Lue keskustelun säännöt.
Missä kohtaa luovuttaa ystävän suhteen, joka ei kysy kuulumisia eikä näkemisiä :)
16.08.2018 |
Oltiin ennen HYVIN läheiset, mutta viimeisen vuoden ja korostuneesti kesän aikana ei ole minun kuulumiset eikä näkeminen kiinnostanut, käytännössä ollenkaan.
Ennen nähtiin viikottain, ja jaettiin tärkeät asiat. Nyt en tiedä mitään, eron jälkeen tapasi uuden miehen, puoli vuotta yhdessä, enkä ole heppua nähnytkään.
No anyway, milloin luovuttaa? Olen lakannut ehdottamasta tapaamisia, enkä kysy kuulumisia, koska huomaan ettei hänkään tee niin. Ennen olin tosi aktiivinen, mutta koen että nyt en ole enää tärkeä hänelle, enkä siksi roiku.
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteen alku ja loppu yleensä päättää myös ystävyyssuhteita. Teidänkin ystävyys on solmittu tiettyyn elämäntilanteeseen ja -vaiheeseen. Sen motiivit ei enää teidän kohdalla täyty.
Yleensä sen tietää olevan loppussa kun sen sanoo ääneen kuten sinä nyt.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen alku ja loppu yleensä päättää myös ystävyyssuhteita. Teidänkin ystävyys on solmittu tiettyyn elämäntilanteeseen ja -vaiheeseen. Sen motiivit ei enää teidän kohdalla täyty.
Näin ajattelen itsekin, ja siksi olen nyt vetäytynyt tilanteesta. Kaikki ei ole ikuista. Enkä kyseenalaista hänen päätöstään, vaikka se on todella harmi, tai onko sittenkään jos toinen ei jaksa edes kunnolla muistaa :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä hän on sanonut kun olet keskustellut hänen kanssaan asiasta?
Täällä täysin sama tilanne, kaveri erosi ja löysi uuden onnen ja siinä samalla vaihtui kaveritkin. Viimeiset vuodet ennen eroaan olivat jo niin yksipuolista ystävyyttä, kun kaverin kriisejä selviteltiin viikosta toiseen ilman että minun kuulumiset kiinnosti, niin en ole enää perään jaksanut kysellä.
Onhan se ikävää koska oltiin kuitenkin todella läheisiä aikanaan, mutta sellaista elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuei kannata. Älä tuhlaa enempää aikaa ihmiseen joka ei ole kiinnostunut sinusta.
Henkilökohtaisesti en tule koskaan ymmärtämään ihmisiä jotka unohtavat ystävänsä parisuheen takia, mutta kyllä vaan näitä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen alku ja loppu yleensä päättää myös ystävyyssuhteita. Teidänkin ystävyys on solmittu tiettyyn elämäntilanteeseen ja -vaiheeseen. Sen motiivit ei enää teidän kohdalla täyty.
Näin ajattelen itsekin, ja siksi olen nyt vetäytynyt tilanteesta. Kaikki ei ole ikuista. Enkä kyseenalaista hänen päätöstään, vaikka se on todella harmi, tai onko sittenkään jos toinen ei jaksa edes kunnolla muistaa :)
ap
Onhan kaikkien ihmissuhteiden päättymiset harmillisia vaikka ne päättyisi miten. Enkä minä lähtisi tuomitsemaan. On ymmärrettävää, että omassa elämässä tapahtuvat muutoksen jättää joitakin asioita vähän heikommille kantimille oli se sitten työ, harrastus, parisuhde, jne... Voihan se teidänkin suhde elpyä kun asiat ystävän elämä asettuu uomiinsa. Tuskin tuossakaan mitään henkilökohtaista on joten älä ota itseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä hän on sanonut kun olet keskustellut hänen kanssaan asiasta?
Alkuun yritin kovasti kysellä kuulumisia ja näkemisiä, ja sanoinkin asiasta, mutta kun mikään ei sanomalla muuttunut, niin olen vaan vetäytynyt... ei sitten kuulu juuri mitään. En tiedä yhtään miten hänen kesä mennyt. Surullista mutta olin vuosia tukena eri jutuissa, nyt kun elämä hymyilee niin ilmeisesti minua ei kaivata.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen alku ja loppu yleensä päättää myös ystävyyssuhteita. Teidänkin ystävyys on solmittu tiettyyn elämäntilanteeseen ja -vaiheeseen. Sen motiivit ei enää teidän kohdalla täyty.
