Järki sanoo että kannattaa vaihtaa työpaikkaa, mutta tunteella ajateltuna ei voi
Kaiken järjen mukaan kannattaisi katsella uutta työpaikkaa, mainitsematta erikseen tässä syitä. Mutta miksi se on vaan silti kaikesta huolimatta niin vaikeaa lähteä "tutusta ja turvallisesta" työpaikasta? Miksi ne samat, välillä ärsyttävätkin, naamat ja se sama, välillä niin raivostuttavakin, pomo tuntuvat juuri silloin niin kivoilta kun miettii irtisanoutumista?! :D Ja toisaalta ei millään jaksaisi alkaa sitä ruljassia: työhakemukset, haastattelut, uusien töiden opettelu jne jne. Mutta silti olisi vaan niin mukava olla sellaisessa työpaikassa jossa oikeasti viihtyy ja tehdä työtä josta oikeasti pitää, niin että ei tarvitsisi miettiä että tämä ei ole vain se väliaikainen työpaikka.
Olisi mukava kuulla vastaavia kokemuksia, mihin ratkaisuun olette päätyneet jne.
Kommentit (3)
Muutos jännittää, mutta useimmiten kannattaa. Vaikka ei kannattaisi, niin pysyt kuitenkin elossa ja vireänä ja saat rohkeutta tehdä taas uusia muutoksia. Se on elämää. Jääminen turvalliseen ikävään on itsensä hiljaista näivettämistä.
Lähde!
Vierailija kirjoitti:
Muutos jännittää, mutta useimmiten kannattaa. Vaikka ei kannattaisi, niin pysyt kuitenkin elossa ja vireänä ja saat rohkeutta tehdä taas uusia muutoksia. Se on elämää. Jääminen turvalliseen ikävään on itsensä hiljaista näivettämistä.
Lähde!
Just noin se asia varmasti on! Kiitos tsemppaamisesta :)
ap
Jatka reippaasti eteen päin eläkkä kato taakseis. Parempi kaihota vanhaa työpaikkaa kun oot uuessa lafkassa.