Lue keskustelun säännöt.
Miehen valvominen ja vastuunpakoilu
Väsyneen vaimo
09.08.2018 |
Mieheni valvoo joka yö noin kahteen tietokoneella, juo pari-kolme olutta, eikä saa itseään ylös aamuisin. Työpäivän jälkeen hän on väsynyt ja kiukkuinen eikä jaksaisi touhuta lasten kanssa tai mitään muutakaan, vain köllöttää koneella. Toki pakon edessä tekee osan lasten iltatoimista.
Odotukset isyysvapaalle / perheen kesälomalle kaatuivat kun mies ei jaksanut koko päivänä nousta sängystä tai sohvalta. Olin koko kaksi kuukautta lähes täysin yksin vastuussa kahdesta pienestä lapsesta ja kodista ja miehen vastuuta lapsistaan valui myös äidilleni, joka käytti ison osan omasta lomastaan auttaakseen minua lastenhoidossa.
Töihinpaluun jälkeen sama valvominen, kiukkuisuus ja aikaansaamattomuus jatkuu. Suuttuu jos yritän keskustella aiheesta, "aina vaan valitan". Tätä on kestänyt jo ainakin vuoden pahentuvissa määrin.
Miehellä on 1krt/vko oma harrastus ja ehkä haluaisi muttei saa aikaiseksi harrastaa muuta, liikkua tai nähdä kavereita. Minä olen 24/7 kotiäiti enkä saa lupaa harrastaa arkisin kun ei hän töiden jälkeen jaksaisi lapsia hoitaa, joten kaikkien arki on aika ankeaa vaikka tietysti yritän parhaani tehdä lasten elämästä mahdollisimman normaalia ja mukavaa. Oma jaksaminen rakoilee ja pinnan alla tunnen valtavaa turhautumista tilanteeseen ja vihaa ja halveksuntaa miehen vastuuttomuutta kohtaan.
Miehellä on todennäköisesti fyysisiäkin syitä uupumukseensa, ainakin kuorsaamisen heikentämän unenlaadun suhteen, mutta hermostuu lääkärikäyntiä ehdottaessani.
Apua, miten lähteä purkamaan tilannetta kun toinen ei suostu edes myöntämään, että mitään ongelmaa on saati siitä puhumaan?
Kommentit (2)
Jep, miesten mielestä lapset ovat erittäin kivoja, sen 5 min kun niitä tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa valitettavan tutulta; Eräs ystäväni pyöritti samanlaista kuviota. Hoito lapset, kävi töissä ja mies tosiaan valvoi tissutellen joka ilta, ei saanut persettään ylös aamulla, että olisi lapset tarhaan edes auttanut ja mennyt takaisin nukkumaan työtön kun silloin oli.
Asia purkautui siten, että aikansa ystävä häpesi, suoritti, hoiti kodin minkä ehti ja jaksoi, töistä tulon jälkeen vei mahdollisesti kotona olleet lapset ulkoilemaan jne. Mies kun ei jaksanut.
Tuli ero. Paras päätös aikoihin.
Nykyään ystävä on kyllä vastuussa edelleen tapaamissopimuksen mukaisesti suuren osan ajasta lapsista yksin. Mutta silti; välillä menevät isälleen ja tämä äiti saa huokaista. Isä menee edelleen sieltä, missä aita matalin; syöttää einekset ja antaa katsoa kännyä ja pädiä, ei käy lasten kanssa ulkoilemassa tmv. Mutta silti tilanne on parempi niin monella tavalla.
Jätä se sika. Tiedät itsekin, että ei tuommoinen ole mistään kotoisin, että vastuu ei jakaudu tasaisemmin.