Näin ajattelen itsekin, ja siksi olen nyt vetäytynyt tilanteesta. Kaikki ei ole ikuista. Enkä kyseenalaista hänen päätöstään, vaikka se on todella harmi, tai onko sittenkään jos toinen ei jaksa edes kunnolla muistaa :)
ap
Onhan kaikkien ihmissuhteiden päättymiset harmillisia vaikka ne päättyisi miten. Enkä minä lähtisi tuomitsemaan. On ymmärrettävää, että omassa elämässä tapahtuvat muutoksen jättää joitakin asioita vähän heikommille kantimille oli se sitten työ, harrastus, parisuhde, jne... Voihan se teidänkin suhde elpyä kun asiat ystävän elämä asettuu uomiinsa. Tuskin tuossakaan mitään henkilökohtaista on joten älä ota itseesi.
En myöskään usko että on henkilökohtaista. Mutta olin hänelle todellinen tuki hänen vaikeimmat vuodet, niin siksi luovutan, jos unohdun näin helposti....ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä täysin sama tilanne, kaveri erosi ja löysi uuden onnen ja siinä samalla vaihtui kaveritkin. Viimeiset vuodet ennen eroaan olivat jo niin yksipuolista ystävyyttä, kun kaverin kriisejä selviteltiin viikosta toiseen ilman että minun kuulumiset kiinnosti, niin en ole enää perään jaksanut kysellä.
Onhan se ikävää koska oltiin kuitenkin todella läheisiä aikanaan, mutta sellaista elämä on.
Ajattelen samoin, eipä tässä mikään väkisin pysy. Ehkäpä jonain päivänä havahtuu kaipaamaan, ehkä ei... Mutta en ole läsnä enää vaikeuksissakaan sen enempää, sen päätöksen tein.
ap
Vierailija kirjoitti:
Juuei kannata. Älä tuhlaa enempää aikaa ihmiseen joka ei ole kiinnostunut sinusta.
Henkilökohtaisesti en tule koskaan ymmärtämään ihmisiä jotka unohtavat ystävänsä parisuheen takia, mutta kyllä vaan näitä on.
En minäkään ymmärrä, olin aina tittelillä paras ystävä. Tämä kyllä kertoo, että kaukana sellaisesta. Ehkä itse kuvittelin meillä olleen yhdessä tosi kivaa, ehkei sitten ollut ihan niin :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surullista mutta olin vuosia tukena eri jutuissa, nyt kun elämä hymyilee niin ilmeisesti minua ei kaivata.
Tältä minustakin tuntuu, että kelpasin olkapääksi vain niihin vuosiin kun meni huonosti ja nyt kun menee paremmin niin se ilo jaetaankin ihan muiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista mutta olin vuosia tukena eri jutuissa, nyt kun elämä hymyilee niin ilmeisesti minua ei kaivata.
Tältä minustakin tuntuu, että kelpasin olkapääksi vain niihin vuosiin kun meni huonosti ja nyt kun menee paremmin niin se ilo jaetaankin ihan muiden kanssa.
JUURIKIN!!! Ja kyllä niissä vuosissa olikin, käytiin läpi vaikea sairaus, ja ero ja muutakin kriisiä. Kun niistä päästiin, niin sai jäädä. Ainoat hetket kun hänestä kuulen, on kun on jotain ongelmaa. Uudesta miehestäkin kuulin vasta kaverilta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hän on sanonut kun olet keskustellut hänen kanssaan asiasta?
Alkuun yritin kovasti kysellä kuulumisia ja näkemisiä, ja sanoinkin asiasta, mutta kun mikään ei sanomalla muuttunut, niin olen vaan vetäytynyt... ei sitten kuulu juuri mitään. En tiedä yhtään miten hänen kesä mennyt. Surullista mutta olin vuosia tukena eri jutuissa, nyt kun elämä hymyilee niin ilmeisesti minua ei kaivata.
ap
Aika ohuesti tiedetään teidän tilanteesta, mutta haluan silti tuoda esille myös toisen puolen...
Minulla on tullut ja mennyt ystäviä, ja usein syy on juurikin ollut joku isompi muutos jomman kumman elämässä. Se on ihan tavallista ja normaalia. Elämä aaltoilee. Näin 5-kymppisenä huomaan kuitenkin, että ne nuoruudenystävät, joita on välillä vähän väkisinkin ’roikuttanut mukana’ (tyyliin, lähetän nyt kuitenkin tuon joulukortin) ovatkin nyt entistä läheisempiä, koska he tuntevat minut jo tämä matkan alkupäästä, ❤️ Kaikkein aidoimmillaan voi olla juuri heidän kanssaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hän on sanonut kun olet keskustellut hänen kanssaan asiasta?
