Lue keskustelun säännöt.
Totuus siitä miksi masentuneita ei palkata.
13.08.2018 |
Mikäli saat merkinnän masennuksesta, tai olet lihava, tai muuten työnantaja arvioi sinut sellaiseksi, että voit sairastua, sinua ei palkata töhin eläköitymisen pelossa. Pahimmillaan työnantaja joutuu maksamaan 300 000 euroa siitä, että sairastut. Lähde: http://www.valtiokonttori.fi/fi-FI/Virastoille_ja_laitoksille/Henkilost…
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt lihavuus merkittävä eläköitymisriski ole, ellei kyse ole jostain 200+ kg superlihavasta joita ei suomessa juuri edes ole.
Riippuu varmaan keneltä asiaa kysytään, mutta käytännössä lihavia kartetaan siksi, että heihin liitetään korkeampi sairastuvuusriski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt lihavuus merkittävä eläköitymisriski ole, ellei kyse ole jostain 200+ kg superlihavasta joita ei suomessa juuri edes ole.
No onhan niitä ihan ylettömästi. Kuten Marko Hento esim.
Nojaa. Elämöitymisriski on pieni siihen nähden, mitä tuhoa masentunut voi saada aikaan työssä ollessaan. Minulla on ollut masentuneita työkavereita, ja kyllä ne voivat tehdä 300 000 euroa vahinkoa joka kuukausi ihan vain sähläämällä duuninsa ja tähän päälle lisäksi kaikki ne projektit ja rahat jotka jää saamatta heidän takiaan. Ja eroon heistä ei pääse millään.
Masennuksen tunnusmerkkejä ovat saamattomuus, vitkastelu, aloitekyvyttömyys, huonontunut harkintakyky, priorisointikyvyn häviäminen, päätöksenteon muuttuminen vaikeaksi, yleinen negatiivisuus, ilkeys jne. Kaikki ominaisuuksia, jotka huonontavat minkä tahansa työn tulosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt lihavuus merkittävä eläköitymisriski ole, ellei kyse ole jostain 200+ kg superlihavasta joita ei suomessa juuri edes ole.
No onhan niitä ihan ylettömästi. Kuten Marko Hento esim.
Hehe, sen nimi on Hento ja silti se on noin iso. Voi luoja, nyt mua surettaa.
Mitähän sellaisista ihmisistä tulee joiden nimi on Jeesus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palstalle on pesiytynyt uusi hullu, "masennushullu".
On vähän vaikea karttaa lihavia kun suurin osa on lihavia :p
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että toit tämän esiin. Tästähän seuraa että että valtio aktiivisesti syrjäyttää ihmisiä, joiden terveydentila on heikentynyt, tai voidaan arvella olevan heikentynyt.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että toit tämän esiin. Tästähän seuraa että että valtio aktiivisesti syrjäyttää ihmisiä, joiden terveydentila on heikentynyt, tai voidaan arvella olevan heikentynyt.
Oikein. Ymmärrät miksi pitää tuoda ihmisiä muualta tekemään töitä. Meidän työttömillä suurimmalla osalla on terveysongelmia. Aika hullua maailmanmenoa. Nyt Kokoomus pyrkii sitten pääsemään näistä väliinputoajista eroon, eli ei eläkkeelle, mutta ei työttömyyskortistoonkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sairastanut masennusta vuosikausia. Aina olen työni hoitanut erinomaisesti (myös työnantajieni mielestä) eikä mikään työ ole jäänyt saamatta masennuksen takia koska kukaan työnantaja ei ole masennuksesta tiennyt.
Vierailija kirjoitti:
Olen sairastanut masennusta vuosikausia. Aina olen työni hoitanut erinomaisesti (myös työnantajieni mielestä) eikä mikään työ ole jäänyt saamatta masennuksen takia koska kukaan työnantaja ei ole masennuksesta tiennyt.
Olet onnekas. Diagnoosia ei kannata hakea, koska diagnoosi voi toimia sinua vastaan. Kohdallasi näin ei ole vielä käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sairastanut masennusta vuosikausia. Aina olen työni hoitanut erinomaisesti (myös työnantajieni mielestä) eikä mikään työ ole jäänyt saamatta masennuksen takia koska kukaan työnantaja ei ole masennuksesta tiennyt.
