Mielipiteenne vanhoista satukirjoista?

Kyllä sitä voi taas monella tapaa mielensä pahoittaa

Ai Tuhkimon luonteesta ei kerrota mitään? Luepa iltasatusi uudelleen. Ja jos mietit näitä miehiä niin tuttavuus oli aika pintapuolisella asteella vielä,Lumikkia ei edes tuntenut. Tosi elämässäkin meillä on alussa vaan se ulkonäkö.

Kyllä ne perinteiset sadut varmaan kertaalleen tuli luettua, niitäkin oli niin erilaisia versioita. Meillä oli jostain saatuna joku satukokoelma, joka oli niin imelä, että ällötti. Mutta kun ne perusstoorit oli kertaalleen luettu, valittiin mielenkiintoisempaa luettavaa. 

Sadut ovat hyvä tapa kasvattaa lapset elämän todellisuuteen ja raadollisuuteen.

Saduissa on hyvää, pahaa, seikkailua, usein onnellinen loppu.

Olipa kerran...

Vierailija kirjoitti:

Ai Tuhkimon luonteesta ei kerrota mitään? Luepa iltasatusi uudelleen. Ja jos mietit näitä miehiä niin tuttavuus oli aika pintapuolisella asteella vielä,Lumikkia ei edes tuntenut. Tosi elämässäkin meillä on alussa vaan se ulkonäkö.

Niitä on tietysti eri versioita, mutta itse luin juuri lumikin ja Tuhkimon, eikä kummasakaan puhuttu luonteesta mitään, ainoastaan ulkonäköä ylistettiin.

Luin koska hoitolapset niistä tykkäsi. inhosin itse niitä lapsena, koska olivat tyhmiä kilttejä. Nöyristelivät vain. Lumikuningattaren Gerdalla oli sisua pelastaa Kai.

Lukekaapa Grimmin veljesten satuja, ne vasta raakoja ovatkin. Mielikuvituksen kehittyminen - se on yksi satujen luoma aspekti. Ja lapsi kyllä pystyy käsittelemään luetun/kuullun tekstin ilman että tulee traumoja tai streotypioita omaan elämään. Tein aikanaan gradun aiheesta.

Harva edes lukee oikeasti vanhoja satuja, joissa veri lentää ja pahikset on todella pahoja. Kaikki on nykyään kevennettyjä Disney-versioita.

Mutta ei missään saduissa kerrota prinssinkään luonteesta mitään. Ne on kaikki stereotypioita ja ihan tarkoituksella.

Itse päiväkodin tätinä luen näitä vanhoja satuja lapsille lepohetkellä. Sadut on mielenkiintoisia ja opettavaisia, lapset aina innolla kuunnelleet. Toki sensuroin rumat sanat ja raa’at kohtaukset, ja sadun jälkeen keskustellaan yhdessä lasten kanssa kirjasta, ja siitä miten asiat nykypäivänä ovat. Juurikin tuoda ulkonäkökeskeisyydestä olen kertonut että oikeassa elämässä ulkonäkö ei ole tärkein.

Nainen joka asuu seitsemän miehen kanssa on kuitenkin aika liberaali?

Se on hyvä vaan lukea monenlaisia satuja. Vanhat sadut ovat kuitenkin osa historiaa ja kuvastavat vuosisatoja, joilloin hyvää luonnetta ja kauneutta arvostettiin eri tavalla, kuin nykyään. Vanhoissa saduissa on muuten myös eläimiä, jos kauniit ja hyväkäytöksiset prinsessat ei käy.

Keisarin uudet vaatteet sopii nykyaikaan. Paljon kertova satu narsistin seurakunnasta ja yhdestä, poikkeavasta rohkeasta.

Vierailija kirjoitti:

Harva edes lukee oikeasti vanhoja satuja, joissa veri lentää ja pahikset on todella pahoja. Kaikki on nykyään kevennettyjä Disney-versioita.

Mutta ei missään saduissa kerrota prinssinkään luonteesta mitään. Ne on kaikki stereotypioita ja ihan tarkoituksella.

Mä varmaan oon siteerannut sun Gradua useita kertoja, kun työkaverit halusivat siloitella saduista osia ( eikä ne olleet mitään Grimmin satuja edes )

Ite luen niitä ainakin, ne vanhat sadut jotka on säilyneet on parhaista parhaat.