Alkuun yritin kovasti kysellä kuulumisia ja näkemisiä, ja sanoinkin asiasta, mutta kun mikään ei sanomalla muuttunut, niin olen vaan vetäytynyt... ei sitten kuulu juuri mitään. En tiedä yhtään miten hänen kesä mennyt. Surullista mutta olin vuosia tukena eri jutuissa, nyt kun elämä hymyilee niin ilmeisesti minua ei kaivata.
ap
Aika ohuesti tiedetään teidän tilanteesta, mutta haluan silti tuoda esille myös toisen puolen...
Minulla on tullut ja mennyt ystäviä, ja usein syy on juurikin ollut joku isompi muutos jomman kumman elämässä. Se on ihan tavallista ja normaalia. Elämä aaltoilee. Näin 5-kymppisenä huomaan kuitenkin, että ne nuoruudenystävät, joita on välillä vähän väkisinkin ’roikuttanut mukana’ (tyyliin, lähetän nyt kuitenkin tuon joulukortin) ovatkin nyt entistä läheisempiä, koska he tuntevat minut jo tämä matkan alkupäästä, ❤️ Kaikkein aidoimmillaan voi olla juuri heidän kanssaan
Juu, samoin minulla kyllä on lapsuudenystävät pysyneet, vaikka välillä ollut hyvin hiljaisia aikoja. Se toimii, kun sä tunnet toisen jo pitkältä ajalta, uudemman tutun kanssa ei niinkään. Toki elämä voi heittää takas yhteen aaltoilun jälkeen, mutta en oikein pidä siitä, että ensin tarvitaan vuosikaudet ystävää, mutta kun kaikki muuttuu, niin sitten unohtuu noin vaan...sitä suren, ja siksi ajattelin että parempi ns. luopua, jos toisella ei ole kiinnostusta koskaan kysyä mitä kuuluu, ja omatkin kuulumiset saa vaan tenttaamalla. Tuntuu turhalta.
ap
Kyllä olen sitä mieltä et vaikka elämä muuttuu, niin jos paras ystävä joka tukenut vaikeuksissa jää TÄYSIN jonkun miehen vuoksi, niin siinä kohtaa kyllä kertoo kovin paljon siitä ihmisestä ja muiden arvostuksesta.
Oletko siis ihan kunnolla ja vakavasti keskustellut asiasta ystäväsi kanssa? Jos olet jotenkin ylimalkaisesti ja ohimennen maininnut yhteydenpidon vähäisyydestä, niin hän ei ehkä tajua, kuinka paljon se loukkaa sinua.
Ymmärrän hyvin tunteesi. On tosi kurjaa jäädä sivuun, varsinkin kun on jaettu paljon kaikkea aikaisemmin. Mutta suurissa elämänmuutoksissa käy monesti niin, että jonkin aikaa melkein kaikki ajatukset ja energia kuluvat siihen omaan pieneen arkiympyrään. Uudessa suhteessa voi olla paljon sulateltavaa emotionaalisesti ja se täyttää kaikki ajatukset.
Itse sain lapsen kymmenen kuukautta sitten ja olen kyllä ollut korviani myöten upoksissa tässä uudessa kuviossa enkä ole jaksanut yhtä tunnollisesti pitää yhteyttä ystäviini kuin aiemmin. Toivon heidän kuitenkin olevan kärsivällisiä, sillä tämä on ohimenevä vaihe. Joku tuolla aiemmin sanoi, että kunhan ystävän elämä asettuu uomiinsa, niin teidänkin suhteenne ehkä alkaa palautua.
Tarkoitukseni on siis sanoa, että kannattaa vielä jutella ystäväsi kanssa ja olla maltillinen. Puoli vuotta on loppujen lopuksi tosi lyhyt aika elämässä.
Parhaiten tietenkin joka tapauksessa tunnet itse tilanteenne ja omat tunteesi. Jos koet, että ystävyys on ihan oikeasti täysin yksipuolinen eikä kyse ole pelkästään ohimenevästä vaiheesta, ei kannata väen väkisin pysyä pahaa mieltä tuovassa ihmissuhteessa.
Tsemppiä sinulle joka tapauksessa <3
Aika pian, ihmissuhteet ovat vastavuoroisia. Vaikka olisi rakastunutkin, niin jos ystävä täysin unohtuu, anna olla. Äläkä odota päivää jolloin taas kiinnostaa.