Kirjoissa olevia hahmoja, jotka näyttivät mielikuvissasi erilaiselta kuin kirjailija oli ajatellut?
Otsikkohirviö. Eli niin, että kirjailija on kuvannut henkilön aivan erilaisena, kuin se mielikuviisi on syntynyt.
Hagrid Harry Potterista: En edes tiedä, miten tämä on mahdollista, mutta kuvittelin Hagridin hoikaksi mieheksi, jolla on kultainen, kihara tukka ja pukinparta.
Kommentit (9)
Kaunotar ja Hirviön hirviö. Olen aina pitänyt sitä Disneyn versiota ainoa oikeana, mutta Gabrielle-Suzanne Barbot de Villeneuve ja Jeanne-Marie le Prince de Beaumont kuvailevat hirviön aivan toisenlaiseksi.
Hobitit. Kirjojen perusteella tiesin mielessäni täysin miltä ne näyttää. Peter Jackson teki ihan väärän näköisiä, liian paksuja ja karvaisia.
Mulle kävi Kalkaroksen (Snape) kanssa noin. Luin ekan HP:n tosi nuorena, ja se Mika Launiksen tekemä kansi vaikutti siihen, koska koin, että se shakkikuningas siinä näytti Kalkarokselta. Ei siis yhtään sellainen kuin kuvailtiin mutta se juuttui aivoihin, enkä ole tähän päivään mennessä saanut sitä pois sieltä. Ajattelin myös, että se sotamies olisi ollut Orave. Tässä vielä linkki tuohon kansikuvaan:
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/c/c6/Harry_Potter_ja_viisaste…
Ja siis se kävi niin, että luin tuon kirjan johonkin puoliväliin ja sitten sairastuin vakavasti pitkäksi aikaa. Tuo koko shakkihomma tuli siis tietooni vasta kauan sen jälkeen kun olin yhdistänyt mielessäni sen kansikuvan kuninkaan ja Kalkaroksen.
Vierailija kirjoitti:
kaikki henkilöt ovat aina aivan erilaisia, ja se häiritsee paljon, sillä en lopulta kuitenkaan pysty muuttamaan sitä omassa päässäni muodostunutta kuvaa. tosi rasittavaa, kun olen lukenut 50 sivua, ja sitten aletaan selittää jostain liehuvista punaisista palmikoista, ja olen kokoajan kuvitellut henkilön lyhyttukkaiseksi blondiksi. Tästä syystä ärsyttää kirjoissa kaikki liialliset kuvailut. ei jää omalle mielikuvitukselle tilaa, ja pitää oikein keskittyä että saisi hahmot ja paikat kuviteltua sellaisiksi kuin kirjailija on tarkoittanut.
Tai jos kuvaillaan, niin pitäisi kuvailla heti ensiesittelyssä.
Mielikuvathan syntyvät oman lähipiirin ihmisistä ja paikoista.
En ole vuosikymmeniin lukenut enää kirjoja, mutta Viisikon ”kotitaloksi” olin kuvitellut kummitätini kotitalon. Neiti Etsivän koti vastasi mielessäni mummilaa. Ja sen miesystävä oli aina kuin barbien Ken-nukke.
Yleensä katson kirjasta tehdyn elokuvan ensin, jos sellainen on. Ei synny vääriä mielikuvia.
kaikki henkilöt ovat aina aivan erilaisia, ja se häiritsee paljon, sillä en lopulta kuitenkaan pysty muuttamaan sitä omassa päässäni muodostunutta kuvaa. tosi rasittavaa, kun olen lukenut 50 sivua, ja sitten aletaan selittää jostain liehuvista punaisista palmikoista, ja olen kokoajan kuvitellut henkilön lyhyttukkaiseksi blondiksi. Tästä syystä ärsyttää kirjoissa kaikki liialliset kuvailut. ei jää omalle mielikuvitukselle tilaa, ja pitää oikein keskittyä että saisi hahmot ja paikat kuviteltua sellaisiksi kuin kirjailija on tarkoittanut.