Olet onnekas. Diagnoosia ei kannata hakea, koska diagnoosi voi toimia sinua vastaan. Kohdallasi näin ei ole vielä käynyt.
Ilman avun hakemista olisin varmaankin jo kuollut. Apua hakemalla olen saanut laadukasta osastohoitoa (ennen työelämään siirtymistä joten siitäkään ei kukaan työnantaja tiedä) pahimmassa vaiheessa ja oloa helpottavan lääkityksen. En ole kertaakaan joutunut tilanteeseen jossa hoitohistoriani olisi toiminut minua vastaan (töissä, terveydenhuollossa, vakuutusasioissa tms) enkä sellaisen teoreettisen mahdollisuuden takia todellakaan suosittele avun ulkopuolelle jäämistä jos tuntee apua tarvitsevansa. Enemmän minusta on iloa työnantajille vointini parantuessa kuin puolikuntoisena kituuttelevana.
Onhan selvää, että jos on kaksi työnhakijaa, toisella akuutti masennus päällä, toinen terve, niin se terve takuulla sen paikan saa! Itse vakavan masennuksen läpi käyneenä tiedän mistä puhun. Olin yli vuoden työkyvytön, sanan varsinaisessa merkityksessä. Kun et jaksa vuoteesta nousta, et sormea nostaa. Kun et syö etkä juo, nukut 24 tuntia vuorokaudessa. Mitä saat aikaan työpaikalla?
Sitä en ymmärrä, jos masennuksesta selvinnyt ja työkykyinen ei saa työtä? Minä olen aina saanut. En ole masennustani maininnut enkä tiedä onko se tiedossa jossain työterveyshuollon papereissa. Kukaan sitä kuitenkaan ei koskaan ole maininnut.
Lievempikin masennus verottaa työtehoa merkittävästi. Ei ole ihmisestä antamaan täyttä panosta. Jonkinlaisessa suojatyöpaikassa varmasti menestyy myös lievempää masennusta poteva. Muuten nykyajan työelämä vaatii niin paljon, että terve on oltava ja kestettävä paineita. Hoitaa itsensä ensin kuntoon niin että on toimiva ja jaksava kaikin puolin. Sitten vasta hakeutuu töihin. Ei työnantajat ole hyväntekeväisyyttä harjoittavia laupiaita samarialaisia.
Mielenterveydestään ja jaksamisestaan on pidettävä huolta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sairastanut masennusta vuosikausia. Aina olen työni hoitanut erinomaisesti (myös työnantajieni mielestä) eikä mikään työ ole jäänyt saamatta masennuksen takia koska kukaan työnantaja ei ole masennuksesta tiennyt.
Olet onnekas. Diagnoosia ei kannata hakea, koska diagnoosi voi toimia sinua vastaan. Kohdallasi näin ei ole vielä käynyt.
Ilman avun hakemista olisin varmaankin jo kuollut. Apua hakemalla olen saanut laadukasta osastohoitoa (ennen työelämään siirtymistä joten siitäkään ei kukaan työnantaja tiedä) pahimmassa vaiheessa ja oloa helpottavan lääkityksen. En ole kertaakaan joutunut tilanteeseen jossa hoitohistoriani olisi toiminut minua vastaan (töissä, terveydenhuollossa, vakuutusasioissa tms) enkä sellaisen teoreettisen mahdollisuuden takia todellakaan suosittele avun ulkopuolelle jäämistä jos tuntee apua tarvitsevansa. Enemmän minusta on iloa työnantajille vointini parantuessa kuin puolikuntoisena kituuttelevana.
Kyse ei ole teoreettisesta mahdollisuudesta, vaan arkipäiväisestä faktasta. Asian ydin on se, että sitten jos ja kun tieto päätyy työnantajalle, sinut yritetään irtisanoa, ettei suuri riski ennenaikaisesti eläköitymisestä realisoidu nykyisen työnantajan kohdalla. Mikäli haet työpaikkaa ja työnantaja saa tietää masennustaustasi, työnantajan ei kannata ottaa sitä riskiä, että sairastut ja eläköidyt. Sairauskuluvakuutusta et tule saamaan. Diagnoosisi voi haitata myös tulevia somaattisia hoitoja.
