Töissä ei ole enää oikein juttukaveria, huomaan et olen iltaisinkin väsyneempi.

Minnekäs sun juttukaveri lähti?

Mun paras työkaveri jäi äitiyslomalle ja olin vähän aikaa ihan orpona. Sitten tutustuin paremmin erääseen toiseen työkaveriin, jota en aimmin ollut juuri pannut merkille, ja taas on hengenheimolainen töissä. Puuh, helpottavaa.

Jos töissä ei ole ketään kenen kanssa juttu kulkee, niin ankeita on päivät, huomasin.

Äitiyslomalle meni ja pari lähti pois. Uusissa ei yhtään hengenheimolaista, ruokatunnit yksin eikä ole ketään ketä pyytäisi esim alakertaan kahville.

Joo, toi voi olla tosi masentavaa puuduttavaa stressaavaa.

Jos kaveria ei löydy niin yksi ratkaisu (kenties ainoa ratkaisu jonka tiedän) on ryhtyä työnarkomaaniksi. Koko työpäivä tee töitä ihan hulluna, tauotkin pohdi vain kuumeisesti työasioita. Älä tuhlaa aikaasi muihin ihmisiin, älä edes huomaa heitä, ajattele vain töitä, tee vain töitä. Ryhdy tehokkaaksi väsymättömäksi aivottomaksi robotiksi.

Tuollainen mieletön aktiivisuus pitää hyvin kaikenlaisen kurjuuden loitolla. Toivottavasti sun työt on sellaisia missä tuo on mahdollista. Monissa töissä tuo ei ole mahdollista, niissä töissä tulen hulluksi.

Ai niin, kerran näin ihmisen jolla oli toinen ratkaisu: suuren osan työajasta se puhui puhelimeen. Sillä oli handsfree ja se oli oppinut tekemään työt oikein hyvin samalla kun se puhui puhelimessa. En tiedä kuka hullu suostui juttelemaan sen kanssa puhelimessa päivät pitkät.

Mä en edes jaksa mitään turhanpäivästä small talkia töissä kun puhun muutenkin koko ajan asiakkaiden kanssa. Lähinnä ketuttaa jos ruokiksella tai kahvitauolla pitää jutelka mukavia...ei kiitos.

Sitä paitsi töissä tehdään töitä eikä jutella mukavia.

Mulla ei ole sellaista töissä eikä vapaa-ajalla, se vasta hulluksi tekeekin.

Vierailija kirjoitti:

Mä en edes jaksa mitään turhanpäivästä small talkia töissä kun puhun muutenkin koko ajan asiakkaiden kanssa. Lähinnä ketuttaa jos ruokiksella tai kahvitauolla pitää jutelka mukavia...ei kiitos.

Sitä paitsi töissä tehdään töitä eikä jutella mukavia.

Tauoilla meillä on yleensä juteltu mukavia. Joskus huumori lentänyt siinä työn ohessa kun tilannekomiikkaa.

Nyt tosiaan keskityn vaan omiin hommiini, teen ne ja lähden kotio.