Veli hoidattaa lapsiaan vanhemmillamme

Up

Vierailija kirjoitti:

Olen rasittavan ongelman keskellä. Veljeni vaimoineen kyläilee lähes joka päivä vanhemmillamme ja he ottavat tottakai pienet lapsensa mukaan kylään. lapsenlapset ovat vanhemmillemme tärkeitä mutta he alkavat olla jo vanhoja ja ovat alkaneet väsyä jatkuvaan meteliin ja muiden viihdyttämiseen. Veli saattaa esimerkiksi kysyä hoitoapua tunniksi mutta lapset ovatkin koko päivän isälläni ja äidilläni.

Ongelmana asiassa on se, että äitini valittaa tästä jatkuvasti minulle mutta ei kuitenkaan saa kehoituksistani huolimatta sanottua asiasta veljelleni. Itse en halua sekaantua asiaan mitenkään ja mietin jo kohta etten vastaa enää äidillekään. Meillä ei ole vielä mieheni kanssa lapsia, koska opiskelemme ja olemme paljon matkoilla.

Olisi kiva kuulla onko jollain muulla samanlaisia ongelmia? Miksi tuollainen asia on niin vaikea kertoa toiselle asiallisesti?

Sanot äidillesi että hoitaa omat ongelmansa ihan itse.

Sanot äidilles, että joko puhuu veljes kanssa tai sit naama kiinni. Tyypillinen marttyyrimummo. Mielistelee edessä ja valittaa selän takana.

Ja tod näk todellisuudessa mummo ruikuttanut ja ruikuttanut lapsia sinne, veli ja vaimonsa viimein suostuneet ja juttu paisunut sitten juoruämmämarttyyrilla ihan sfääreihin.

Taitaa sun perheessä vallita suomalaisille tyypillinen puhumattomuuden kulttuuri. Vihjaa veljellesi tuosta lapsenhoitojutusta, että juttelee äitinne kanssa. Jos veljesi ei ole idiootti, hän ei myöskään sinulle asiasta suutu. 

Toiset nyt vain on tuollaisia että valittavat asioista takanapäin haluamastasi puuttua niihin. Syynä voi olla erilaisia asioita esim. pelko siitä että lapsia ei tuoda enää vierailulle tai halutaan olla pojan/miniän/lasten suosiossa. Ehkä kehuskella ystäville sillä miten paljon on apuna lastenhoidossa jne.

Heh.

Tulee ihan oma äitini mieleen. Kinusi ja kinusi ja kinusi meidän lapsia hoitoonsa. Saattoi alkoi lauantaina soittelun 7.30.

Kerran, kerran, vein pakosta viisivuotiaan sinne yökylään kun kuopus joutui ambulanssilla sairaalaan.

Tää oli muuntunut naapureille versioksi, miten meidän lapset on AINA siellä yökylässä ja aina me tungemme ne sinne ja hän on niiiiiiin väsynyt tähän hyväksikäyttöön.

Työpaikalla kuuntelen kahvipöydässä mummoja. Erehdyppä kysymään miten kesäloma meni ja alkaa se ulina, mikä loma, mitään lomaa ollut, lapset lapsineen oli meillä, jatkuvaa siivousta, ruoanlaittoa, lapsenlapsen kanssa leikkiä, nukkumista, olemista.

Väittäisin, että yksikään mummo ei vilpittömästi nauti lastenlapsistaan aina.

Munkin äiti yrittää saada minut olemaan jonain välikätenä aina kun on veljelle jotain sanomista. Ärsyttävää. Kerran olen puhunut äidin puolesta, kun oli niin pieni asia, josta kehitteli itselleen ongelman. Nykyään hoen vain, että "no kerro sille". En ala toisten ongelmien hoitajaksi, siitä tehtävästä ei sitten eroon pääsisi. Äitilläni on myös tapana sanoa "x käski kysyä", "x oli sitä mieltä" eli käyttää minua tai jotain muuta härskisti tekosyynä vaikka meillä ei olisi mitään mielipidettä tai edes tietoa asiasta, kun hän oikeasti itse haluaa sanoa, kysyä tai olla jotain mieltä.