Pelko keskenmenosta
Sain varhaisen spontaani keskenmenon rv 6+7. Raskauduin heti seuraavalla kierrolla ja oon testannut Clear Blue Digitalilla. Kolme viikkoa sitte testi näytti 1-2, seuraavalla viikolla 2-3 ja nyt tällä viikolla 3+.
Pelkään ihan kamalasti. En oo neuvolaankaan uskaltanut soittaa vielä. Siirrän sitä koko ajan. Oon nyt kai viikolla 5 tai 6, jos CB:tä on uskominen.
Tänään oon ollut niin ahdistunut, koska rinnat ei oo enää niin kipeät eikä oo oksettanu niin paljon. Tarkkailen vaan koko ajan merkkejä että millon alkaa keskenmeno. En haluais olla näin hermona. Välillä koitan olla ajattelematta että oon raskaana, en pysty lukemaan mitään alkion kehitykseen liittyvää, jos näen vauvan tv:ssä, vaihdan kanavaa. Vauva kuitenkin olisi enemmän kuin toivottu. Ehkä suojelen itseäni pettymykseltä.
Ennen kuin aloimme yrittää vauvaa, ajattelin aina että sitä tulee raskaaksi ja synnyttää niin kuin kaikki muutkin lähipiirissä. Mutta ei se ihan niin ollutkaan...
Onko muilla ollu tämmösiä ajatuksia tai kokemuksia?
Kommentit (3)
Täällä samaa asiaa käsittelen mielessäni. Minulla on ollut 2 keskenmenoa, ensimmäinen helmikuussa ja toinen toukokuussa, nyt siis kolmatta kertaa raskaana. Olemme olleet siinä onnellisessa asemassa, että raskautuminen on aina onnistunut todella helposti, mutta kesken ovat molemmat menneet.
Väistämättä on pelko, että milloin verenvuoto alkaa. Ensimmäisen keskenmenon jälkeen en vielä osannut pelätä uutta keskenmenoa, useat sanoivat, että se on todella yleistä. Toisen keskenmenon jälkeen tuli ajatus mieleen, että jos onkin minussa jotain vialla, etten koskaan kykene saamaan lapsia.
Lähipiirissäni on kaksi ystävää, joilla molemmilla olleet kaksi peräkkäistä keskenmenoa, nyt heillä on lapsia.
Täytyy vain toivoa parasta ja pelätä pahinta.
Hyvä että keskenmenoista käydään keskustelua! Usein jaetaan synnytystarinoita ja niitä positiivisempia juttua, mutta tästä syystä moni ei ymmärrä miten yleisiä keskenmenot ovatkaan. Jos lasketaan aivan varhaiset keskenmenot, eli ns biokemialliset raskaudet, on arvioitu että jopa puolet raskauksista päättyy alkuunsa. Tietenkään tilastot ei lohduta teitä suuressa surussa ja menetyksessä, mutta ainakin voi yrittää ajatella, että itse et ole tehnyt mitään väärää! Meillä sairaalassa huolestutaan keskenmenoista vasta, jos niitä on 3 putkeen. Sen jälkeen tehdään monipuoliset selvittelyt. Nyt on hyvä vain yrittää pitää pää kylmänä ja olla tyytyväinen siihen, että raskautuminen on ollut mahdollista! Se on jo hieno asia!
Tsemppiä teille kovasti...
Voih,kuulostaa tutulta.Sain maaliskuussa spontaanin keskenmenon,luulin vielä olevani viikolla 10+kun vuoto alkoi mutta lääkäri sitten totesi että alkio oli jo kuollut viikolla 6+.Mun kroppa ja kohtu ei vaan ollut tajunnu sitä kun vasta myöhemmin.:/ No nyt sitten tein positiivisen raskaustestin ja mun fiilikset on samat kun sulla.En uskalla iloita tästä,en halua varata aikaa neuvolaan ja ahdistaa koko ajan.Mulla on kaksi lasta mutta tämä kolmas olisi tosi toivottu mutta pelkään että mitä tässä käy.:(