Mä en lue prinsessa satuja 6-vuotiaalle tyttärelleni koskaan. Aivan hanurista on myös nämä Frozenit ym. joiden perusajatus on opettaa tytöille, että siinä kun aikasi nättinä tukkaa kampailet tulee prinssi ratsulla.

Mä en lapsestani todellakaan halua kasvattaa 2010-luvulla Johanna Tukiaista tai Martina Aitolehteä.

Grimmin sadut ovat hyviä, välillä melko rankkoja. Luin niitä kuitenkin lapsilleni, nykypehmosatujen lisäksi. Sukupuoliasioiden kasvatusta lapset saivat kirjasta, jossa äitihiiri halusi aina isähiirtä ja lisää hiirivauvoja tuli ( en muista nimeä).

Saduissa toistuu aika paljon samat, kansainväliset teemat, pahin esimerkki ehkä Raul Roine: Suomen kansan suuri satukirja (en suosittele).

Lapsille voi lukea myös tietokirjoja ja keskustella niistä. Meidän lasten suosikkeja olivat avaruus-, eläin- ja  luontoaiheiset jutut.

Vaihtelua nykylasten tabletin/ videoiden toimimiseen lastenhoitajana?

Rakastin lapsena satuja! Oli perinteiset sadut mutta myls paljon muita, eri maista kansallissatuja, H.C. Andersenin sadut, Jöröjukka, Tuhannen ja yhden yön tarinat ym. ym.

Osa luettiin minulle, osan luin itse. Älkää rajoittako, lapset ovat fiksuja!

Niissä versioissa, joita minä pienenä kuin/minulle luettiin, kyllä nimenomaan korostettiin nimihenkilöitten luonnetta: Tuhkimon, Lumikin, Punahilkan, Kaunottaren, Kultakutrin jne ahkeruutta ja tottelevaisuutta ja rakkautta isäänsä kohtaan, Vassilissa viisaan viisautta ja sen Tittelintuuren nimen keksineen myllärintytärkuningasttaren oveluutta sekä noin miljoonan tarinan naisten kristillistä hurskautta. Heidän luonnonkaunis ulkonäkönsä vain heijasteli tätä sisäistä kauneutta, samoin kuin niiden ilkeiden äiti- ja sisarpuolten, noitien ja pahojen haltiatarten koristelusta riippuvainen ulkonäkö kuvasti heidän tyhjää kuortaan.

Mut tokihan nuo arvot on omaa aikaansa myös. Etenkin tottelevaisuus ja hurskaus.

Joo, eivät olleet disney versioita.

Toisaalta, mitä ovat vanhat sadut? Niitä on muitakin kuin Grimmin veljesten saksalaisten kansansatujen kokoelma. Venäläiset sadut ovat monesti upeita. Tuhat ja yksi yötä samoin. Suomalaiset kansansadut ovat hupaisia, eikä nekään ole lapsille tarkoitettu. Sitten on näitä Marjatta Kurenniemiä ja Kirsi Kunnaksia, vanhojahan nekin jo ovat.

Aijoo. 18 jatkaa. H C Andersen on kyllä aivan hirveä. Ne jutut on ihan yhtä julmia kuin Grimmit alunperin, eikä niissä ole ditäkään vähään ideaa moraalista tai tosimaailman uhista tai seksuaalisesta heräämisestä. En koskaan ole tajunnut mikä idea niissä on. Pelkkää julmuutta huvin vuoksi. Pieni Merenneito, Peukalo-liisa ja monet muut - hyi olkoon ja todellakin lapsille sopimatonta kamaa.

Niitä alkuperäisiä on muokattu lapsille sopiviksi, alunperin juurikin nuo vanhat sadut on tarkoitettu aikuisille. Esimerkiksi prinsessa Ruususen alkuperäisessä sadussa Ruusunen nukahtaa saatuaan pistoksen sormeensa. Prinssi ei herätä häntä suudelmalla vaan raiskaa nukkuvan prinsessan ja saattaa hänet raskaaksi. Ruusunen synnyttää prinssille myöhemmin kaksoset, jotka prinssin vaimo (kyllä, hän on myös naimisissa) yrittää tappaa mustasukkaisena.

Eli vähän erilaisia satuja nuo ihan alkuperäiset. Niitä en kyllä lapsille lukisi, mutta nuo perinteiset muokatut ei oo koskaan mun lapsille aiheuttanu traumoja.