihan kiva kuulla tai nähdä? Menisi vaikka karkit syömään sitten lopuksi toiseen huoneeseen?

Mene nukkumaan klo 22 niin voit herätä aamulla ajoissa ja vaikka käydä aamulenkillä ennen töihin menoa.

Terveet elämäntavat ovat muutakin kuin ruokavalio ja kuntoilu.

Sama ongelma. Välillä täällä taas lukee aloituksia miehiltä, jotka on tuskastuneet kumppanin painonnousuun ja miettivät eroa. Kertovat, että kaikki on yritetty, kannustettu urheilemaan ja kotiin ostettu pelkästään terveellistä ruokaa. Ja joskus heikolla hetkellä olen kateellinen heidän kumppaneilleen. Minun mieheni tuskin jättää minua vaikka leviäisin minkälaiseksi sotanorsuksi, mutta minkäälaista tukea ei sitten myöskään painonhallinta-asioihin heru. Minulla on ahmimispainotteinen syömishäiriötausta, ja joskus tuntuu, että se erolla uhkailukin olisi parempi kuin tämä totaalinen tuen puute asiassa joka on näin kipeä ja vaikea.

Hyvät yöunet auttavat painonhallinnassa.

Usein läheiset ihmiset eivät halua että muutumme vaikka muutos olisi myönteinenkin. Älä siis oleta että miehesi välttämättä tukee sinua vaikka painonpudotus olisikin sinulle tärkeää.

Keskity omaan hiihtoon ja älä keskustele asiasta miehen kanssa jos keskustelut eivät pysy rakentavina.

Lähde lenkille tai mene nukkumaan. Pakkoko on siinä on vieressä kuolata. Ja tuo jos mikä kasvattaa sitä itsehillintää, ettei heti sorru kun on houkutuksia. Ota se vahvuutena!

Mun mies on kunnon sokerihiiri, ei tosin lihokaan vaikka mättäisi mitä naamaansa. Minä taas lihon 10 kiloa jos haistankin hampurilaista. Olen tottunut siihen että mies syö enemmän ja eri lailla kuin minä, kun hän napostelee karkkia tai sipsejä, minä napostelen vieressä suolakurkkuja, kirsikkatomaatteja ja kurkkua dipattuna jogurttikastikkeeseen. 

On se miehenkin koti...

Suosittelen ihan laihtumisenkin kannalta, että alat menemään aikaisemmin nukkumaan. Ajoissa, kun menee nukkumaan voi herätä aikaisemmin ja mennä vaikka lenkille.

Entä mitä tapahtuu ennen tuota iltasyömistä?

Jesldg kirjoitti:

Yritän laihduttaa ja parantaa kuntoani, paheeni on aina ollut iltaherkuttelu ja nyt kovin työ tässä hommassa on olla syömättä enää iltaisin.

No, mitä tekee mies, aloittaa syömisen aina klo 22 jälkeen ja syö millon mitäkin hyvää, rennosti ja rauhassa leffaa katsoen ym.

Ja joo on huono itsehillintä minulla, välitön reaktio tulee jos mies syö, oikeasti kuola alkaa melkein suupielistä valumaan. Kun on reissuilla niin ei niin ongelma olla syömättä.

Sitten suuttuu kun sanon että on vaikeaa, en siis valita edes tai vaadi olemaan syömättä.

Mut jotain kannustusta oisi ihan kiva kuulla tai nähdä? Menisi vaikka karkit syömään sitten lopuksi toiseen huoneeseen?

Mitäs oot punkero