Ainakin minut on palkattu, suurimman osan työurastani olen sairastanut lievää tai keskivoimakasta masennusta. Poissa olen ollut vain kolme viikkoa näiden takia 13 vuoden työni aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sairastanut masennusta vuosikausia. Aina olen työni hoitanut erinomaisesti (myös työnantajieni mielestä) eikä mikään työ ole jäänyt saamatta masennuksen takia koska kukaan työnantaja ei ole masennuksesta tiennyt.
Olet onnekas. Diagnoosia ei kannata hakea, koska diagnoosi voi toimia sinua vastaan. Kohdallasi näin ei ole vielä käynyt.
Ilman avun hakemista olisin varmaankin jo kuollut. Apua hakemalla olen saanut laadukasta osastohoitoa (ennen työelämään siirtymistä joten siitäkään ei kukaan työnantaja tiedä) pahimmassa vaiheessa ja oloa helpottavan lääkityksen. En ole kertaakaan joutunut tilanteeseen jossa hoitohistoriani olisi toiminut minua vastaan (töissä, terveydenhuollossa, vakuutusasioissa tms) enkä sellaisen teoreettisen mahdollisuuden takia todellakaan suosittele avun ulkopuolelle jäämistä jos tuntee apua tarvitsevansa. Enemmän minusta on iloa työnantajille vointini parantuessa kuin puolikuntoisena kituuttelevana.
Kyse ei ole teoreettisesta mahdollisuudesta, vaan arkipäiväisestä faktasta. Asian ydin on se, että sitten jos ja kun tieto päätyy työnantajalle, sinut yritetään irtisanoa, ettei suuri riski ennenaikaisesti eläköitymisestä realisoidu nykyisen työnantajan kohdalla. Mikäli haet työpaikkaa ja työnantaja saa tietää masennustaustasi, työnantajan ei kannata ottaa sitä riskiä, että sairastut ja eläköidyt. Sairauskuluvakuutusta et tule saamaan. Diagnoosisi voi haitata myös tulevia somaattisia hoitoja.
Olen pahoillani, että sinun kohdallasi noin on käynyt. Jos kaikilla masennusta sairastaneilla olisi noin hankalaa, olisi aika paljon enemmän työttömiä. Tiedän monia, jotka ihan työn ohessakin käyvät psykoterapiassa ja saavat työnantajiltaan vain ja ainoastaan tukea paranemiseen. Fiksu työnantaja ymmärtää kyllä, että masennuksestakin voi toipua ja pysyvän työkyvyttömyyden riski on pieni. Kusipäitä löytyy aina, mutta ei työntekijöitä olisi tarpeeksi, jos jokainen työnantaja näkisi kaikki sairaudet aivan kammottavana riskinä.
Sairauskuluvakuutuksen muuten irtisanoin ihan itse, kun sain paremmin tarvittavat hoidot (kuten mm. ison leikkauksen) julkisella puolella ja koin maksavani tyhjästä. Eli taas kerran, ikävää jos omat kokemuksesi ovat olleet noin negatiivisia mutta älä yleistä niitä kaikkiin. En minäkään väitä, että kaikilla olisi yhtä helppoa kuin omalla tuttavapiirilläni. Sen kuitenkin sanon, että haitallisempaa yksilölle on se, jos esim. vakavasti masentuneen ja itsetuhoisena jättää hakematta apua. Jos vaihtoehtoina on melko todennäköinen työkyvyttömyys/syrjäytyminen/itsemurha ja pienehkö riski että jokin työpaikka tai sairauskuluvakuutus jää saamatta niin totta helvetissä kannatan jälkimmäistä vaihtoehtoa.
No ei nyt lihavuus merkittävä eläköitymisriski ole, ellei kyse ole jostain 200+ kg superlihavasta joita ei suomessa juuri edes ole.