Lue keskustelun säännöt.
Voisiko joku auttaa? Vaikea asia liittyen kihloihin ja seksuaaliseen suuntautumiseeni
21.08.2018 |
Olen siis nuori nainen, kihloissa miehen kanssa ja suunnittelemme jo yhteenmuuttoa ja muutakin yhteistä tulevaisuutta. Hääpäiväkin on päätettty. Hän on todella mukava mies, ihana, huomaavainen emmekä riitele (kunnolla) ikinä. Parempaa miestä ei voisi toivoa.
Olen kuitenkin 12-vuotiaasta asti tiennyt tykkääväni myös tytöistä, ja teini-ikäisenä pidin itseäni biseksuaalina (perheeni ei tiedä tästä mitään, todella homofoobisia äärikristittyjä). Nyt, ihan vähän ajan sisällä olen alkanut tajuamaan, että taidan sittenkin olla lesbo, ja olen ymmärtänyt, että kyllä rakastan kihlattuani, mutta vain "parhaana ystävänäni". Mies on siis oikeasti todella tärkeä minulle, mutta se, minkä ennen luulin olevan romanttista rakkautta onkin vain minun puoleltani platonista rakkautta.
En haluaisi satuttaa kihlattuani, ja lisäksi jos eroaisimme ja päätyisin hankkimaan naiskumppanin niin en voisi kertoa siitä perheelleni (todennäköisesti katkaisisivat välimme kokonaan). Lisäksi, tuntisin olevani jonkinlainen huijari kun olen puhunut kihlatun kanssa häistä, yhteenmuutosta ja tulevaisuudestamme yhdessä yms. Silti, mietin että jäänkö loppuiäkseni katumaan, jos menen naimisiin ihmisen kanssa, johon en vain tunne seksuaalista vetoa.
Jos joku on ollut samanlaisessa tilanteessa, niin kuulisin mielelläni mitä valitsit, ja jos jollain on muita hyviä neuvoja niin kertokaa minulle.
Kommentit (7)
Varmaan kannattaisi nyt miettiä asia myös siltä kantilta, miltä itsestäsi tuntuisi jos se olisikin sulhasesi vastaavassa tilanteessa...
Vanhemmistasi en osaa sanoa, mutta sulhasesi kyllä ansaitsee asian tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla niinkin, että elämänmuutoksen lopullisuus pelottaa, mikä saa ko. ajatukset pyörimään mielessäsi. Jos puoliso on hyvä ja rakastat häntä myös fyysisessä mielessä, saatat olla bi.
T. Biseksuaali nainen, joka on kipuillut vastaavien ajatusten kanssa
Minun on vähän hankala miettiä asiaa siltä kantilta, että entä jos tilanne olisikin toisin päin, koska joku osa minusta jopa haluaa että mies tekisi aloitteen eroon, sillä en tunne pystyväni särkemään hänen sydäntään.
Ja perheeni on minulle todella tärkeä, ja rakastan heitä vaikka he ovatkin homofoobikkoja. En halua menettää heitä, mutta välillä mietin että vaikkakin he ovat omaa perhettäni, niin miksi haluan niin kovasti olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka vihaisivat/häpeäisivät minua jos tietäisivät kuka todella olen?
En tiedä yhtään mitä tehdä, olen miettinyt kaikenlaisia ratkaisuja mutta tällä hetkellä kaikki tuntuvat yhtä huonoilta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Voi olla niinkin, että elämänmuutoksen lopullisuus pelottaa, mikä saa ko. ajatukset pyörimään mielessäsi. Jos puoliso on hyvä ja rakastat häntä myös fyysisessä mielessä, saatat olla bi.
T. Biseksuaali nainen, joka on kipuillut vastaavien ajatusten kanssa
Toivon todella, että asia on näin, koska sitten kaikki olisi täydellistä. Kannattaako minun jäädä hetkeksi odottamaan, että muuttuvatko tunteeni sittenkin?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mun mielestä sun täytyy olla rehellinen sekä itselles, että kumppanilles.
En menisi yhteen ihmisen kanssa, joka ei kiinnosta minua seksuaalisesti.
Eläisin haluamaani elämää. Vanhempasi eivät päätä elämästäsi - sinä päätät.