Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu, että sisällä oleva viha vie kaikki voimani ja uskon elämään
07.08.2018 |
Lapsuus päihdeongelmien ja mielenterveysongelmien ympärillä, epävakaa elämä ja kaikenlaisia ongelmia ollut. Väkivaltaista miesystävää, talousongelmia, syömishäiriöö yms.
Kaikesta olen päässyt eroon, olen edistynyt urallani ja yrittänyt päästä tasapainoon.
Olen vain hyvin yksinäinen. Oikeestaan rauhaa toivonkin kun lähdin muuttamaan elämäni suuntaa ja sain rauhassa keskittyä vain uuden rakentamiseen.
Muutama parisuhde ollut ja satunnaisia ohimeneviä ystäväsuhteita ja paljon työkavereita.
Harvemmin olen tullut kuulluksi ja yksin käsitellyt asioita. Jotenkin olen kai tietoisesti eristäytynyt. On oma vikani, että olen yksinäinen, olen vain ollut saamaton ja väsynyt luomaan kunnollisia ystäväsuhteita. Tai ehkä en osaa, en tiedä miksi olen päätynyt olemaan yksin. Olen kai melko ailahteleva luonteeltani, pakottanut pärjäämään itsekseni ja voimissani teen mieluiten töitä.
Tunnen olevani usein ulkopuolinen ja kuulumaton mihinkään. Olen herkkä ja aina valmis ihmisten lähellä reagoimaan. Ehkä sekin väsyttää, että huomioin jatkuvasti ympärillä olevaa ja tunnen ilmapiiristäkin vastuuta.
Uuvuinkin tuossa hetki sitten kun tein liikaa töitä. Se oli sekavaa aikaa enkä ollut enää tunnistaa itseäni. Loppuen lopuksi se päätyi irtisanoutumiseen.
Nykyään tuntuu jo liian raskaalta, vihan pitäisi päästä purkautumaan ja minun pitäisi todella päästä näyttämään tunteita.
Olen masentunut ja väsynyt ahdistukseen. Yksin pärjäämiseen ja eristätymiseen.
Tekisi mieli vain huutaa.
Olen 23v. ja saamassa kuukauden päästä pikkuhiljaa apua, hakeuduin terapiaan.
Selviänhän varmaan tästäkin :(
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selviät, ja ihanaa, että olet saamassa apua. Siihen asti lue, virkkaa, ulkoile tms, mutta älä ajattele liikaa!
Minunkin tyttöni on täynnä vihaa vaikka hän on saanut paljon rakkautta ja huolenpitoa, mitään varsinaista kiusaamistaksan ei ole ollut. Valittaa ja moittii itseään ja muita. On tosin vasta 18v. Välillä minusta tuntuu, että hänen ongelmansa johtuvat siitä, että asiat ovat liian hyvin. Voi keskittyä vain itseensä ja olla tyytymätön ja valittaa tyhjästä.
Vierailija kirjoitti:
Minunkin tyttöni on täynnä vihaa vaikka hän on saanut paljon rakkautta ja huolenpitoa, mitään varsinaista kiusaamistaksan ei ole ollut. Valittaa ja moittii itseään ja muita. On tosin vasta 18v. Välillä minusta tuntuu, että hänen ongelmansa johtuvat siitä, että asiat ovat liian hyvin. Voi keskittyä vain itseensä ja olla tyytymätön ja valittaa tyhjästä.
Onneksi et ole mun teinien äiti! Et kyllä lastasi tunne, eikä siis ihme, ettet tiedä mitään hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin täällä päin. Omaan loppujen lopuksi aika viheliäisen luonteen ja ehkä pelkään, että se syvemmin tutustuessa tulee kuitenkin ilmi. Yksikseen tulee paljon oltua.
Aika hiljainen hiirulainen yleensä olen, töissä tulee juteltua töistä ja säästä yms. Valitettuakin tulee turhan paljon ja samalla tunnen kuitenkin jonkinlaista vastuuta näyttää hyvää esimerkkiä, siinä enemmän ja vähemmän onnistuen, yleensä jälkimmäistä.
Jeesuskin sanoo Jumalan Sanassa, että ihmisen on mahdotonta olla täydellinen, teitpä niin tai näin.
Hyvään tulee kuitenkin pyrkiä.
Vierailija kirjoitti:
Miks otit väkivaltaisen miehen? Miks et ottanna kilttiä miehtä?
Sain kai jotain turvaa häneltä. Eikä hän alkuun ollut hirviö tai vaikka olisikin ollut, elin niin sekavassa elämäntilanteessa etten osannut lukea varoitusmerkkejä saatika tiennyt kuinka itseäni tulisi kohdella.
Asuin samaan aikaan äidin kanssa joka käytti runsaasti alkoholia, sekoili, uhkasi tappaa välillä tms ja hurjasteli väkivaltaisen bibolaarihäiriöö sairastavan miehen kanssa.
Kerran jouduin oikeuteen tämän miehen takia. Olin todistajana. Lisäksi koin pelkoa todella paljon äitini puolesta niihin aikoihin.
