Lue keskustelun säännöt.
Nyt olen varmaan vajonnut alemmas kuin ikinä
20.08.2018 |
Mutta pyydän, rukoilkaa mun puolesta joku joka uskoo jumalaan. Olen niin loppu. 7 vuotta ykdinhuoltajana, samalla sairastaen enemmän tai vähemmän. Köyhyys sekin vuosi vuodelta pahenee eikä tästä ole ulospääsyä.
Olen sinnikäs mutta nyt tuntuu että en löydä enää mitään mistä ammentaa voimaa. Läheiset sairastaa ja isäni tekee kuolemaa.
Kesäkin meni, ei jäänyt hyviä muistoja, vain loputon huono olo ja lyijynraskas taakka harteilla. Tuntuu että en millään enää jaksa tulevaa syksyä ja talvea. Meidät on kirottu, on tuntunut jo kauan aikaa siltä.
Kommentit (22)
Kuulostaa todella kurjalta ja yksinäiseltä tuo tilanteesi. Voisitko saada apua vaikka seurakunnalta? Edes jutteluapua, ehkä ruoka-apuakin?
Asioilla on tapana järjestyä jollakin tavalla ennen pitkää. Sinnittele, älä anna periksi!
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko hakenut apua jostain? Perheneuvolasta esim? Kuulostaa siltä että tulisi tarpeeseen. Halaus ❤
Minäpä rukoilin sitten. Onnea matkaan ja älä luovuta.
Ei teitä ole kirottu. Elämä helpottaa vielä, uskon niin. Rukoilen puolestanne luvallasi. Halaus!
Vierailija kirjoitti:
Minäpä rukoilin sitten. Onnea matkaan ja älä luovuta.
Kiitos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei teitä ole kirottu. Elämä helpottaa vielä, uskon niin. Rukoilen puolestanne luvallasi. Halaus!
Kiitos sinullekin
Mä voin kanssa rukoilla, vaikken usko Jumalaan ja oma elämänikin on tällä hetkellä ihan mustaa. En tiedä kelpaako, mut voin yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*Halaus* Mä voin rukoilla myös teidän puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Mä voin kanssa rukoilla, vaikken usko Jumalaan ja oma elämänikin on tällä hetkellä ihan mustaa. En tiedä kelpaako, mut voin yrittää.
Kiitos. Voimia sinullekin sinne jonnekin ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä voin kanssa rukoilla, vaikken usko Jumalaan ja oma elämänikin on tällä hetkellä ihan mustaa. En tiedä kelpaako, mut voin yrittää.
Kiitos. Voimia sinullekin sinne jonnekin ❤️
Kiitos. Odotin muuten otsikon perusteella tältä ketjulta jotain ihan muuta. Et sä ole mihinkään vajonnut, sulla on raskas elämänvaihe (haastava) ja sen takia uupumus (masennus), voin kuitenkin lohduttaa että alas vajoaminen on jotain ihan muuta, kuin se että yrittää kunniallisesti selvitä kaikesta. Muista tämä kun masentaa.
Sairaus, köyhyys, läheisen kuolema jne saavat kenet tahansa polvilleen. Ei sinun ole pakko jaksaa kaikkea yksin. Pyydä apua, esim. seurakunnan, lääkärin tai sosiaalitoimiston kautta, siis apua sekä henkiseen jaksamiseen että arkisiin asioihin kuten toimentuloon, lastenhoitoon jne.
Onko sinulla ystäviä tai sukulaisia joille voit puhua huolistasi? Pelkkä puhuminenkin voi saada tilanteen tuntumaan vähän helpommalta.
Ja muista, teitä ei ole kirottu, elämä on nyt rankkaa mutta varmasti tulee myös parempia aikoja. Jaksamista sinulle ja läheisillesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ottanut yhteyttä esim. neuvolapsykologiin? Itse aloitin sitä kautta. Sain valtavasti apua. Hän ohjasi ottamaan yhteyttä sosiaalipuolen työntekijöihin. He kävivät luonani ja kerroin avoimesti uupumuksesta ja täydellisestä oman ajan puutteesta, sekä psykologikäynneistä. Sain määräajaksi kotiini avustajan, joka on lasten kanssa kaksi kertaa viikossa. Lisäksi tarjosivat muitakin tukimuotoja. Oon ollut todella helpottunut lastenhoitajan käynneistä.
Hae apua, sinun ei ole pakko pärjätä yksin!
Halauksin, Yh + 3 lasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rukoilin puolestasi. Toivon, että saat voimaa hakea tilanteesesi apua, joskus rankinta on avun pyytäminen.
Soita vaikka kuntasi sosiaalineuvontaan, sieltä voivat sitten ohjata oikealle taholle.
Rohkeutta ❤
Kiitos kaikille. Kysymyksiin vastaan yhteisesti. Läheisten apu tällä hetkellä on siinä mielessä riittävä, että lapsi tulee kyllä hoidetuksi, joten en hyötyisi sosiaalitoimen avusta sen enempää. Olen joskus useita vuosia sitten pyytänyt sosiaalipuolen apua, kokemus ei ollut luottamusta herättävä.
En tiedä onko paikkakunnalleni vain sattunut tympeitä ja välinpitämättömiä ihmisiä, mutta olen joutunut huomaamaan muunkin avun saamisen vaikeaksi. Olen kyllä hyvin yksinäinen ja takuulla terapian tarpeessa. Valitettavasti se maksaa, paikkakunta on pieni, hyvää terapeuttia olen ennenkin etsinyt.
Onneksi saan siis edes käytännön apua ainakin vielä lähipiiristä. Yksin en olisi enää selvinnyt koska ihan fyysisesti on voimat usein täysin poissa. Lapsi on jo koululainen.
-ap
Se on vaikeaa mutta koita muistaa että asiat menee juuri niinkuin kuuluukin. Ei voi tietää mitä tapahtuu mutta tulee varmasti hetki kun tajuat miksi asioiden pitikin mennä näin. Ja mitään hätää ei ole jos pystyy luottamaan korkeampaan voimaan. Heittäydy siihen ja jätä kaikki murheet. Sinun ei tarvitse kuin olla ja katsoa mitä tapahtuu.
Rukoilen sinulle parempaa tulevaisuutta!
Mistä olet hakenut apua?