Oletko joutunut joskus valehtelemaan "pakosti"?

Joskus olen joutunut kieltätymään vikatyökeikasta valehtelemalla ettei mulla ole sillä hetkellä autoa käytettävissä, mutta todellisuudessa olen ollut hieman juovuksissa.

Joka kerran, kun sinkkuystävä itkee miksei kukaan huoli häntä. Minä keksin kyllä monta syytä, mutta en itsekään haluaisi, että joku ystävä luettelisi minun vikani minulle. Joten ihmettelen yhdessä hänen kanssaan miten voi olla ettei niin upea nainen ole naimisissa, ja kerron hänelle kauniita satuja unelmien prinsseistä jotka saapuvat juuri silloin kun hän vähiten odottaa.

En oikeasti usko että näin tulee käymään, koska tämä ystävä on todella sisäänpäin kääntynyt, ei käy missään vapaa-aikanaan yksin, ja silloin kun käy muiden kanssa jossain, liimaantuu muiden kylkeen kiinni eikä yritä yhtään viestittää ympäristöön että vapaana ollaan.

Pakko valehdella ystävälle muista menoista kun en vaan jaksa nähdä. Muuten hän loukkaantuisi etten vaan viitsi tavata vaikka oikeesti oon vaan niin poikki.

Joku täällä valehteli vahingossa/epähuomiossa olevansa lääkäri.

Jouduin perumaan perheemme kahden viikon unelmalomamatkan viime hetkellä niin nolosta perheen sisäisestä syystä että en ole kehdannut sanoa sitä parhaimmalle ystävällenikään. Nyt olen pakotettu valehtelemaan aina kun tuo lomamatka tulee puheeksi. Menetimme myös puolet matkan hinnasta, mutta se on pienin murhe.

Aina kun vaimo kysyy miltä hänen takapuolensa näyttää jossain vaatteessa.

Työhakemuksissa valehtelen jatkuvasti haluavani töihin. Oikeasti ei kiinosta tehdä mitään.

Olen, monestikin. Usein siksi, että vastapuoli on ikävä ja juoruileva työkaveri, joka ei ansaitse rehellisyyttä muissa kuin työasioissa.

Olen. Masentuneelle ystävälle jonka tukena olen ollut. Olen sanonut että anna tulla vaan, en mene rikki. Vaikka melkein menikin.

Tulee kyllä puhuttua palturia aika usein, kun pyydetään johonkin vapaa-ajan rientoon. Ei vaan yleensä jaksa työpäivän/viikon jälkeen, minkä lisäksi korkin kiinni pitämisessä on muutenkin täysi työ.