Olin jo kiintynyt omaan miesystävääni, joka sitten toi jonkinlaisen pakopaikan.
Valitettavasti jouduin myös pakenemaan hänen luotaan välillä, tai saattoi heittää keskellä yötä pois. Jäi kiinni pettämisestä lukemattomia kertoja. Tein ruuat ja hankin oluet usein ja maksoin ne. Loppuen lopuksi otin pikavippejä ja olin itsekin jo riippuvainen alkoholista. Talous ja mielenterveys meni. Sen jälkeen meinasi mennä elämä ja olin tehdä itsemurhan. En onnistunut ja tämän jälkeen kävi outo sattuma ja lähdin kokeilemaan elämää uudestaan muualta.
Onnistuin yllättävän hyvin. Minua on armahdettu ja on kyllä uskomatonta, kuinka onnekas olin kun pääsin pois juuri oikeaan aikaan. Ja se miten olen täällä nollasta päässyt etenemään aika hyvin elämässä ihan muutamassa vuodessa.
Kuitenkin tuo menneisyys tulee mieleen, olen ahdistunut ja vihainen usein. En uskalla tehdä kaikkea mitä haluaisin. Tuntuu kuin olisin jähmettynyt ja toisinaan olen impulsiivinen.
En oikein pysty kontrolloimaan omia tunteita.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niim ja irtisanoin siis itse itseni. Se oli virhe, oli hyvä työpaikka mutta tein vain liikaa, sillä minulla oli kaksi työpaikkaa.
Onneksi on mahdollisuus päästä takaisin mutta ensin pitää olla varma, etten enää tee äkkinäisiä liikkeitä siksi, että tarvitsen helpotusta.
Ap
unohda menneet ja keskity tulevaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan itsehän sä sen lopussa sanot: Selviänhän varmaan tästäkin. Ja niin selviätkin.
Vierailija kirjoitti:
unohda menneet ja keskity tulevaan.
Olen lukenut miten päästää irti ja kuinka vain jatkaa elämää. Kuitenkin kärsin vieläkin tietyistä asioista, kuten tyhjyyden tunteesta ja voimakkaasta ahdistuksesta.
En ole kuitenkaan tyhmä, olen nähnyt miten käy jos asioita ei käsittele. Jotkin näkevät sen esimerkiksi keski-ikäisenä ja lähtevät hakemaan apua. Tai ymmärtävät, että pitäisi mutta ei enää uskalla, sillä asioiden kohtaaminen on vaikeaa ja kivuliasta.
Uskoisin, että kannattavaa kuitenkin.
Miten voisin päästä menneisyyden traumoista yli muuten kun tuntemalla ne?
Asiat eivät ole yleensä kovin mustavalkoisia.
Menisin eteenpäin heti jos voisin mutta se ei nyt onnistu tai ole tulevaisuudessa välttämättä hyödyksi.
Löydän itseni tästä tilanteesta aina uudelleen niin kauan kun yritän piilottaa aidot tunteeni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa tullut muutama todella typerä kommentti.
Kauheaa, että polullesi on osunut noin paljon pahoja asioita. Mutta on tosi hienoa, että olet jaksanut hakea apua ja saanut sitä.
Tuo, mitä kerroit väsymisestä ihmisten kanssa ja siitä, että koet olevasi vastuussa ilmapiiristä, kuulostaa hirveän tutulta! Olen ihan samanlainen. Minua on auttanut se, että olen opetellut luopumaan siitä vastuusta vähitellen. Kaiken ei tarvitse olla minun kontollani. Sama pätee sinuun.
Tsemppiä!
Elät nyt uutta,omaa elämääsi. Ennen elit sinulle annettujen oppien ja taitojen mukaan. Näin käy monelle,että jossain vaiheessa on oikeasti luotava nahkansa. Sitten kun olet saanut purettua vihan,kannattaa sen tilalle keksiä jotain omaa,positiivista,kuten joku uusi taito tai muuta. Saat olla ylpeä itsestäsi. Minusta vaikutat fiksulta. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapia ei minua auttanut pätkäkään. Kun terapeutti on itse hyvin menestynyt ja rikas niin sillä ei ole hajuakaan miltä on tuntunut rankka elämä. Elänyt pumpulissa koko elämänsä ja on 3 tutkintoa.
En ymmärrä miten voidaan olla näin erilaisia.
Efugfbnkifdf kirjoitti:
Terapia ei minua auttanut pätkäkään. Kun terapeutti on itse hyvin menestynyt ja rikas niin sillä ei ole hajuakaan miltä on tuntunut rankka elämä. Elänyt pumpulissa koko elämänsä ja on 3 tutkintoa.
En ymmärrä miten voidaan olla näin erilaisia.
Miksi et vaihda terapeuttia? Sehän on kaikista tärkeintä, että henkilökemia terapeutin kanssa toimii.
Miks otit väkivaltaisen miehen? Miks et ottanna kilttiä miehtä?